Voiko ihminen haljeta ylpeydestä?

Minä kyllä tänään meinasin...

Tänään oli Hildan rokotuspäivä.  Koira autoon ja nokka kohti Lopen kirkonkylää. Hildaa itketti ja minä yritin ajaessani rauhoitella pillittävää pentua parhaani mukaan. Vähän ennen määränpäätä alkoi nenääni tulvia tuttu tuoksu ou shit - kirjaimellisesti. Auto sukkana parkkiin ja koira ulos ennen kun se olisi yltä päältä siinä itsessään. Tilanne ei onneksi ollutkaan niin katastrofaalinen ja pentukin oli puhdas. Oma syy! Olisi vain pitänyt pidempään malttaa odotella ennen lähtöä että Hilda vääntää  torttunsa, joita jo odottelinki, joten tyhmästä päästä taas kerran kärsittiin.

Kävelymatkaa eläinlääkäriin kertyi pikkuisen, mutta se oli tarkoituskin, että voitaisiin vähän harjoitella city-lenkkeilyäkin samalla.
Eipä siinä vaan mitään harjoittelemisen tarvetta ollut. Neiti kulki kauniisti vierellä hihna löysällä eikä edes jäänyt pällistelemään mitään uusia asioita.
Ihmiset ohitettiin kuin ne olisi olleet ilmaan. Ei väistetty, tai pelätty, mutta ei vaan kiinnostanut rynniä heitä tervehtimäänkään (Tapa josta minä tykkään ihan hirmuisesti). Kaupan kulmalla yhdet naiset halusivat Hildaa rapsuttaa. Hilda meni heidän luokseen häntä heiluen antoi rapsuttaa, nuoli kättä ja ilmoitti sitten itse, että "eiköhän tädeillä ole nyt hyvä mieli, jatketaan matkaa".
Eläinlääkäriin meni kuin kotiinsa. Odotustilassa jouduttiin odottamaan omaa vuoroamme kun eläinlääkäri oli hiukan myöhässä. Odotusajan Hilda makasi tuolin vieressä.
Rokotusta ei edes huomannut ja kun hommat oli tehty makasi Hilda reporankana kyljellään hoitopöydällä.

Kotimatkalla ei enää autossakaan itkettänyt, tai kakattanut ;)

On se niin reipas ja ihana ja kaunis ja.... ;P

Kohti esikoulua

Ollaan Hildan kanssa lopetettu pelkkä söpöstely ja alettu hommiin.

Aluksi näytti siltä, että leikkipalkasta tuo tuskin tulee palkkautumaan kun rievut ja rätit eivät kiinnostaneet. Ja jos otin lelusta kiinni niin Hilda päästi irti. Liikkuvan rätin peräään kyllä lähdettiin, mutta siinäpä se. Sitten saatiin siskoltani fleecenaru jossa on kaninkarvaa ja sillä lelulla taivas aukeni. Sillä ollaan päivittäin harjoiteltu ja nyt ollaan jo päästy siihen pisteeseen, että kun lelu ilmestyy taskusta nappaa Hilda siitä kiinni ja taistelee  vastaan. Voitettuaan lelun jouksee neito kunniakierroksen lelu suussaan ja tuo sen takaisin minulle JEE, toivoa siis on :)

Katsekontaktia ollaan treenailtu ahkerasti ja se on ihan mukavasti mallillaan. Kontakti pysyy jo palkkaa syödessäkin, eikä ulkona olevat häiriöt juurikaan haittaa. Äänen suuntaan/esim. liikkeen suuntaan saatetaan vilkaista, mutta sitten heti palautetaan katse takaisin silmiini.
Ruokaa odotetaan kauniisti istuen (istuu siis ilman käskyä) silmiin tapittaen ja ryysää kupilleen vasta saatuaan luvan "Ole Hyvä".

Mitään perus tottisteluita ei olla vielä varsinaisesti aloitettu, mutta ensi viikolla koittaa niidenkin aika. Lähinnä ollaan näitä suhdetta kehittäviä aktiviteettejä harrastettu, luotu pohjaa tuleville treenauksille sekä harjoiteltu arkielämän kannalta tärkeitä taitoja.

Jälkien pariin olen naperon kyllä jo ehtinyt tutustuttaa. Jos oikein huolellisesti etsii niin niitä lumettomia paikkoja löytyy jo täältä Hämeestäkin. ;)
Innokkaalta ja motivoituneelta vaikuttaa pentunen näihin jälkitouhuihin, joten lumien täydellistä sulamista odotellen...

Metsäretkellä

Oltiin 2 ja ½ tuntia metsäretkeilemässä. 

Hauskaa oli ja nyt täällä kotona vasta hauskaa onkin, kun talossa on rauha - Neiti Hiltunen makaa tajuttomana sängyn alla ;)

Hilda on todella hienosti sisäistänyt viikossa luoksetulon alkeet. Kuullessaan "Täällä", neiti karauttaa heti luokse.
Hihnassa kulkeminen taas.... Noh, kyllähän neiti kulkee, mutta nyt jo näyttää siltä että saamme pitää kyllä melkoiset treenit että saadaan neiti kulkemaan siivosti. Tyttö meinaan yrittää vetää hihnassa jo nyt :(
Opetan koiria vetämättömyyteen yleensä pysähtymällä aina kun hihna kiristyy ja tähän astiset pennut ovat käsittäneet heti, että kun vähän höllää niin että hihna löystyy niin taas päästään eteenpäin, mutta ei Hilda. Hilda käy samantien istumaan kun pysähdyn ja siinä se sitten istuu maristen hihna kireällä. Täytyy miettiä pitäisikö sittenkin kääntyä paluusuuntaan kun hihna kiristyy tuon pysähtymisen tilalla, silloin tyttö ei pääsisi istahtamaan, koska tällä tavalla homma (tai kävelyt) ei kyllä etene tippaakaan.