Syksyllä oltiin Kennel Druzkayan leirillä. Siellä oli mm. etsijäkoira luento sekä etsintätreenit. Goralla treenit menivät aivan pöpelikköön, niin kuin vähän arvasinkin. Eihän Goraa vieraat koirat kiinnosta lainkaan, joten nytkin se p*skat nakkasi siitä, että vieras koira paineli metsään ja sen jälkiä olisi pitänyt seurata. Siinä se meikäläisen jaloissa pörräsi ja silmiin nakotti, että mitäs nyt tehtäisiin.
Eipä ole meidän juttu ei :)
Taas yksi tokokurssi on käyty läpi. Kurssin jälkeen oli hiukan tylsä fiilis. Mitäs nyt?! Kaikki mahdolliset ja mahdottomat treeniryhmät treenailevat talvella sellaisiin aikoihin, ettei meillä ole mahdollisuuksia niihin osallistua. Jäätiin siis oman onnemme nojaan ja itseni tuntien tiedän, ettei sellaisesta hyvä seuraa tavoitteelisen treenaamisen osalta :(
Kesällä laitoin hakemuksen tokon valmennusryhmäänkin, mutta jo silloin sanottiin että hakijoita on paljon.
Torstaina sähköpostissa kuitenkin odotti mahtava yllätys: Tokovalmennusryhmään olisi meille nyt treenipaikka tarjolla!! Täytyy myöntää ettei yksi pieni ilonkyynel ollut kaukana!
Eilen käytiin treenihalliin ja tuleviin treenikavereihin tutustumassa ja nyt täytyy kyllä sanoa, että kylläpä meitä kerrankin lykästi. Treenipaikkahuolet on mennyttä elämää.
Pikkumiehestä alkaa tulemaan mies - isolla M:llä ja sen kyllä huomaan herran päänupista. Huoh!
Treenaukset keskittyvät tällä hetkellä vanhojen taitojen jonkinmoiseen ylläpitämiseen ja mukavaan yhdessä tekemiseen, perseilyn sijaan.
Pääosin kuitenkin keskitytään nyt näihin varsinaisiin harrastuksiin ja jätetään kauneuskilpailut ensi vuodelle.
Jossain mätsärissä voisi huvin vuoksi joskus piipahtaa, mutta ensi vuoden varsinaisia näyttelyitä en ole vielä edes katsellut.
Antaa pojan nyt kasvaa rauhassa ja katsotaan sitten mitä meille näytelmissä sanotaan. Nyt tuo on edelleen niiiin pentumaisen kakaran näköinen ilmestys että oikein naurattaa, se vaan on tuollainen pikkuinen koikkelisloikkelis.
Leirillä oli muitakin G-pentuja ja huvittavan
