Räpsyjä viikon varrelta

Käytiin viime viikolla Alulangon puistometsässä kävelyllä

Näköalatasanteen maisemiin ei kyllästy koskaan. Kyllä Suomi on kaunis!

Pulikoimassa

Tänään käytin Goraa OnnenKoiran uimalassa pulikoimassa. Aika oli varattu kimpassa 4 muun koiran kanssa, joten hintaa ei paljoa jäänyt per kirsu.

Goralle ja kahdelle muulle koiralle oli varattu uittaja, koska ne eivät olleet ennen altaassa uineet.
Uittaja saikin kyllä puskea Goran puoli väkisin altaaseen ja ensimmäiset metrit olivat "APUVA, kuinka täältä pääsee POIS" - räpiköintiä.  Seuraavalla kierroksella G meni altaaseen jo vähän vähemmän puskemalla ja sitä seuraavalla kerralla jo lähes itse. Loppuaika menikin sitten niin, että viskasin tennispallon altaaseen ja Gora singahti perään.
Uintiaikaa oli 30 minuuttia, mutta kyllä siinä ajassa jokainen koiruus sai uida 18 metriä pitkän altaan ees-taas kerran jos toisenkin.
Kotiin lähtiessä käytin Goran pissalla, mutta autolle mennessä G lähtikin itkien vetämään takaisin sisälle :) Tämä taisi olla melkoisen rehellinen palaute reissusta, eli taatusti menemme uudelleen.
Ajatus olisikin, että säännöllisesti alettaisiin käymään uimalassa aina kun luononvedet ovat liian kylmiä uimiseen.

Kyllä oli taas ilo kulkea Goran kanssa. Paikka uusi ja koiran mielestä varmasti todella jännittävä, uudet ihmiset, uudet hajut, vieraita haukkuvia koiria, liukkaat lattiat, mutta niin reippaasti Gora taas käyttäytyi. Tarina olisi ollut aivan toinen jos mukana olisi ollut vaikkapa Hemuli...

Taittaa Pikku-Ukko uida vielä unissaankin, niin kova räpiköinti näyttää jaloissa käyvän =D

Tämä kuva on otettu vapun tienoilla.

Paras pentu vuosimallia 2014

Sain taannoin iloisen sähköpostin; Gora on valittu HSKK:n vuoden 2014 parhaaksi pennuksi. Yllätys oli kyllä melkoinen, sillä en todellakaan uskonut ukkelin sijoittuvan mitenkään. Valitettavasti en vain itse pääse paikalle vastaanottamaan palkintoamme.
Vuoden mustaterrieri 2014 - kilpailussa Gora sijoittui kämäisellä kolmen näyttelyn tuloksellaan uros pentujen toiseksi.

Huomenna suunnataan eläinlääkäriin rokotuksille ja puntariin koko sakki.
Olemme lähdössä toukokuun alussa vaeltamaan ja haluan varsinkin Hempasta tarkan painon, jotta osaan suunnitella sen retkisapuskat jotensakin älykkäästi. Hemppa on tällä hetkellä kohtuu hyvässä lihassa (tosin hiukan saisi olla enemmän lihaa luiden päällä) enkä halua, että reissun vuoksi tuosta ongelma ruokittavasta tippuu kiloakaan. Pelkällä normi sapuskalla se ei tule siellä pärjäämään, eikä toisaalta lihat ja läskit siellä säilyisikään + että painavat tuoreena aivan hillittömästi. Lihaa on siis kuivattava mukaan ja Hempalle hankittava vielä todennäköisesti jotain korkeaenergistä välipalaa aamu- ja iltaruoan lisäksi. Pörröt pärjäävät vähemmälläkin, mutta ei niidenkään ole reissussa tarkoitus nälkää nähdä.
Reissu ei ole pitkä, vain 4 päivää, ja lähdetäänkin nyt näin pienemmällä reissulla katsomaan kuinka homma koko sakin kanssa toimii. Ketään kun en raaski kotiinkaan jättää :D
Teltassa ei ole aikaisemmin nukkunut kuin Hemppa, joten sitäkin ajattelin kokeilla tuossa pihassa ennen lähtöä, vaikkakaan en usko sen tuottavan ongelmia.

Mustaterrieri, ilmestyskirjan peto?

Ollaan päivittäin käyty muksujen ja Goran kanssa uimassa. Hemuli ja Hilda eivät ole päässeet mukaan, koska uimarannalla on monesti muitakin. Hemulin pillitystä aiheesta "miksi en voi vaan uida",  ei kuuntele vanha Erkkikään ja Hilda on taas sen verran suojeluviettinen etten jaksa olla sitä kokoajan kyttäämässä (tai lähinnä kyttäämässä ettei kukaan tunge sen iholle) tai käskyttämässä pitämään suunsa kiinni. Hilda kun ei tunnu sisäistävän sitä ettei muksuja kukaan varasta tai syö vaikka vieraita ihmisiä niiden vieressä pyöriikin.

Gora onkin viikon aikana kerännyt suuren fanijoukon itselleen. Ihan jokainen joka rannalle on kanssamme samaan aikaan sattunut (noin parikymmentä aikuista + lapset) on ollut täysin koiruuden lumoissa. "Onko se suursnautseri", "Ai se on vielä pentu????", "Onpas kaunis", "Onpas rauhallinen", "Onpas kiltti", "Onpas hyvin käyttäytyvä ikäisekseen" jne jne jne.
Ne jotka tiesivät rodusta mustaterrieri (venäjänmustaterrieri oli kaikille aivan uusi juttu), olivat kovin yllättyneitä siitä kuinka kiltti ja rauhallinen tuo on. Ja oikein lapsiperheeseen uskallettu ottaa tuollainen koira... Mielikuva oli jostain ilmestyskirjan pedosta. Arvaamattomasta ja vihaisesta koirasta, niin kuin kuulin. Surullista, jos kyseinen kuvitelma on vielä yleisestikin vallalla... :(
Yksi perhe laittoi rodun oikein "korvan taakse".

Gora on nauttinut huomiostaan täysin siemauksin. Istahtanut tyytyväisenä kehujan jalan juureen ottamaan vastaan kaikki ansaitsemansa rapsutukset. Siitä olen iloinen, ettei Gora ole vieraiden luokse ryysinyt ominpäin, vaan vasta jos olen antanut luvan niin se on rauhallisesti kälppinyt rapsutuksia hakemaan. Tämä on mahtava ero siihen Pikku-Goraan joka silloin ensimmäisillä hihnalenkeillä yritti pää kolmantena jalkana ryysiä ihan jokaisen tykö. Ja itkuhan siitä tuli jos ei päässyt.

*Lisättäköön tähän nyt vielä, että kyse on yksityisen ihmisen omistamasta rannasta johon koirat ovat tervetulleita. Eli missään yleisellä uimarannalla ei käydä pahennusta herättämässä*

Hellettä on pukannut kyllä aivan liikaa meidän makuun. Nyt katselenkin onnellisena, kun taivaalle näyttää kerääntyvän pilviä. Toivottavasti Tikkatieteenlaitoksen ennustukset pitäisivät kerrankin paikkansa ja saataisiin sadetta niskaan.
Onneksi meiltä pääsee makkarista suoraan ulos, olenkin nukkunut ulko-ovi levällään. Mikäli joku haluaa tulla yöllä vieraisille, niin tervetuloa vaan. Kannattanee tilata ambulanssi pihalle valmiiksi. Todennäköisesti meinaat tukehtua limaan kun Hemuli on vuodattanut kuolansa naamallesi jakaessaan miljoonia pusuja ja kädessäsi/jalassasi/persuuksissasi tmv. roikkuu yksi buvve. Ja jos näiden kahden ohi pääset huomaamatta niin vastassa on yksi pirun kiukkuinen eukko joka joutui heräämään kesken uniensa ;)

Lentäjän poika

EVVK teidän hömpötyksillenne, sanoo Gora.

Eväsretki Melkuttimilla

Päivällä lähdettiin retkelle ja pikkumusta valikoitui mukaan.
Vaunut oli mukana tuon pikkuveikan vuoksi joten sikaosastolle ei mahtunut kuin yksi koira.

Ensin pysähdyttiin Räyskälään katsastamaan lentsikoita. Räyskälässä on tällä hetkellä purjelennon MM-kisat joten siellä riitti ihmeteltävää niin karvaiselle kuin vähemmän karvaisellekin lapselle.
Gora otti jälleen kaiken kovin lungisti. Huomenna mennään vielä uudelleen lentsikoita ihmettelemään.

Lentsikoitten jälkeen hurautettiin Melkuttimille pienelle kävelylle ja eväsretkelle.

Goralla on tällä hetkellä hihnassa kulkeminen siinä kuosissa, että tuo vähän vajaa 2,5 vuotias tytöntyllerö pystyy sitä taluttamaan. Pariskunta kulkikin etunenässä. Yht`äkkiä puskat alkoivat rytistä ja heilua ja puskosta rymysi reissussa rähjääntynyt nuorimies läheiselle leiripaikalle. Pikkumusta joka yleensä jakaa rakkauttaan kaikille ryysäsi tytön ja tulijan väliin ja seisoi siinä jäykkänä ja koko kehonkieli huusi tulijalle että herra on hyvä eikä tule yhtään lähemmäs tyttöä. Vasta kun kerkesin paikalle ja sanoin Goralle, että tules nyt niin se "heräsi koomastaan" ja laiskasti häntää heilauttaen ilmoitti, että OK mennään vaan.
Erittäin yllättävä reaktio tuolta pörröltä joka tähän saakka on heiluttanut häntäänsä ihan jokaiselle vastaantulijalle ja ottanut kaikki avosylin vastaa. Aikuistumista ilmassa. En ala moista toimintaa vahvistamaan kehumalla, mutta en myöskään kiellä. Niin kauan kun homma pysyy tuossa mittakaavassa, että estää vieraiden lähestymisen lasten luokse silloin kun me aikuiset emme ole aivan metrin päässä niin sopii minulle hyvin. Jos alkaa suuremmassa mittakaavassa esittämään jotain Lopen kingiä tai ei rentoudu kun käsken niin sitten voidaan miettiä asiaa uudelleen ja palauttaa pörrö maanpinalle ja omalle paikalleen.

 Gora osaa rentoutumisen jalon taidon

Sivistystoimia Hämeenlinnassa

Eilen, samalla kun käytiin vähän hoitamassa asioita tuolla "suuressa maailmassa", otettiin myös pikkumusta katsomaan maailmanmenoa ja sivistymään. Hävettävän huonolla tolalla on ollut tuo kaupungissa pyöriminen, ei siis oikein olla käyty missään missä pentu näkisi kunnon vilskettä.
Näin Helsinkiläistytön silmin tuo Hämeenlinna on kyllä melkoinen tuppukylä, mutta kyllä siellä nähtävää yhdelle pentukoiralle löytyy. Ja ettei hämeenlinnalaiset vetäisi herneitä nenään, niin kerrottakoon, että minä rakastan Hämeenlinnaa, todella kaunis ja mukava kaupunki :)

Ilo oli huomata, että vaikka ei olla hullunlailla juostu sosiaalistamassa tuota naperoa pitkin kyliä niin tosi rennosti se osaa tuon vilkkaammankin elämän ottaa :)
Mikään ei hätkäytä ja uudet asiat otetaan vastaan tyynesti häntää heilutellen.

Retkuilua

Keskiviikkona käytiin koko porukan voimin Komiolla eväsretkellä ja eilen pienemällä porukalla Aulangolla sorsia syöttämässä.

Komion reissu nyt oli kun mikä tahansa metsäretki, mutta Aulangon reissu otettiin oppituntina. "Maalainen kaupungissa", oli näet ihan sellaistakin hienoutta tassujen alla kuin asfaltti ja koiriakin tuli vastaan :)

Automatkustus menee selkeästi kokoajan paremmin ja paremmin. Ei se edelleenkään lempparia Goran mielestä ole, mutta niitä hillittömiä kuolajojoja ei enää tavata eikä päivän ruokalistaa pysty enää lukemaan häkin pohjalta. Aulangolta lähdettäessä Gora jopa itse käveli auton viereen, tähän saakka on pistänyt liinat kiinni kun on tajunnut, että joutuu autoon, ja häkkiin nostettaessa suostui makupalojakin mutustelemaan. Aikaisemmin Gora ei ole suostunut syömään sikaosastolla yhtään mitään, vaikka ihan harjoitusmielessä olen minimiestä tuossa pihalla konttiin nostellut ja namuja tarjoillut.

Itse köpöttely oli jänskää. Paaaljon uusia hajuja, nähtävää ja kuultavaa (Puolustusvoimien sivujen mukaan Hätilässä oli Panssariprikaatin ampumaharjoitukset). Jyskeestä tuo ei näyttänyt korvaansa lotkauttavan. Koirat ohitettiin kiinnostuneena, mutta rauhallisesti. Vähän olisi mieli tehnyt mennä sanomaan "MOI", mutta "täällä"- kutsulla kiinnitti huomionsa minuun - ja eikun namia naamaan :)
Sorsistakaan tuo ei ottanut mitään kierroksia vaikka jotkut tyypit kapusivat lammesta maalle ja köpöttelivät parhaimmillaan parin metrin päässä pennusta. Gora vain istuskeli ja ihmetteli kaakattajia.

Hihnakulkeminen ylipäätään on jo (vielä, murkkuilukokeiluja odotellessa) melkoisen mallikelpoista, tosin systerin ja veikan ollessa mukana oppi unohtuu ja varsinkin Hildaa täytyy näykkiä poskesta ja roikkua hihnassa. Yksin kulkemista me ollaan  kyllä käyty ahkerasti treenaamassa tuossa läheisellä hiekkatiellä joka kulkee kantatien viertä (autoja menee paljon ja lujaa). Eniten suustani kuultu lause viimeisen viikon aikana on selkeästi ollut "Väärä puoli".
Meillä koirat kulkevat hihnassa minun vasemmalla puolellani, aina. Meidän hihna"lenkit" on pääosin vain siirtymistä paikasta A paikkaan B jossa sitten rallatellaan, eikä silloin hihnassa tarpeiden teon lisäksi juosta hajujen perässä ja haahuilla ees-taas. Poikkeuksena sitten "mielenvirkistys-kävelyt", kuten tuo Aulangon reissu, mutta silloinkaan ei hihnassa poukkoilla.
Sen sijaan, että fiksuna olisin opettanut koirilleni oikean ja vasemman olen ottanut käyttöön (älkää kysykö miksi) tuon ääreist typerän väärä puoli-käskyn. Väärä puoli hihkaistaan silloin jos, koiruus yrittää etu- tai takakautta koukata tien oikeaan reunaa. Ja sitten jos sinne oikeaan reunaan ihan oikeasti pitää kaikkien siirtyä, niin se on sitten käsimerkein varustettu "tännepäin". Monimutkaista, mutta tapojaan kuuden koiran jälkeen on ollut kovin vaikeaa lähteä muuttamaan :)

Leivän loppuminen oli ihan persiistä :)

Kesäsuunnitelmia, painia ja naudan sisäfilepihviä

Viikonloppu on sujunut ulkoillen, hurvitellen ja pihviä paistellen.

Ei ole köyhänmiehen harrastus tämä koiraharrastus kun palkkanamina piffiä tarjoillaan. Henkilökunta saakin sitten tyytyä makaronilaatikkoon.
Todellisuudessa pakastimessa on taannoisten sähkökatkojen jäljiltä maannut kunnon köntsä naudanlihaa, joka ehti niin sopivasti sulaa katkon aikana, ettei sitä enää uskaltanut itse syödä (eikä ehditty, kun pakastimessa oli ihan mukavasti muutakin evästä mutusteltavaksi). Ei sitä kuitenkaan poiskaan raaskinut heittää, joten vihdoin kaivoin sen esiin ja paistelin siitä sellaiset palkkanamit, että ei pitäisi olla koirilla valittamista tarjoilujen laadusta. Voissa paistettu mediumiksi, Tuomon kirotessa vieressä kuivaa leipää mumeltaen.
Ei ole helppoa olla hullun koiranaisen aviomies.

Kevät on tullut ihan tosissaan ja toivottavasti myös jäädäkseen. Peipot laulavat ja krookukset kukkivat. Ainakin vielä toistaiseksi kukkivat, kovin on reppanoilla rankka elämä, koirat talloo ja nuori neiti 2vee repii ressukoita sipuleineen maasta ylös. Minä sitten yritän istutella niitä takaisin ja karjua koiria muualle ravittamaan.
Ulkona ollaan vietetty tuntitolkulla ailkaa reippailen, palloa pelaten ja päättömästi vain juosten. Minä olen taas keskittynyt enemmän seisomaan kameran takana ja kuvaamaan välistä jotain muutakin kuin koiria. Mm. niitä nuupahtaneita krookuksia...

Kesäsuunnitelmat ovat täydessä touhussa ja noiden normaalien päiväreissujen lisäksi on suunnitelmissa tehdä elokuussa reissu Helvetinjärven kansallispuistoon. Ensin ajatuksissani oli lähteä reissuun yksin koirien kanssa, mutta sain houkuteltua mukaani siskoni (tosin eipä siihen tarvinnut juuri energiaa käyttää). Lapset ja pentukoirat saavat jäädä isäntien hoitoon siksi aikaa. Reissusta on tarkoitus tulla kahden päivän taaperrus, eli yhden yön olemme reissunpäällä. Juuri pidemmäksi aikaa minä en täältä kotoa vielä voi irrotakaan.
Jänskää! Vielä on hiukan hakusessa koirakokoonpano, kumpi  lähtee mukaan Hemuli vai neiti Hiltunen. Molemmat koirat + minä+ siskoni + siskon koira emme mahdu 2 hengen telttaan, joten toisen on jäätävä kotio. Jos haluamme, että teltta on pystyssä vielä aamullakin olisi järkevä valita mukaan Hilda, mutta toisaalta taas Hilda on taas sen verran täpäkkä tyttö, että se, minä ja lauman ulkopuolinen koira tiiviisti samassa teltassa ei ehkä ole toimivin yhdistelmä... Toisaalta voisin opettaa neidin nukkumaan absidissa, jolloin törmäyskurssille ei jouduta. No, tätä ehtii pohtia.

Hurvittelemassa käytiin Hyvinkäällä Tivoli Seiterän kutsuvieras tapahtumassa ja Gora lähti mukaan. Lähinnä kuitenkin vain autoajelulle, kun tuo autossa matkustus pistää edelleen kuolan valumaan aivan valtoimenaan. Joka kerta kohtuu pienenkin matkan jälkeen on jätkän suupielissä roikkunut sellaiset jojot, että jopa Hemppa on kateudesta vihreänä. Vaan nytpä perille päästyämme ei ollut jojoja! Kuolannut Gora kyllä oli, mutta selvästi ollaan jo menossa parempaan suuntaa. :)


Mistä tuo pentu on saanut päähänsä alkaa pullikoimaan tuota kynsien leikkuuta vastaan?? Ikinä en ole sitä suoneen saakka leikannut eikä se ikinä ole pullikoimalla päässyt mistään tilanteesta pois. Niin vain saatiin tänäänkin käydä pienimuotoinen palaveri siitä että leikataanko vaiko eikö. No leikattiinhan ne, lopulta. Kun olin saanut "nujerrettua vastarinnan" makoili tyyppi aivan rauhassa kyljellään toimenpiteen ajan. Omituinen vänkääjä ;)

No näyttelyseisominen sitten... Toko-seisomisen kanssa olen pienimuotoisesti vaivannut päätäni kun ei toimi niin ei toimi, minun tyylini opettaa siis, tai lähinnä taas vaivaa itseluottamuspula ja pelkään ryssiväni koko homman. Mutta huomenna saamme siihen ihan kädestäpitäen oppia joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Näyttelytouhuja varten olen alkanut pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan. Näyttelyhihna on ostettu. Vähän se tuntuu vempulalta, mutta treenaillaan nyt tuolla. Seisotuksen kanssa yritin edetä niin koiraystävällisesti kuin vain suinkin mahdollista, mutta homma ei edennyt senttiäkään. Tänään sain sitten taas Kaimion Pennun kasvatus-oppaalta makkarin kirjahyllystä pahaa silmää, kun yksin kertaisesti vain pakotin jätkän seisomaan. Joka kerta kun persus oli iskeytymässä penkkiin siinä pihviä popsiessa  niin tylysti nosti herran takaisin neljälle jalalle. Ja tuo tyyli jopa toimi, joten lopputulemana herra seisoi, mussutti tyytyväisenä herkkujaan ja sain jopa jalkoja siirrellä.
Kyllä kannatti yrittää tätäkin asiaa vääntää päivätolkulla keinoilla jotka eivät toimineet.

Surulliset krookukset

Ruusukin on jo herännyt

Sireeni pulleana

Ei ole kuvaaja juonut "naista vahvempaa" vaikka kuva onkin näin vino :)