Kevät! Ainakin vielä tämän päivän...

Mustarastas laulaa iltaisin, Töyhtöhyypät ovat saapuneet ja pihatien varrella olevassa muurahaispesässä käy jo vilske, miten murkku-ressukoiden käy, jos viikonlopuksi tulee jopa 20 senttiä lunta ja kovat pakkaset :(
Haravat odottavat käyttäjäänsä ja kanitarha huutaa kevätsiivousta.
Illalla on aika kaivaa juoksulenkkarit esiin ja pyyhkiä niistä pölyt, valjastaa Hilda juoksuvyön eteen ja lähteä opastamaan neitiä canicrossin ihmeelliseen maailmaan. Mitähän siitäkin taas oikein tulee ;D

Tänään päätin kuitenkin unohtaa siivoukset ja istahtaa keskelle (helkkarin märkää ja kuraista) pihaa ja kokeilla uudelleen sillä uudella putkella kuvaamista.
Ollos hyvä:

Goran ja kevään tulon myötä on kunnon tottiskärpänen taas päässyt puremaan. Tämän on saanut tuntea nahoissaan jopa meidän luonnonlapsi Hemppa :) Joka päivä olen kahden pörrön lisäksi pitänyt treenituokion myös Hemulille. Naksutin toimii herralla oikein erinomaisesti, muuten en kyllä ehtisi mitenkään palkata sitä oikea-aikaisesti. Innoissaan herra puuhastelee, mutta kyllä huomaa että nenä vie (ja talitintit jotka käyvät ilkkumassa Hempalle omenapuusta) koska esim. luoksetulossa (jonka Hemuli kyllä osaa) saatetaan tehdä muutaman metrin lenkki, kun nenään tuleekin keskenkaiken joku haju. 

Goran kanssa ollaan otettu uusina juttuina opetteluun istuminen, namikäden seuraaminen (herra meinasi, että namin saa vain istumalla ja silmiin tuijottamalla)  ja eteentuloa. Tai lähinnä eteentulossa "läheisyysharjoituksia" ja oikeaa sekä suoraa paikkaa. Tuntuu, että kaikille aikaisemmille piskeille olen onnistunut jotenkin ryssimään tuon eteentulon, niin että ovat joko liian väljiä tai vinoja ja sitten työntuloksia saa korjailla. Nyt aloitetaan hitaasti ja varovaisesti ja ollaan tarkkoina kuin porkkanat että saataisiin heti alkuunsa liikkeestä sellainen kun sen kuuluukin olla. Sitten kun on saatu tuo loppuasento hiottua varmaksi niin otan vasta mukaan minkäänlaista liikettä. Tähän tosin menee aikaa, sillä kovasti en viitsi tätä pennulle vielä jankata, kun helpompia ja hauskempiakin liikkeitä on mitä harjoitella. Mikäs kiire se on valmiissa maailmassa :)

Pikkumusta muuten pääsi eilen nakkikeittoa keitellessäni nakin makuun, joten sitäkin voi nyt sitten käyttää palkkana. Nakki tosin on niin suolaista etten tykkää sitä käyttää kuin hätätapauksissa, mutta hyvä että joku muukin nyt kelpaa kuin broilerin sydän tai kivipiira :)

Niin ja minimies pyysi tänään päästä ulos asioilleen. Siitä se sisäsiisteys pikkuhiljaa lähtee :)

Erätuomari louskuttaa vieressä, kun toiset leikkii :)

Sisko ja sen veli

Tänään oli hauska päivä!
Matkustettiin Helsinkiin siskoni luokse jossa seremoniamestarina toimii Goran systeri Musja (Druzkaya Groza`).
Musja olikin melkoinen justiina joka näytti veikalleen missä kaappi seisoo. Ei ollutkaan enää meidän pikkumusta se joka kyykyttää muita ;)
Ulkonäöllisesti pennut ovat kuin kaksi marjaa, mutta luonteet ovat kuin yö ja päivä.
Musja on mahdoton duracelpupu verrattuna tuohon meidän ukkoon. Musja pentumainen touhottaja kun taas Gora vähän pikkuvanha lötköttelijä, joka ei niin kamalan hirveästi viitsi riekkua. "Vähempikin riittää"  tuumii Gora.
Pennuilla oli hauskaa ja nyt täällä meillä makaa yksi täysin reporanka koiranpentu, mutta saatanpa arvata, että Herttoniemessä meno tuskin on kovin paljoa hidastunut  ;)

Kuvia ei juuri tullut otettua ja nämäkin luvattoman huonoja, mutta täytyyhän sitä todistusaineistoa pistää näkyville :)

Samalla ajattelin ottaa tämän kaupungissa pyörähtämisen treenihetkenä, että treenattaisiin kulkemista "vähän" vilkkaamassa liikenteessä, kun täällä kotona sekä rapussa ja hississä kulkemista.

Liikenteestä Gora ei ollut moksiskaan, rappurallin ylityksestä se ollut moksiskaan, hissiin se meni kuin kotiinsa ja rapussa kuljettiin kun oltaisiin aina kuljettu. Joten eipä sitten tarvinnut mitään treenailla. 

Eilen oli toinen eskaripäivä. Goralla meni yhtä hienosti kuin edelliselläkin kerralla. Luoksetuloja pystyttiin ottamaan vapaana, häiriönalaisena niin että toista pentua kutsuttiin samaan aikaan ja pennut juoksivat lähes vieretysten. Ei ongelmia. 

Katsekontakti pysyy hienosti liikkeessä ja niin että Gora kulkee vasemmalla puolellani silmiin tapittaen jo useampia askelia. Tästä on niin helppo lähteä sitten kokoamaan seuraamista!

Luopumista ollaan treenattu ja nami voi olla avonaisella kädelläni Goran nenän edessä tai maassa Goran edessä ja herra ei niihin koske, vaan napittaa silmiin.

Oikeastaan voisin suoraan kopioida tämän tekstin Geron blogista tähän, koska niin samanlaista oli meininki Gorankin kanssa. 

Eskarin lopuksi päästettiin pennut leikkimään. Gora temmelsi tovin muiden mukana jonka jälkeen se parkkeerasi itsensä yhden nuorenmiehen jalkojen juureen rapsuteltavaksi. Kun rapsutusta oli Goran mielestä saatu riittävästi se taapersi meikäläisen eteen istumaan ja silmiin tuijottamaan "No niin, mitäs nyt keksittäisiin" ja muut edelleen vain peuhasivat :)

I`m in lööv <3

Uuden putken testailua

Whuhuhuuu! Lapset nukkuvat päikkärit samaan aikaan! Nyt tai ei koskaan koirat pihalle ja synttärilahjaksi saatua kameranputkea tyyppäämään.
Ilma ei todellakaan paras mahdollinen, mutta näillä mennään.
Kuvia tuli räpsittyä 308 ja niistä suoriltaan roskiin meni 277. Eikä nuo loputkaan todellakaan mitään loisto-otoksia ole. Vaatinee siis hiukan harjoittelua tuon uuden laitteiston käyttö... Ja sen jalustankin voisi muistaa ottaa ensikerralla mukaan, on sen verran nimittäin painoa tuolla uudella virityksellä.

Mitään hauskoja riehulikuvia ei tällä kertaa tule, sillä riehulit ovat tauolla. Piha ja tarha on niin järkyttävässä kunnossa, että se on äkkiä ainakin lihasrevähdys jos tuolla antaa nyt noiden painaa päättömästi menemään liukasta nimittäin piisaa niin liukkaan nurmen, kuraliejun kun jäänkin muodossa.

 Ransu, trimmi edelleen viimeistelemättä...

 Hemulin kootut ilmeet :)

 Rajua menoa! Kuola poskella, nenästä veri valuen...

Ja mikä on tarinan opetus? Nenällä kaivamalla ei karahka irtoa jäästä.

 Gora käy varastamassa tilaisuuden tullen isojen koirien lelut ja kuskaa ne ruusupuskaan jemmaan. Hilda käy avuttomana katsomassa lelua pureskelevaa Goraa, mutta ei uskalla ottaa omaansa siltä pois.

Huomasinpa muuten mielenkiintoisen seikan tuolla pihalla. Meidän 10vko kakara nostaa pissiessään jalkaa. Hiukka aikaisemmin aloittaa nuo uros touhut kun meidän Hemuli, joka taisi 1,5 vuoden iässä ensimmäisen kerran nostaa koipea.