Joten sitä odotellessa...
Nyt kun ensin löytäisi kamerasta kaikki asetukset :)
Majakka ja perävaunu
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Voiko ihanammin päivän enää alkaa...
...onko ihanampaa aamua kuin tää?
Ei ainakaan Goran mielestä! Tai no, automatkailun olisi voinut jättää väliin, kun autossa matkustaminen edelleen kovasti kuolatuttaa. Koita kestää pikkuinen, kyllä se siitä ohi menee.
Käytiin siis eläinlääkärissä ensimmäisillä penturokotuksilla Lopen eläinlääkäriasemalla.
Jätin auton jonkin matkan päähän, että päästiin vähän "city" kulkemistakin harjoittelemaan. No, kyllähän me vissiin 10 ihmistä nähtiin, yksi koira ja 20 autoa sekä traktori, että kovin kattavaa treenisessiota ei tuossa kirkonkylällä kyllä aikaan saa :)
Autoistahan tuo ei välitä mitään, vastaan tulleet ihmiset oli aivan mahtavia ja heitä kaikkia olisi pitäyt päästä tervehtimään. Sateenvarjon kanssa vastaan tullut rouva oli ihan "sikamakee" ja hänen mukaansa Gora meinasi lähteä kun muiden perään vain katsottiin haikeana. Hihnassa kulkeminen on kyllä poukkoilua puolelta toiselle, mutta siihen en viitsi vielä perehtyä. Pentusella on jo muutenkin niin paljon muistettavaa,"suoritettavaa" ja ihmeteltävää tuolla sivistyksen parissa, kun normaalisti kuljetaan vain näitä maalaisteitä ja metsässä, että keskitytään siihen myöhemmin kun kaupunkikulkemiset on tullut tutummiksi. Pääasia, että Gora ei vedä. Muutaman kerran kyllä yritti, kun edessä kulki joku ihana ihminen, mutta pysähtymällä löysäsi hihnan heti ja tuli luokse.
Eläinlääkäriasema oli JEE, puntarissa käynti oli JEE, eläinlääkäri oli JEE, edes rokotuksen aikana ei häntä lopettanut heilumistaan. Pienellä pojalla kaikki OK ja kuukauden päästä uudelleen. On kuulema todella hyvä luonteinen, reipas ja rohkea pentu. Ihan kun en tietäisi ;)
Maahanmeno on otettu harjoittelun alle. Minä vaan en meinannut millään saada pentua ymmärtämään mitä tässä olisi tarkoitus tehdä. Lopulta otin käyttöön "jalan ali" tyylin jolloin pääsin palkkaamaan koiruutta maahanmenosta ja lamppu pennun päässä syttyi. Seuraava "ongelma" tulikin sitten siitä, että Gora meinasi, että maahan käydään niin, että ensin istutaan. Juu ei! Tavoite on että maahan mennään hissinä (oli viisaampien mielestä sitten kuinka hidasta tahansa) jolloin en ainakaan onnistu pilaamaan liikettä sillä, että päästän koiran "huomaamattani" liikkumaan eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että homma on oivallettu, eikä Gora enää automaattisesti iske persusta maahan.
Uusi ystäväni Nikon saapui tänään, joten lisää kuvasaastetta varmasti viikonlopun aikana luvassa :)
Ei ainakaan Goran mielestä! Tai no, automatkailun olisi voinut jättää väliin, kun autossa matkustaminen edelleen kovasti kuolatuttaa. Koita kestää pikkuinen, kyllä se siitä ohi menee.
Käytiin siis eläinlääkärissä ensimmäisillä penturokotuksilla Lopen eläinlääkäriasemalla.
Jätin auton jonkin matkan päähän, että päästiin vähän "city" kulkemistakin harjoittelemaan. No, kyllähän me vissiin 10 ihmistä nähtiin, yksi koira ja 20 autoa sekä traktori, että kovin kattavaa treenisessiota ei tuossa kirkonkylällä kyllä aikaan saa :)
Autoistahan tuo ei välitä mitään, vastaan tulleet ihmiset oli aivan mahtavia ja heitä kaikkia olisi pitäyt päästä tervehtimään. Sateenvarjon kanssa vastaan tullut rouva oli ihan "sikamakee" ja hänen mukaansa Gora meinasi lähteä kun muiden perään vain katsottiin haikeana. Hihnassa kulkeminen on kyllä poukkoilua puolelta toiselle, mutta siihen en viitsi vielä perehtyä. Pentusella on jo muutenkin niin paljon muistettavaa,"suoritettavaa" ja ihmeteltävää tuolla sivistyksen parissa, kun normaalisti kuljetaan vain näitä maalaisteitä ja metsässä, että keskitytään siihen myöhemmin kun kaupunkikulkemiset on tullut tutummiksi. Pääasia, että Gora ei vedä. Muutaman kerran kyllä yritti, kun edessä kulki joku ihana ihminen, mutta pysähtymällä löysäsi hihnan heti ja tuli luokse.
Eläinlääkäriasema oli JEE, puntarissa käynti oli JEE, eläinlääkäri oli JEE, edes rokotuksen aikana ei häntä lopettanut heilumistaan. Pienellä pojalla kaikki OK ja kuukauden päästä uudelleen. On kuulema todella hyvä luonteinen, reipas ja rohkea pentu. Ihan kun en tietäisi ;)
Maahanmeno on otettu harjoittelun alle. Minä vaan en meinannut millään saada pentua ymmärtämään mitä tässä olisi tarkoitus tehdä. Lopulta otin käyttöön "jalan ali" tyylin jolloin pääsin palkkaamaan koiruutta maahanmenosta ja lamppu pennun päässä syttyi. Seuraava "ongelma" tulikin sitten siitä, että Gora meinasi, että maahan käydään niin, että ensin istutaan. Juu ei! Tavoite on että maahan mennään hissinä (oli viisaampien mielestä sitten kuinka hidasta tahansa) jolloin en ainakaan onnistu pilaamaan liikettä sillä, että päästän koiran "huomaamattani" liikkumaan eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että homma on oivallettu, eikä Gora enää automaattisesti iske persusta maahan.
 |
| Ihka ensimmäinen räpsy uudella kameralla :) |
Uusi ystäväni Nikon saapui tänään, joten lisää kuvasaastetta varmasti viikonlopun aikana luvassa :)
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Takatalvi vai etukevät?
No niinhän se talvi taas tuli.
Lunta on enemmän, kun koko talvena yhteensä.
Hildan jälkitreeniaikataulut menivät uusiksi, paha on jälkeä vetää yli 20cm hangessa. Toki joku siihenkin kykenee, mutta me emme. Kuin myös juoksemiset siirtyvät, kunnes tiet ovat taas sulana.
Nyt olisi ollut hienoja päiviä valokuvaukselle, mutta jouduin saattelemaan rakkaan ystäväni, Canonin, leppoisemmille valokuvausmaille (tarkennus siinä pisteessä, ettei sillä enää juoksevia koiria kuvailla). Kyllähän se urhoollisesti kuusi vuotta jaksoikin palvella. Uusi paras ystäväni Nikon D3300 ei ole vielä kotiutunut. Luvassa siis jälleen rutosti huonoja kuvia, ennen kun pääsen sinuiksi uuden kameran kanssa ;)
Tällä viikolla jäi pentutreenit väliin, kun flunssa iski allekirjoittaneelle päälle. Minun vastustuskykyni selvästikin jäi synnytyssaliin, koska synnytyksen jälkeen elo on ollut yhtä sairastamista :(
No, minimiehen kanssa ollaan sitten tuusailtu ihan kahden, tosin kovin laiskasti.
Rokotusaika on varattu perjantaille ja erikoisnäyttelyilmoa olen täytellyt ja se olisi nyt lähettämistä/tulostamista vaille valmis, vielä kun tulostin toimisi...
Muutamassa match showssa olisi tarkoitus käydä ennen erkkaria vähän treenailemassa sekä mahdollisesti yhdessä pentunäyttelyssä.
Saatiin myös paikka toukokuun alussa alkavalle Tokon ALO-kurssille, JEE! Vähän olen salaa stressannut, että mitäs pentukoulun jälkeen tehdään, kun yhdessä meidän "omista" koirakerhoistamme alkaa meille soveltuvat ryhmät vasta loppukesästä/syksyllä. Minä olen niitä ihmisiä jotka eivät saa mitään aikaiseksi jos ei ole persuksille potkijoita ja aikatauluja. Siksi kesä ilman mitään ohjattuja treenejä tuntui painajaiselta, olisi niin helppo jäädä vain puuhastelemaan omalle pihalle koko koiran loppuelämäksi jos ei ole kukaan "katsomassa perään". Kesä-heinäkuun ajan touhut on vielä auki, mutta eiköhän me jotain pientä puuhastelua sinnekin keksitä :)
Tällä hetkellä olisi suunnitelmissa suunnata heinäkuussa mummoani tapaamaan Saarijärvelle ja samaan syssyyn voisi tuupata yhden näytelmän. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, saammeko ketään pupu ja koiravahdiksi, kun koko koirakööriä en viitsi lähteä mummolaan kuskaamaan.
Lunta on enemmän, kun koko talvena yhteensä.
Hildan jälkitreeniaikataulut menivät uusiksi, paha on jälkeä vetää yli 20cm hangessa. Toki joku siihenkin kykenee, mutta me emme. Kuin myös juoksemiset siirtyvät, kunnes tiet ovat taas sulana.
Nyt olisi ollut hienoja päiviä valokuvaukselle, mutta jouduin saattelemaan rakkaan ystäväni, Canonin, leppoisemmille valokuvausmaille (tarkennus siinä pisteessä, ettei sillä enää juoksevia koiria kuvailla). Kyllähän se urhoollisesti kuusi vuotta jaksoikin palvella. Uusi paras ystäväni Nikon D3300 ei ole vielä kotiutunut. Luvassa siis jälleen rutosti huonoja kuvia, ennen kun pääsen sinuiksi uuden kameran kanssa ;)
Tällä viikolla jäi pentutreenit väliin, kun flunssa iski allekirjoittaneelle päälle. Minun vastustuskykyni selvästikin jäi synnytyssaliin, koska synnytyksen jälkeen elo on ollut yhtä sairastamista :(
No, minimiehen kanssa ollaan sitten tuusailtu ihan kahden, tosin kovin laiskasti.
Rokotusaika on varattu perjantaille ja erikoisnäyttelyilmoa olen täytellyt ja se olisi nyt lähettämistä/tulostamista vaille valmis, vielä kun tulostin toimisi...
Muutamassa match showssa olisi tarkoitus käydä ennen erkkaria vähän treenailemassa sekä mahdollisesti yhdessä pentunäyttelyssä.
Saatiin myös paikka toukokuun alussa alkavalle Tokon ALO-kurssille, JEE! Vähän olen salaa stressannut, että mitäs pentukoulun jälkeen tehdään, kun yhdessä meidän "omista" koirakerhoistamme alkaa meille soveltuvat ryhmät vasta loppukesästä/syksyllä. Minä olen niitä ihmisiä jotka eivät saa mitään aikaiseksi jos ei ole persuksille potkijoita ja aikatauluja. Siksi kesä ilman mitään ohjattuja treenejä tuntui painajaiselta, olisi niin helppo jäädä vain puuhastelemaan omalle pihalle koko koiran loppuelämäksi jos ei ole kukaan "katsomassa perään". Kesä-heinäkuun ajan touhut on vielä auki, mutta eiköhän me jotain pientä puuhastelua sinnekin keksitä :)
Tällä hetkellä olisi suunnitelmissa suunnata heinäkuussa mummoani tapaamaan Saarijärvelle ja samaan syssyyn voisi tuupata yhden näytelmän. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, saammeko ketään pupu ja koiravahdiksi, kun koko koirakööriä en viitsi lähteä mummolaan kuskaamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)