Ransu tuli kylään

Tarha on kuravelliä ja koirat painivat siellä monta kertaa päivässä = koirien pesua monta kertaa päivässä, eikä Hildan iho jatkuvaa kosteutta kiittele. Parrasta roikkuu kaikki oravaa pienemmät roskat ja vesikupin vesi muuttuu mustaksi.
Mikä siis neuvoksi?
No tietenkin 1,5mm ja eikun kone laulamaan...

Huomenna vielä siistiminen, niin avot! Tuomon mielestä Hiltunen näyttää tällä hetkellä siltä, kuin olisi käynyt sokealla parturilla :D

Kun lähti turkki, muuttui koira kuin eri elukaksi. Vauhtia tuli kaksi kertaa lisää, eikä sitä ihan vähän ollut alkujaankaan ja nyt kun ei turkki ole suojaamassa niin ovat painileikeissä Hempan kanssa selvästi tasavertaisempia. Eikä tarvitse sitten jälkihommienkaan jälkeen hikihatussa irrotella roskia turpavärkistä.

Naamakarvojen ajelun jälkeen alkoi kyllä kaduttaa. Jestas miten ruma elukka sieltä paljastuikaan, mutta puolen tunnin jälkeen olin jo aivan rakastunut Hildan uuteen ulkomuotoon ja tällä hetkellä en usko, että palaamme enää vanhaan - mutta aika näyttää. Näyttelyihin ei meillä kuitenkaan ole asiaa lievän alapurennan vuoksi. 

Nyt vaan täytyy lähteä koiranpeti ostoksille, koska lattialla ei nakupellenä ole enää mukava nukkua :)

Tuli koiruus mitattuakin. Se on näyttänyt niin suurelta (buvvejen mittakaavassa), Hemuliakin suuremmalta, mutta olen ajatellut että karvat sen vain tekevät. Mutta vielä mitä! Kolmen mittauskerran tulokseksi tuli aina vain 65cm, joka siis on rotumääritelmässä narttujen  maksimi. Mitä lie kasvuhormoneja syönyt kakarana salaa.

Ei saatu hymypoika-patsasta

Ensimmäinen eskaritunti takana. Gora oli luokkansa juniori muiden ollessa noin +4kk ikäisiä.

"Treeneihin" Gora matkusti auton sikaosastolla häkissä. Itkua ei päässyt, mutta pienet oksennukset oli häkkiin tullut. Perille päästyämme koiruus kuitenkin nukkui, joten kovin hirveää ei matkanteko kuitenkaan ilmeisesti ollut.

Treenipaikalla ensin vähän jänskätti, ja jollekin vahemmalle, isommalle, räkyttävälle koiralle piti haukahtaa. Tästä annoin palautteen samantien ja haukkumiset jäivät sitten siihen.
Todella hienosti Gora keskittyi minuun, vaikka ympärillä pyöri kolme muuta väkyttävää (ja häsläävää) pentua. "Gora Täällä" tai kielen naksautuksella (meillä koirat tulevat luokse kun naksautan kieltä kitalakea vasten, olettaen tientenkin että ovat kuulomatkan päässä, mutta en teinnyt, että Gorakin on tuon jo oppinut) kutsulla sain pennun huomion 100%:sesti itselleni ja se totisesti lämmitti mieltä. Tuota "Täällä" kutsua ei kuitenkaan olla mitenkään hirmu aktiivisesti vielä harjoiteltu ja nekin harjoitukset on tehty ihan tässä kotiympyröissä ilman sen kummallisempia häiriötekijöitä. Pihalla ja sisällä Gora tulee kyllä kutsusta hippulat vinkuen luokse. Tuon naksautuksen se on ilmeisesti imenyt itsekseen, mallioppien,  kun olen noita vanhempia koiruuksia kutsunut.
Kontaktia treenailtiin eskarissa ensimmäistä kertaa ikinä, mutta pentu näytti siltä että tämä on vanhaa opittua asiaa. Niin hienosti minimies napitti silmiin. Kontaktissa oli jo heti alkuunsa kestoa ja liikettäkin pystyin ottamaan mukaan. Nythän se sitten tylsän hetken tullen paseeraa nenäni eteen istumaan ja silmiin tapittamaan. :)

Oppitunnin päätteeksi pennut pääsivät leikkimään keskenään. Goran kaveriksi valikoitui 4kk ikäinen pentu, samaa kokoluokkaa kuin Gora. Aluksi leikki sujui oikein sievästi, mutta sitten meidän pikkumusta alkoi päsmäröimään ja viskasi kaverinsa selälleen ketoon seisten häntä taivasta kohti sojottaen, öristen tämän toisen uroksen päällä.  Kovin traumaattista tämä ei toiselle pennulle ilmeisesti ollut sillä kerta toisensa jälkeen se itse hakeutui Goran seuraan ja aina joutui selälleen nurmelle. Itseään isommalle sakemanni urokselle ei sitten uskaltanutkaan alkaa kukkoilemaan ;)

Kotimatka autossa sujui kuin vanhalta tekijältä ja kun käytiin tullessa vielä Tuomon vanhempien luona niin pentunen odotteli autossa unta päähänsä kiskoen sen 1,5 tuntia mitä sisällä oltiin.

Syömisongelmat ovat muuten meillä menneen talven lumia ja kuppi tyhjenee sapuskasta niin kuin kuuluukin :)

Ulkoilua lumisateessa

Pikku Emäntä <3

Tuhmuuksia tekemässä...

...ja saaliin kanssa karkuun!