Kesäterveiset laiskimuksilta

Me ollaan oltu niiiiiin laiskoja ettei tosikaan! Yleensä sitä on aina kevään tultua oikein puhkunut intoa ja uusia ideoita/tavoitteita. Nyt ei. Ollaan vaan völjytty päivästä toiseen ja tavoitteellinen treenaaminen on unohtunut täysin. Tai ei se mitään unohtunut ole, ei vaan ole tippaakaan kiinnostanut. Olen kyllä ollut koko alkukesän tiiviisti töissä ja tuo meidän yläkerran remontointi väsyttää ja ärsyttää, ihan vain näin muutamia (teko)syitä mainitakseni.
Aikaa ollaan kulutettu uimalla, lenkkeilemällä, pyöräilemällä ja makaamalla pihalla.

Kaverikoirailu sentään kerettiin aloittaa ennen KK toiminnan jäämistä kesätauolle ja se oli kyllä niin hauskaa ja  innostavaa, että sitä jaksaisin touhuta vaikka mikään muu ei kiinnostakaan. Gorakin oli keikallaan niin elementissään 💚
Seuraava keikka onkin sitten elokuussa, kun menemme Hämeenlinnaan elomessuille rapsuteltavaksi, maltan tuskin odottaa : )

Treenattu ei siis olla. Ei ainakaan siinä määrin ja sillä tasolla kun olisi pitänyt. Kaksi eri tokokoettakin on jo ollut ja mennyt, enkä tehnyt elettäkään ilmoittaakseni meitä sinne vaikka niin oli talvella suuret suunnitelmat. Olen viime aikoina paljon pohtinut tavoitteitani ja sitä haluanko enää edes käydä kokeissa ja harrastaa tavoitteellisesti. Sitä entistä intoa ja poltetta lajiin ei ole näkynyt eikä kuulunut, joten ei kai ole mitään järkeä jatkaa jos homma on kuin suossa tarpoisi...
Toissapäivänä lopulta raahauduin treenaamaan ihan oikeasti, oikein asiaan kuuluvan treenisuunnitelman kera. Lähteminen ärsytti, mutta kyllä se tuttu pieni into sieltä jostain nousi, kun huomasin Goran osaavan ja kun näki kuinka innoissaan se oli päästessään hommiin.
Kotona mietin pari tuntia ja ilmoitin meidät kokeeseen. Samantien, kun ilmo lähti innostuin ihan tuhottomasti. Minä joka jännitän kokeita/näyttelyitä/ihan kaikkea, en malttaisi odottaa koepäivää 😁 Treenisuunnitelmaa olen värkkäillyt ja mieli on rennon innostunut. Tavoite on, että vuoden loppuun mennessä voidaan Goran nimen eteen liittää TK2. Katsotaan kuinka meitin käypi.

Hemuli ainakin nauttii kesästä! 

Welcome aboard Umppa

Niin... ja mitähän mä juuri kirjoitin siitä ettei meille todennäköisesti ole Nellan jälkeen enää pupua tulossa...

No, se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Joten toivottakaamme kaikki tervetulleeksi Umppa 9 viikkoinen kääpiöluppa poika. Rohkein kani-kakara mikä tässä taloudessa on asustanut. 

Toissa viikolla poikkesimme naapurikunnan eläinkaupassa ja tämä ihanuus törötti siellä siskojensa kanssa. Eipä sitä tullut kovin kauaa mietittyä, kun olin jo varausmaksua maksamassa. 

Ei ole lainkaan minun tyylistäni toimia näin nopealla aikataululla minkään eläimenhankinnan suhteen, eikä varsinkaan eläimen ostaminen eläinkaupasta. Aikaisemmin olen ainoastaan akvaariokaloja hankkinut liikkeestä, kaikki muut pörröiset ja vähemmän pörröiset kaverit on tullut kasvattajilta tai muilta harrastajilta. Viikko on asuttu yhdessä ja kaikkihan tuo pikkuluppa on hurmannut. Nyt yhdeksän viikkoisena pupu on jo täysin sisäsiistikin. Nellan kanssa ovat päässeet pintapuolisesti tekemään tuttavuutta, kumpaakaan kun ei ole leikattu. Kastrointi on siis pikku Umpalla syksymmällä edessä. Tätä "heräteostosta" tuskin tulemme katumaan. 

Kaikkien kaveri Gora

Viime viikonloppuna oli vihdoin koulutus ja testi, jota olen lähes vuosi sitten ensimmäisen kerran kysellyt. No onpahan ainakin ollut aikaa miettiä, että halutaanko tähän veneeseen ihan oikeasti lähteä. Ja vastahan toki Gorakin on ylittänyt vaadittavan kahden vuoden iän.

Eli kaverikoiratestissä käytiin sekä minä kk-koulutuksessa. Porukka oli hauskaa ja vaikka päivä oli pitkä, niin se kyllä meni yhdessä hujauksessa. 

Testissä ei Goran osalta ollut mitään ihmeellistä, se ei välittänyt mistään muusta kuin, että rapsutuksia ja silityksiä varmasti tuli. Aivan sama vaikka rollalla olisi päältä ajettu. 

Joten pikkumusta on nyt toivotettu tervetulleeksi Riihimäen seudun kaverikoiriin ja lähiaikoina aloitetaan keikkailu :) 

Klik* Kaverikoirat tuovat iloa ja elämyksiä Klik* 

Gora 2vuotta 4kk