perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tuhmuuksia!

Juniorit ne keksii ja ehtii!

Gora oli keksinyt eräänä yönä, että kun ei nukuta (pentukin heräilee jos vauva meitä kaksijalkaisia öisin valvottaa) niin mikä voisi olla hauskempaa tekemistä kuin sellällään kölliessä (sain herran kiinni itse teossa) samalla rouskutella vähän syöttötuolin jalkaa. No, noilla minileegoilla nyt ei kummoistakaan jälkeä ole aikaan saatu, hiukan on vain maalit hävinneet parempiin suihin, mutta meillä ei moista touhua silti hyvällä katsota.
Ajattelin tehdän nuoren miehen gourmet-hetkestä vähän maistuvamman ja hieroin syöttötuolin jalkoihin sitruunamehulla vähän valkopippurijauhetta. Kumma juttu, kun öinen harrastus ei ollutkaan herran mielestä enää hyvä idea ;)

Nuori neiti 2 vee sitten...
Päätti uittaa tikrua koirien vesikupissa ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli tikru isketty istumaan läppärin näppäimistölle. Kiva! Ei toimi M, space, pilkku tai piste. Käyttöön täytyi kaivaa vanha läppäri johon en saa sitten taas syystä X siirrettyä kuvia, kun kone ei tahdo tunnistaa muistikorttia. Täytyy ottaa piuha käyttöön.
Nyt sitten vain koitetaan pärjäillä tällä vanhalla masiinalla, koska hankintalistan kärjessä on ehdottomasti veräjä auton takaboksiin.

Kuvia olisi kyllä olemassa eväsretkestä jonka teimme keskiviikkona Melkuttimille. Mukana oli tällä kertaa Hilda ja Hemppa joille päätin antaa pentuvapaan aamupäivän. Patikointi oli hauskaa ja grillipaikalla maistui kuivatut siansuolet ja makkara.

Goran kanssa ollaan TOKO-jutskia puuhasteltu pikkuisen jokapäivä. Ei mitään uutta sillä saralla. Homma etenee hitaasti mutta varmasti. Sen verran kuitenkin ollaan ahkeria, että suoriudumme loppukesästä/alku syksystä järjestettävästä tasokokeesta joka on suoritettava että pääsemme (mikäli vain mukaan mahdumme!) jatkamaan ryhmässä joka on tarkoitettu TOKO:ssa kilpailemaan pyrkiville. Ryhmä on siis tarkoitettu pennuille/aloittelijoille joten tasokoekin on sitten sen mukainen.
Pentunen on kuitenkin innoissaan aina valmiina puuhastelemaan, kunhan palkka on kohdallaan. Ja sehän on ;) Joten eipä sen intoa näillä treenimäärillä saa tapettua mitenkään päin.
Näyttelyhihna on hankittu, joten kai pitäisi yhdessä tuumin Goran kanssa alkaa senkin käyttöön tutustumaan. Näyttelytouhuthan on minulle aivan uusi tuttavuus :)

Nyt kun on taas lumet sulaneet voisi alkaa suunnittelemaan jälkitouhujakin. Jotenkin vain motivaatio sillä saralla on nyt pahasti hukassa ja kieltämättä vähän ajanpuutekin vaivaa, varsinkin Hempan MEJÄ hommien kanssa. Verijäljen vetämiseen kun saa kulumaan aikaa ja autolla ajoa, eikä jälkeä voi ihan mihin tahansa pusikkoon lähteä vetämään. Hempalla ei riitä, että jäljen antaa vanheta muutaman tunnin, kun silloin jäljestys on häsläämistä, kuin myös jäljellä saa olla ihan kunnolla pituutta. Mitä vanhempi jälki sen tiiviimmin nenu pysyy maassa ja työnteko on rauhallista. Parasta olisi jos jäljen saisi vedettyä vaikka aamulla ja illalla sitten kävisi sen ajamassa. Vauva kyllä kulkee niin jälkeä tehdessä kuin ajaessakin kantorepuussa, mutta ei tuota vanhempaa pysty mukaan ottamaan. Tai pystyy toki, mutta sitten taas vauva ei mahdu mukaan. Valintoja, valintoja ;)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Harjoitus tekee mestarin

Joten sitä odotellessa...
Nyt kun ensin löytäisi kamerasta kaikki asetukset :)



Majakka ja perävaunu



Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

...onko ihanampaa aamua kuin tää?

Ei ainakaan Goran mielestä! Tai no, automatkailun olisi voinut jättää väliin, kun autossa matkustaminen edelleen kovasti kuolatuttaa. Koita kestää pikkuinen, kyllä se siitä ohi menee.

Käytiin siis eläinlääkärissä ensimmäisillä penturokotuksilla Lopen eläinlääkäriasemalla.
Jätin auton jonkin matkan päähän, että päästiin vähän "city" kulkemistakin harjoittelemaan. No, kyllähän me vissiin 10 ihmistä nähtiin, yksi koira ja 20 autoa sekä traktori, että kovin kattavaa treenisessiota ei tuossa kirkonkylällä kyllä aikaan saa :)
Autoistahan tuo ei välitä mitään, vastaan tulleet ihmiset oli aivan mahtavia ja heitä kaikkia olisi pitäyt päästä tervehtimään. Sateenvarjon kanssa vastaan tullut rouva oli ihan "sikamakee" ja hänen mukaansa Gora meinasi lähteä kun muiden perään vain katsottiin haikeana. Hihnassa kulkeminen on kyllä poukkoilua puolelta toiselle, mutta siihen en viitsi vielä perehtyä. Pentusella on jo muutenkin niin paljon muistettavaa,"suoritettavaa" ja ihmeteltävää tuolla sivistyksen parissa, kun normaalisti kuljetaan vain näitä maalaisteitä ja metsässä, että keskitytään siihen myöhemmin kun kaupunkikulkemiset on tullut tutummiksi. Pääasia, että Gora ei vedä. Muutaman kerran kyllä yritti, kun edessä kulki joku ihana ihminen, mutta pysähtymällä löysäsi hihnan heti ja tuli luokse.

Eläinlääkäriasema oli JEE, puntarissa käynti oli JEE, eläinlääkäri oli JEE, edes rokotuksen aikana ei häntä lopettanut heilumistaan. Pienellä pojalla kaikki OK ja kuukauden päästä uudelleen. On kuulema todella hyvä luonteinen, reipas ja rohkea pentu. Ihan kun en tietäisi ;)

Maahanmeno on otettu harjoittelun alle. Minä vaan en meinannut millään saada pentua ymmärtämään mitä tässä olisi tarkoitus tehdä. Lopulta otin käyttöön "jalan ali" tyylin jolloin pääsin palkkaamaan koiruutta maahanmenosta ja lamppu pennun päässä syttyi. Seuraava "ongelma" tulikin sitten siitä, että Gora meinasi, että maahan käydään niin, että ensin istutaan. Juu ei! Tavoite on että maahan mennään hissinä (oli viisaampien mielestä sitten kuinka hidasta tahansa) jolloin en ainakaan onnistu pilaamaan liikettä sillä, että päästän koiran "huomaamattani" liikkumaan eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että homma on oivallettu, eikä Gora enää automaattisesti iske persusta maahan.

Ihka ensimmäinen räpsy uudella kameralla :)


Uusi ystäväni Nikon saapui tänään, joten lisää kuvasaastetta varmasti viikonlopun aikana luvassa :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Takatalvi vai etukevät?

No niinhän se talvi taas tuli.
Lunta on enemmän, kun koko talvena yhteensä.
Hildan jälkitreeniaikataulut menivät uusiksi, paha on jälkeä vetää yli 20cm hangessa. Toki joku siihenkin kykenee, mutta me emme. Kuin myös juoksemiset siirtyvät, kunnes tiet ovat taas sulana.

Nyt olisi ollut hienoja päiviä valokuvaukselle, mutta jouduin saattelemaan rakkaan ystäväni, Canonin, leppoisemmille valokuvausmaille (tarkennus siinä pisteessä, ettei sillä enää juoksevia koiria kuvailla). Kyllähän se urhoollisesti kuusi vuotta jaksoikin palvella. Uusi paras ystäväni Nikon D3300 ei ole vielä kotiutunut. Luvassa siis jälleen rutosti huonoja kuvia, ennen kun pääsen sinuiksi uuden kameran kanssa ;)

Tällä viikolla jäi pentutreenit väliin, kun flunssa iski allekirjoittaneelle päälle. Minun vastustuskykyni selvästikin jäi synnytyssaliin, koska synnytyksen jälkeen elo on ollut yhtä sairastamista :(
No, minimiehen kanssa ollaan sitten tuusailtu ihan kahden, tosin kovin laiskasti.

Rokotusaika on varattu perjantaille ja erikoisnäyttelyilmoa olen täytellyt ja se olisi nyt lähettämistä/tulostamista vaille valmis, vielä kun tulostin toimisi...
Muutamassa match showssa olisi tarkoitus käydä ennen erkkaria vähän treenailemassa sekä mahdollisesti yhdessä pentunäyttelyssä.
Saatiin myös paikka toukokuun alussa alkavalle Tokon ALO-kurssille, JEE! Vähän olen salaa stressannut, että mitäs pentukoulun jälkeen tehdään, kun yhdessä meidän "omista" koirakerhoistamme alkaa meille soveltuvat ryhmät vasta loppukesästä/syksyllä. Minä olen niitä ihmisiä jotka eivät saa mitään aikaiseksi jos ei ole persuksille potkijoita ja aikatauluja. Siksi kesä ilman mitään ohjattuja treenejä tuntui painajaiselta, olisi niin helppo jäädä vain puuhastelemaan omalle pihalle koko koiran loppuelämäksi jos ei ole kukaan "katsomassa perään". Kesä-heinäkuun ajan touhut on vielä auki, mutta eiköhän me jotain pientä puuhastelua sinnekin keksitä :)

Tällä hetkellä olisi suunnitelmissa suunnata heinäkuussa mummoani tapaamaan Saarijärvelle ja samaan syssyyn voisi tuupata yhden näytelmän. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, saammeko ketään pupu ja koiravahdiksi, kun koko koirakööriä en viitsi lähteä mummolaan kuskaamaan.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kevät! Ainakin vielä tämän päivän...

Mustarastas laulaa iltaisin, Töyhtöhyypät ovat saapuneet ja pihatien varrella olevassa muurahaispesässä käy jo vilske, miten murkku-ressukoiden käy, jos viikonlopuksi tulee jopa 20 senttiä lunta ja kovat pakkaset :(
Haravat odottavat käyttäjäänsä ja kanitarha huutaa kevätsiivousta.
Illalla on aika kaivaa juoksulenkkarit esiin ja pyyhkiä niistä pölyt, valjastaa Hilda juoksuvyön eteen ja lähteä opastamaan neitiä canicrossin ihmeelliseen maailmaan. Mitähän siitäkin taas oikein tulee ;D

Tänään päätin kuitenkin unohtaa siivoukset ja istahtaa keskelle (helkkarin märkää ja kuraista) pihaa ja kokeilla uudelleen sillä uudella putkella kuvaamista.
Ollos hyvä:







Goran ja kevään tulon myötä on kunnon tottiskärpänen taas päässyt puremaan. Tämän on saanut tuntea nahoissaan jopa meidän luonnonlapsi Hemppa :) Joka päivä olen kahden pörrön lisäksi pitänyt treenituokion myös Hemulille. Naksutin toimii herralla oikein erinomaisesti, muuten en kyllä ehtisi mitenkään palkata sitä oikea-aikaisesti. Innoissaan herra puuhastelee, mutta kyllä huomaa että nenä vie (ja talitintit jotka käyvät ilkkumassa Hempalle omenapuusta) koska esim. luoksetulossa (jonka Hemuli kyllä osaa) saatetaan tehdä muutaman metrin lenkki, kun nenään tuleekin keskenkaiken joku haju. 

Goran kanssa ollaan otettu uusina juttuina opetteluun istuminen, namikäden seuraaminen (herra meinasi, että namin saa vain istumalla ja silmiin tuijottamalla)  ja eteentuloa. Tai lähinnä eteentulossa "läheisyysharjoituksia" ja oikeaa sekä suoraa paikkaa. Tuntuu, että kaikille aikaisemmille piskeille olen onnistunut jotenkin ryssimään tuon eteentulon, niin että ovat joko liian väljiä tai vinoja ja sitten työntuloksia saa korjailla. Nyt aloitetaan hitaasti ja varovaisesti ja ollaan tarkkoina kuin porkkanat että saataisiin heti alkuunsa liikkeestä sellainen kun sen kuuluukin olla. Sitten kun on saatu tuo loppuasento hiottua varmaksi niin otan vasta mukaan minkäänlaista liikettä. Tähän tosin menee aikaa, sillä kovasti en viitsi tätä pennulle vielä jankata, kun helpompia ja hauskempiakin liikkeitä on mitä harjoitella. Mikäs kiire se on valmiissa maailmassa :)

Pikkumusta muuten pääsi eilen nakkikeittoa keitellessäni nakin makuun, joten sitäkin voi nyt sitten käyttää palkkana. Nakki tosin on niin suolaista etten tykkää sitä käyttää kuin hätätapauksissa, mutta hyvä että joku muukin nyt kelpaa kuin broilerin sydän tai kivipiira :)

Niin ja minimies pyysi tänään päästä ulos asioilleen. Siitä se sisäsiisteys pikkuhiljaa lähtee :)



Erätuomari louskuttaa vieressä, kun toiset leikkii :)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Sisko ja sen veli

Tänään oli hauska päivä!
Matkustettiin Helsinkiin siskoni luokse jossa seremoniamestarina toimii Goran systeri Musja (Druzkaya Groza`).
Musja olikin melkoinen justiina joka näytti veikalleen missä kaappi seisoo. Ei ollutkaan enää meidän pikkumusta se joka kyykyttää muita ;)
Ulkonäöllisesti pennut ovat kuin kaksi marjaa, mutta luonteet ovat kuin yö ja päivä.
Musja on mahdoton duracelpupu verrattuna tuohon meidän ukkoon. Musja pentumainen touhottaja kun taas Gora vähän pikkuvanha lötköttelijä, joka ei niin kamalan hirveästi viitsi riekkua. "Vähempikin riittää"  tuumii Gora.
Pennuilla oli hauskaa ja nyt täällä meillä makaa yksi täysin reporanka koiranpentu, mutta saatanpa arvata, että Herttoniemessä meno tuskin on kovin paljoa hidastunut  ;)

Kuvia ei juuri tullut otettua ja nämäkin luvattoman huonoja, mutta täytyyhän sitä todistusaineistoa pistää näkyville :)


Samalla ajattelin ottaa tämän kaupungissa pyörähtämisen treenihetkenä, että treenattaisiin kulkemista "vähän" vilkkaamassa liikenteessä, kun täällä kotona sekä rapussa ja hississä kulkemista.
Liikenteestä Gora ei ollut moksiskaan, rappurallin ylityksestä se ollut moksiskaan, hissiin se meni kuin kotiinsa ja rapussa kuljettiin kun oltaisiin aina kuljettu. Joten eipä sitten tarvinnut mitään treenailla. 

Eilen oli toinen eskaripäivä. Goralla meni yhtä hienosti kuin edelliselläkin kerralla. Luoksetuloja pystyttiin ottamaan vapaana, häiriönalaisena niin että toista pentua kutsuttiin samaan aikaan ja pennut juoksivat lähes vieretysten. Ei ongelmia. 
Katsekontakti pysyy hienosti liikkeessä ja niin että Gora kulkee vasemmalla puolellani silmiin tapittaen jo useampia askelia. Tästä on niin helppo lähteä sitten kokoamaan seuraamista!
Luopumista ollaan treenattu ja nami voi olla avonaisella kädelläni Goran nenän edessä tai maassa Goran edessä ja herra ei niihin koske, vaan napittaa silmiin.
Oikeastaan voisin suoraan kopioida tämän tekstin Geron blogista tähän, koska niin samanlaista oli meininki Gorankin kanssa. 
Eskarin lopuksi päästettiin pennut leikkimään. Gora temmelsi tovin muiden mukana jonka jälkeen se parkkeerasi itsensä yhden nuorenmiehen jalkojen juureen rapsuteltavaksi. Kun rapsutusta oli Goran mielestä saatu riittävästi se taapersi meikäläisen eteen istumaan ja silmiin tuijottamaan "No niin, mitäs nyt keksittäisiin" ja muut edelleen vain peuhasivat :)

I`m in lööv <3

torstai 6. maaliskuuta 2014

Uuden putken testailua

Whuhuhuuu! Lapset nukkuvat päikkärit samaan aikaan! Nyt tai ei koskaan koirat pihalle ja synttärilahjaksi saatua kameranputkea tyyppäämään.
Ilma ei todellakaan paras mahdollinen, mutta näillä mennään.
Kuvia tuli räpsittyä 308 ja niistä suoriltaan roskiin meni 277. Eikä nuo loputkaan todellakaan mitään loisto-otoksia ole. Vaatinee siis hiukan harjoittelua tuon uuden laitteiston käyttö... Ja sen jalustankin voisi muistaa ottaa ensikerralla mukaan, on sen verran nimittäin painoa tuolla uudella virityksellä.

Mitään hauskoja riehulikuvia ei tällä kertaa tule, sillä riehulit ovat tauolla. Piha ja tarha on niin järkyttävässä kunnossa, että se on äkkiä ainakin lihasrevähdys jos tuolla antaa nyt noiden painaa päättömästi menemään liukasta nimittäin piisaa niin liukkaan nurmen, kuraliejun kun jäänkin muodossa.

 Ransu, trimmi edelleen viimeistelemättä...


 Hemulin kootut ilmeet :)



 Rajua menoa! Kuola poskella, nenästä veri valuen...
Ja mikä on tarinan opetus? Nenällä kaivamalla ei karahka irtoa jäästä.

 Gora käy varastamassa tilaisuuden tullen isojen koirien lelut ja kuskaa ne ruusupuskaan jemmaan. Hilda käy avuttomana katsomassa lelua pureskelevaa Goraa, mutta ei uskalla ottaa omaansa siltä pois.


Huomasinpa muuten mielenkiintoisen seikan tuolla pihalla. Meidän 10vko kakara nostaa pissiessään jalkaa. Hiukka aikaisemmin aloittaa nuo uros touhut kun meidän Hemuli, joka taisi 1,5 vuoden iässä ensimmäisen kerran nostaa koipea. 

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Ransu tuli kylään

Tarha on kuravelliä ja koirat painivat siellä monta kertaa päivässä = koirien pesua monta kertaa päivässä, eikä Hildan iho jatkuvaa kosteutta kiittele. Parrasta roikkuu kaikki oravaa pienemmät roskat ja vesikupin vesi muuttuu mustaksi.
Mikä siis neuvoksi?
No tietenkin 1,5mm ja eikun kone laulamaan...


Huomenna vielä siistiminen, niin avot! Tuomon mielestä Hiltunen näyttää tällä hetkellä siltä, kuin olisi käynyt sokealla parturilla :D

Kun lähti turkki, muuttui koira kuin eri elukaksi. Vauhtia tuli kaksi kertaa lisää, eikä sitä ihan vähän ollut alkujaankaan ja nyt kun ei turkki ole suojaamassa niin ovat painileikeissä Hempan kanssa selvästi tasavertaisempia. Eikä tarvitse sitten jälkihommienkaan jälkeen hikihatussa irrotella roskia turpavärkistä.
Naamakarvojen ajelun jälkeen alkoi kyllä kaduttaa. Jestas miten ruma elukka sieltä paljastuikaan, mutta puolen tunnin jälkeen olin jo aivan rakastunut Hildan uuteen ulkomuotoon ja tällä hetkellä en usko, että palaamme enää vanhaan - mutta aika näyttää. Näyttelyihin ei meillä kuitenkaan ole asiaa lievän alapurennan vuoksi. 
Nyt vaan täytyy lähteä koiranpeti ostoksille, koska lattialla ei nakupellenä ole enää mukava nukkua :)

Tuli koiruus mitattuakin. Se on näyttänyt niin suurelta (buvvejen mittakaavassa), Hemuliakin suuremmalta, mutta olen ajatellut että karvat sen vain tekevät. Mutta vielä mitä! Kolmen mittauskerran tulokseksi tuli aina vain 65cm, joka siis on rotumääritelmässä narttujen  maksimi. Mitä lie kasvuhormoneja syönyt kakarana salaa.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ei saatu hymypoika-patsasta

Ensimmäinen eskaritunti takana. Gora oli luokkansa juniori muiden ollessa noin +4kk ikäisiä.

"Treeneihin" Gora matkusti auton sikaosastolla häkissä. Itkua ei päässyt, mutta pienet oksennukset oli häkkiin tullut. Perille päästyämme koiruus kuitenkin nukkui, joten kovin hirveää ei matkanteko kuitenkaan ilmeisesti ollut.

Treenipaikalla ensin vähän jänskätti, ja jollekin vahemmalle, isommalle, räkyttävälle koiralle piti haukahtaa. Tästä annoin palautteen samantien ja haukkumiset jäivät sitten siihen.
Todella hienosti Gora keskittyi minuun, vaikka ympärillä pyöri kolme muuta väkyttävää (ja häsläävää) pentua. "Gora Täällä" tai kielen naksautuksella (meillä koirat tulevat luokse kun naksautan kieltä kitalakea vasten, olettaen tientenkin että ovat kuulomatkan päässä, mutta en teinnyt, että Gorakin on tuon jo oppinut) kutsulla sain pennun huomion 100%:sesti itselleni ja se totisesti lämmitti mieltä. Tuota "Täällä" kutsua ei kuitenkaan olla mitenkään hirmu aktiivisesti vielä harjoiteltu ja nekin harjoitukset on tehty ihan tässä kotiympyröissä ilman sen kummallisempia häiriötekijöitä. Pihalla ja sisällä Gora tulee kyllä kutsusta hippulat vinkuen luokse. Tuon naksautuksen se on ilmeisesti imenyt itsekseen, mallioppien,  kun olen noita vanhempia koiruuksia kutsunut.
Kontaktia treenailtiin eskarissa ensimmäistä kertaa ikinä, mutta pentu näytti siltä että tämä on vanhaa opittua asiaa. Niin hienosti minimies napitti silmiin. Kontaktissa oli jo heti alkuunsa kestoa ja liikettäkin pystyin ottamaan mukaan. Nythän se sitten tylsän hetken tullen paseeraa nenäni eteen istumaan ja silmiin tapittamaan. :)

Oppitunnin päätteeksi pennut pääsivät leikkimään keskenään. Goran kaveriksi valikoitui 4kk ikäinen pentu, samaa kokoluokkaa kuin Gora. Aluksi leikki sujui oikein sievästi, mutta sitten meidän pikkumusta alkoi päsmäröimään ja viskasi kaverinsa selälleen ketoon seisten häntä taivasta kohti sojottaen, öristen tämän toisen uroksen päällä.  Kovin traumaattista tämä ei toiselle pennulle ilmeisesti ollut sillä kerta toisensa jälkeen se itse hakeutui Goran seuraan ja aina joutui selälleen nurmelle. Itseään isommalle sakemanni urokselle ei sitten uskaltanutkaan alkaa kukkoilemaan ;)

Kotimatka autossa sujui kuin vanhalta tekijältä ja kun käytiin tullessa vielä Tuomon vanhempien luona niin pentunen odotteli autossa unta päähänsä kiskoen sen 1,5 tuntia mitä sisällä oltiin.

Syömisongelmat ovat muuten meillä menneen talven lumia ja kuppi tyhjenee sapuskasta niin kuin kuuluukin :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014