Räpsyjä viikon varrelta

Käytiin viime viikolla Alulangon puistometsässä kävelyllä

Näköalatasanteen maisemiin ei kyllästy koskaan. Kyllä Suomi on kaunis!

Ja meillä kaikilla oli niin muuuukaavaaa....

Tulimme tänään Keski-Suomeen hoitamaan asioita, mutta velvollisuuksien välissä täytyi tietenkin hiukan rentoutua uimalla ja telmimällä hiekkakuopilla :)

Onnellisia ja väsyneitä koiria on nyt tupa täynnä <3

Kameraa lenkittämässä

Eilen muistin ottaa kameran mukaan iltalenkille. Nyt olikin mukava kuvailla, kun ei ollut sateisen harmaata.
Sunnuntaina harmitti, kun unohdin kameran kotiin ja oli niin kaunis ilta, mutta eipä tuo eilinenkään huono ollut :)
Mukana oli pörröt, kun Hemulin kanssa lähdettiin yöllä vielä juoksulenkille.

 Pylly vasten pyllyä, pum-pum

Näissä maisemissa hurahtaa kevyesti reilu 3 tuntia ja kilometrejä kertyy helposti, huomaamattaan, yli 12.
Vain luonnonäänet eikä ristinsielua missään <3

Suohirwiö

Aamupäivällä tehtiin pikkumustan kanssa parin tunnin metsä-/suoretki. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli tuiversi, mutta ei haitannut pätkääkään. Päinvastoin :)

Ihanan rentouttavaa oli kuljeskella ihan kahden. Gora kun on niin kiltti ja tottelevainen, eikä lainkaan kiinnostunut minkään sortin luonnonelukoista (niin kuin nämä kaksi muuta), sitä siis uskaltaa pitää irti kaikkialla eikä tarvitse pelätä että se singahtaisi jonkun elukan perään (Hemppa) tai että itse täytyisi olla kokoajan varuillaan jotta ehtii käskyttää koiraa ennen kun perävalot vilahtaa (Hilda). Tänään tuolla lammenrannalla tämä nähtiin oikein käytännössä, kun Rantasipin  poikanen singahti polun yli Goran nenän edestä kanervikkoon. Gora otti yhden askeleen linnun perään, mutta "Gora, tännepäin" pyynnöllä unohti koko tirpan ja tuli luokse. Kauniisti poika kulki muutenkin kokoajan minun lähettyvilläni. Tykkäänkin että koirat "luuhaa nilkoissa" kun ulkoilevat vapaana ja tiedän tasan tarkkaan missä menevät. Mikäli irtoavat liian kauksi, saati että poistuvat näköpiiristä niin joutuvat hihnaan alta aikayksikön. 

Alkumatkasta jaksoi Gora vetää suonlaidalla hirveää ravia, mutta yhden kerran kun molskahti vähän vetisempään kohtaan niin, että upposi sinne kylkiään myöden, niin alkoi ottaa hiukan rauhallisemmin. Taisi vähän väsähtääkin, kun sai tehdä kunnolla töitä, että sai itsensä sieltä ylös. 

Hiukkasen meinattiin eksyäkin, kun yhden pienen lammen, jonka meidän oli tarkoitus kiertää, olivat kaakkuri pariskunta vallannut. En uskaltanut mennä lähellekään lampea kun kauempaa näin toisen linnuista vedessä, etteivät vain meistä häiriintyisi. Olen antanut jostakin itseni ymmärtää, että pesälle palaaminen saattaa kestää hyvinkin kauan ja näillä ilmoilla se olisi kohtalokasta mahdollisille munille/poikasille. Niinpä jouduimme kiertämään lammen kunnolla suon kautta ja siellä silmäkkeitä väistellessämmä jouduimme hiukka harhaan. Pienestä päiväkävelystämme kehkeytyi, jälkeenpäin kartasta laskettuani, 7,5 km hikilenkki. No, hyvää liikuntaa meille molemmille. Ja löydettiinpä uusia lenkkireittejä.

Huomenna on edessä koiran pesu ja voisi vähän saksiakin taas heilutella. Ensimmäinen näyttelyhän meillä jo kolkuttelee nurkan takana, 20.7 Tampereen pentunäyttely. Mikäli tiistaina keskiviikkona ei taivaalta sada mummoja niin mennään hyvinkäälle mätsäriyleisöä naurattamaan :)

Kootut kuulumiset

Hyi kun hävettää! Kuulumisia en ole päivitellyt miesmuistiin.

Goran olen ilmoittanut Tervakosken näyttelyyn. Toivottavasti tuo toinen palli nyt ihan aikuisten oikeasti on jo päättänyt pysyä paikallaan, ainakin siihen mennessä. Trimmiviikonloppuna molemmat olivat komeasti pusseissaan, mutta eilen en taas tuntenut kunnolla kuin toisen, mutta tänään paikallaan on taas molemmat. Ihmeellinen vemppaaja tuo toinen ;)

Mihinkään mätsäreihin ei olla vieläkään päästy, kun aina tulee jotakin muuta. Tarkoitus olisi kuitenkin mennä sellaisiin treenailemaan ennen oikeaa koitosta. Tammelassa olisi ensi viikon keskiviikkona mätsäri. Täytyy pistää tuolle pienelle ukkelille kirjallinen hakemus, josko herra mitenkään voisi tuolloin nautiskella illallistaan tuttipullosta, niin me päästäisiin pikkupörrön kanssa vähän tuulettumaan. 

Näyttelytreeniäkin olisi tarjolla ja sinnekin on tarkoitus osallistua.

Pentukoulu on nyt ohi ja ennen seuraavia ohjattuja treenejä saamme vähän kesälomailla.

Tosin itseksemme puuhailemme lähes päivittäin. 

Koin melkoisen herätyksen tuossa taannoin, kun videoin meidän treenit. Hyvin tuli esiin asioita joita tiedostamattaan on itse tehnyt tai koira on tehnyt ja niitä on sitten edelleen tiedostamattaan vahvistanut. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi kaikille jotka syystä tai toisesta joutuvat treenaamaan suurimmaksi osaksi yksinään ja homman on jokseenkin tavoitteellista. Videoinnista tuli meille ihan normaali treenirutiini, kamera käy aina kun sää sen sallii.

Kiitoksia vain sille henkilölle joka tarvitsi apua perusasennon opettamisessa omalle koiralleen, ilman tätä "opetusvideon" kuvaamisen tarvetta ei olisi ikinä varmaan tullut mieleenkään moinen videokameralla pelaaminen koiraa treenatessa. 

Pikkupörrö on salaa opetellut hihnassa kulkemista! En ole jaksanut raahata sitä koko porukan hihnalenkeille mukaan, kun meno on ollut niin holtitonta - ja mulla palaa käpy. Gora on tähän saakka suhannut puolelta toiselle, roikkunut Hildan naamassa/hännässä/hihnassa ja ylipäätään vain sekoittanut järjestystä. Itsekseen ollessa se kyllä kulkee hienosti.  Hemulille hihnassa kulkeminen on tarkkaa puuhaa, se kulkee lähimpänä minua ja jos joku tunkee meidän väliin on herran pasmat aivan sekaisin. Se kompuroi muihin ja sotkeentuu hihnoihin kun se yrittää kurvailla taas omalle paikalleen. 

Alkuviikosta, kun lähdin yölenkille päätin ottaa minimiehenkin mukaan. Mitä kummaa? Sehän kulki niin hienosti, vetämättä ja sähläämättä Hildan vieressä. 

Kyseisestä lenkistä tuli kyllä muiden syiden vuoksi melkoinen tynkä...

Kuljettiin hiekkatietä jossa toisella puolella isot pellot ja toisella puolella metsää ja suota. Isot koirat (pientä en hirveästi ehtinyt huomioida kun se kulki siinä vaiheessa minun perässä) vetivät hirveät slaagit. Hemuli alkoi ryntäilemään hihnassa häntä koipien välissä ja Hilda alkoi vinkumaan ja yritti kiivetä Hempaan reppuselkään tai minun syliin, en ottanut selvää kumpaa ;). Ei siinä auttanut kuin kotiin päin suunnata pellon läpi vievän traktoripolun kautta, kun tyypit vain kiskoivat ja pälyilivät selkämme taakse kaiken aikaa. Mitähän siellä oli? Ilvekseen Hilda ei reagoi mitenkään (ilveshän asuu tässä meidänkin metsässä), joten ilves se ei ollut. Susi? Karhu? Jotain hurrrrjan pelottavaa joka tapuksessa. 

Isojen koirien kohdalla heitin nappularuokinnan roskakoriin jatkuvien ongelmien vuoksi. 

Tällä hetkellä isot tyypit syövät puuroa sekä lihaa/kalaa ja nyt vaikuttaa että oikeaan suuntaan ollaan menossa. P*skan määräkin on vähentynyt ainakin puolella! Hildakaan ei enää ihmettele kupin äärellä, että mitä tälle pöperölle olisi tarkoitus tehdä, neidon kuppi tyhjenee ensimmäisenä ;)

Nyt kun vedet alkavat lämpiämään olisi tarkoitus aloittaa uiminen (niin koirien kuin minunkin) ihan treenimielessä. Näin alkuun käydään kerran viikossa (eli siis minä 3xvko) uiskentelemassa. Gorallahan "uiminen" on lähinnä veteen totuttelua näin aluksi. Viimeksi kun oltiin lammella, niin tyyppi ei halunnut edes varpaitaan kastaa.

Ajattelin myös kaivaa polkupyörän naftaliinista ja alkaa pyöräilemään Hempan ja Hildan kanssa (eri aikaan). Hempan tuntevien korviin homma saattaa kyllä kuulostaa melkoiselta itsemurhayritykseltä :)

Sivistystoimia Hämeenlinnassa

Eilen, samalla kun käytiin vähän hoitamassa asioita tuolla "suuressa maailmassa", otettiin myös pikkumusta katsomaan maailmanmenoa ja sivistymään. Hävettävän huonolla tolalla on ollut tuo kaupungissa pyöriminen, ei siis oikein olla käyty missään missä pentu näkisi kunnon vilskettä.
Näin Helsinkiläistytön silmin tuo Hämeenlinna on kyllä melkoinen tuppukylä, mutta kyllä siellä nähtävää yhdelle pentukoiralle löytyy. Ja ettei hämeenlinnalaiset vetäisi herneitä nenään, niin kerrottakoon, että minä rakastan Hämeenlinnaa, todella kaunis ja mukava kaupunki :)

Ilo oli huomata, että vaikka ei olla hullunlailla juostu sosiaalistamassa tuota naperoa pitkin kyliä niin tosi rennosti se osaa tuon vilkkaammankin elämän ottaa :)
Mikään ei hätkäytä ja uudet asiat otetaan vastaan tyynesti häntää heilutellen.

Hiljaiseloa

Pihalla ollaan vietetty aikaa paljon, keskimäärin +kahdeksan tuntia päivässä (paitsi nyt viime päivinä, kun ilma on ollut aivan kauhea).  Hemuli ja Gora ei senkään jälkeen haluaisi tulla sisälle ja jos yhtään ulko-ovi aukeaa niin Gora hipsii samantien pihalle pötköttämään.
Hilda taas on siellä missä minäkin, joten se lähtee sisälle vaikka kesken hauskimman leikin, jos se vain huomaa minun sinne menevän.

Gora osaa hakeutua ulkonakin omaan rauhaansa nukkumaan. Ja se nukkuu sitten muuten niin jemmassa ja sikeästi, että sen löytäminen saattaa olla hiukan haasteellista. Sen nimeä saa karjua aikamoisella volyymilla, että herra siihen reagoi.
Yhtenä päivänä Goraa etsittiin melkein tuskastumiseen saakka, kunnes se sitten lopulta seisoi keskellä pihaa  kovasti venytellen. En tiedä missä se oli nukkunut, mutta hyvin näytti uni maistuneen :)

Kovalla ulkoilulla on myös haittapuolensa. Viime maanantain treenit ei ihan menneet niin kuin strömssössä, kun oltiin kokopäivä oltu ulkona. Mitään hillittömiä lenkkejä ei oltu tehty tai muutakaan rasittavaa, ihan vain pääosin tuossa pihassa hengattu. Gora oli nukkunutkin, mutta kyllä se oli illalla niin väsynyt että treeneistä ei kyllä tullut yhtään mitään.

Huomenna täytyy kaivaa trimmipöytä esille ja esittellä se tuolle meidän pikkupörrölle ja jos tarvetta, niin aloittaa "pöytätreenit". Ensi viikolla mennään Marittan luokse trimmiin ja ei haluta saada satikutia pöydällä venkoilusta ;)
Harjaukset on tähän saakka hoidettu rennosti lattialla istuen, koira jalkojenvälissä köllien.

Erkkari jää meiltä nyt tänä vuonna väliin vaikka niin suunnittelin sinne meneväni. Kuin myös Saarijärven näyttely. En ollut osannut lukea kalenteria ja sehän on Tuomon työviikolla. Erkkari viikonloppuna olisi myös PK-leiri joka kovasti paljon kiinnostaisi ja painaa kyllä vaakakupissa erkkaria enemmän. Se olisi vielä sopivasti tuossa naapurissa... Näillä näkymin kuitenkin tuolle viikonlopulle sattuisi myös tokoilua...
Saapa nähdä mihin suuntaan sitä suuntaa, vai suuntaako mihinkään. Todennäköisesti tässä käy samalla tavalla kuin luonnetestiviikonloppuna jota olin odottanut kamera tanassa -> muksu kipeänä joten enpä päässyt sitten lähtemään.
Muita näyttelyitä olen kyllä katsellut "sillä silmällä". Nyt vaan haluaisin saada varmuuden siitä, että mitä nuo minimiehen pallit oikein meinaavat. Toinen elelee ihan omaa elämäänsä. Nyt en ole kyllä hetkeen ronkkinut, että mikä on tilanne tälle hetkellä.
Mätsäriin ollaan joka tapauksessa jo tässä kuussa menossa :)

Lopuksi vielä muutama otos viime viikolta

Hilda sai tennispallon ja ilman sitä ei lähdetä edes lenkille :)

Nyt on muuten hyvät hajut...

Hemulin kanta turhiin pysähdyksiin :)

"Täällä!"

"Mitään en oo kaivanut, en ihan varppina oo!"

Retkuilua

Keskiviikkona käytiin koko porukan voimin Komiolla eväsretkellä ja eilen pienemällä porukalla Aulangolla sorsia syöttämässä.

Komion reissu nyt oli kun mikä tahansa metsäretki, mutta Aulangon reissu otettiin oppituntina. "Maalainen kaupungissa", oli näet ihan sellaistakin hienoutta tassujen alla kuin asfaltti ja koiriakin tuli vastaan :)

Automatkustus menee selkeästi kokoajan paremmin ja paremmin. Ei se edelleenkään lempparia Goran mielestä ole, mutta niitä hillittömiä kuolajojoja ei enää tavata eikä päivän ruokalistaa pysty enää lukemaan häkin pohjalta. Aulangolta lähdettäessä Gora jopa itse käveli auton viereen, tähän saakka on pistänyt liinat kiinni kun on tajunnut, että joutuu autoon, ja häkkiin nostettaessa suostui makupalojakin mutustelemaan. Aikaisemmin Gora ei ole suostunut syömään sikaosastolla yhtään mitään, vaikka ihan harjoitusmielessä olen minimiestä tuossa pihalla konttiin nostellut ja namuja tarjoillut.

Itse köpöttely oli jänskää. Paaaljon uusia hajuja, nähtävää ja kuultavaa (Puolustusvoimien sivujen mukaan Hätilässä oli Panssariprikaatin ampumaharjoitukset). Jyskeestä tuo ei näyttänyt korvaansa lotkauttavan. Koirat ohitettiin kiinnostuneena, mutta rauhallisesti. Vähän olisi mieli tehnyt mennä sanomaan "MOI", mutta "täällä"- kutsulla kiinnitti huomionsa minuun - ja eikun namia naamaan :)
Sorsistakaan tuo ei ottanut mitään kierroksia vaikka jotkut tyypit kapusivat lammesta maalle ja köpöttelivät parhaimmillaan parin metrin päässä pennusta. Gora vain istuskeli ja ihmetteli kaakattajia.

Hihnakulkeminen ylipäätään on jo (vielä, murkkuilukokeiluja odotellessa) melkoisen mallikelpoista, tosin systerin ja veikan ollessa mukana oppi unohtuu ja varsinkin Hildaa täytyy näykkiä poskesta ja roikkua hihnassa. Yksin kulkemista me ollaan  kyllä käyty ahkerasti treenaamassa tuossa läheisellä hiekkatiellä joka kulkee kantatien viertä (autoja menee paljon ja lujaa). Eniten suustani kuultu lause viimeisen viikon aikana on selkeästi ollut "Väärä puoli".
Meillä koirat kulkevat hihnassa minun vasemmalla puolellani, aina. Meidän hihna"lenkit" on pääosin vain siirtymistä paikasta A paikkaan B jossa sitten rallatellaan, eikä silloin hihnassa tarpeiden teon lisäksi juosta hajujen perässä ja haahuilla ees-taas. Poikkeuksena sitten "mielenvirkistys-kävelyt", kuten tuo Aulangon reissu, mutta silloinkaan ei hihnassa poukkoilla.
Sen sijaan, että fiksuna olisin opettanut koirilleni oikean ja vasemman olen ottanut käyttöön (älkää kysykö miksi) tuon ääreist typerän väärä puoli-käskyn. Väärä puoli hihkaistaan silloin jos, koiruus yrittää etu- tai takakautta koukata tien oikeaan reunaa. Ja sitten jos sinne oikeaan reunaan ihan oikeasti pitää kaikkien siirtyä, niin se on sitten käsimerkein varustettu "tännepäin". Monimutkaista, mutta tapojaan kuuden koiran jälkeen on ollut kovin vaikeaa lähteä muuttamaan :)

Leivän loppuminen oli ihan persiistä :)

Tuhmuuksia!

Juniorit ne keksii ja ehtii!

Gora oli keksinyt eräänä yönä, että kun ei nukuta (pentukin heräilee jos vauva meitä kaksijalkaisia öisin valvottaa) niin mikä voisi olla hauskempaa tekemistä kuin sellällään kölliessä (sain herran kiinni itse teossa) samalla rouskutella vähän syöttötuolin jalkaa. No, noilla minileegoilla nyt ei kummoistakaan jälkeä ole aikaan saatu, hiukan on vain maalit hävinneet parempiin suihin, mutta meillä ei moista touhua silti hyvällä katsota.
Ajattelin tehdän nuoren miehen gourmet-hetkestä vähän maistuvamman ja hieroin syöttötuolin jalkoihin sitruunamehulla vähän valkopippurijauhetta. Kumma juttu, kun öinen harrastus ei ollutkaan herran mielestä enää hyvä idea ;)

Nuori neiti 2 vee sitten...
Päätti uittaa tikrua koirien vesikupissa ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli tikru isketty istumaan läppärin näppäimistölle. Kiva! Ei toimi M, space, pilkku tai piste. Käyttöön täytyi kaivaa vanha läppäri johon en saa sitten taas syystä X siirrettyä kuvia, kun kone ei tahdo tunnistaa muistikorttia. Täytyy ottaa piuha käyttöön.
Nyt sitten vain koitetaan pärjäillä tällä vanhalla masiinalla, koska hankintalistan kärjessä on ehdottomasti veräjä auton takaboksiin.

Kuvia olisi kyllä olemassa eväsretkestä jonka teimme keskiviikkona Melkuttimille. Mukana oli tällä kertaa Hilda ja Hemppa joille päätin antaa pentuvapaan aamupäivän. Patikointi oli hauskaa ja grillipaikalla maistui kuivatut siansuolet ja makkara.

Goran kanssa ollaan TOKO-jutskia puuhasteltu pikkuisen jokapäivä. Ei mitään uutta sillä saralla. Homma etenee hitaasti mutta varmasti. Sen verran kuitenkin ollaan ahkeria, että suoriudumme loppukesästä/alku syksystä järjestettävästä tasokokeesta joka on suoritettava että pääsemme (mikäli vain mukaan mahdumme!) jatkamaan ryhmässä joka on tarkoitettu TOKO:ssa kilpailemaan pyrkiville. Ryhmä on siis tarkoitettu pennuille/aloittelijoille joten tasokoekin on sitten sen mukainen.
Pentunen on kuitenkin innoissaan aina valmiina puuhastelemaan, kunhan palkka on kohdallaan. Ja sehän on ;) Joten eipä sen intoa näillä treenimäärillä saa tapettua mitenkään päin.
Näyttelyhihna on hankittu, joten kai pitäisi yhdessä tuumin Goran kanssa alkaa senkin käyttöön tutustumaan. Näyttelytouhuthan on minulle aivan uusi tuttavuus :)

Nyt kun on taas lumet sulaneet voisi alkaa suunnittelemaan jälkitouhujakin. Jotenkin vain motivaatio sillä saralla on nyt pahasti hukassa ja kieltämättä vähän ajanpuutekin vaivaa, varsinkin Hempan MEJÄ hommien kanssa. Verijäljen vetämiseen kun saa kulumaan aikaa ja autolla ajoa, eikä jälkeä voi ihan mihin tahansa pusikkoon lähteä vetämään. Hempalla ei riitä, että jäljen antaa vanheta muutaman tunnin, kun silloin jäljestys on häsläämistä, kuin myös jäljellä saa olla ihan kunnolla pituutta. Mitä vanhempi jälki sen tiiviimmin nenu pysyy maassa ja työnteko on rauhallista. Parasta olisi jos jäljen saisi vedettyä vaikka aamulla ja illalla sitten kävisi sen ajamassa. Vauva kyllä kulkee niin jälkeä tehdessä kuin ajaessakin kantorepuussa, mutta ei tuota vanhempaa pysty mukaan ottamaan. Tai pystyy toki, mutta sitten taas vauva ei mahdu mukaan. Valintoja, valintoja ;)

Tuulipukukansa

Petenkoiratarvikkeessa on Hurtan Lifeguard Storm sadetakit 70% alennuksessa, joten olihan niitä shoppailtava. Kyllä meidän nyt kelpaa reippailla syysmyrskyillä.
Koirat tosin ovat paremmin pukeutuneita kun omistajansa, näinköhän nuo kehtaavat meikäläisen kanssa mihinkään lähteäkään  :)

Kun aina pitää nähdä ongelmia, vaikka niitä ei olisikaan...

Tänään käytiin neidon kanssa toisilla rokotuksilla, jännittynein fiiliksin sillä sain viime viikolla päähäni, että Hildan silmissä on jotakin outoa...
Eläinlääkäri tutki ja ihmetteli pennun silmiä hyvän tovin ja tiedusteli sitten, että mitä outoa silmissä pitäisi mielestäni olla. No en minä tiedä! Alaluomet saattaa lörpöttää ja vilkkuluomikin ehkä näkyy... *punastelua*
Lekurin mielestä silmissä ei ole mitään vikaa, ei lörpötä luomet eikä vilkkuluomet. Kädestä pitäen näytti, että kaikki on kunnossa. Alkoi pitämään minulle vielä esitelmää lörpöttävistä alaluomista. Hetken kuuntelin, kunnes kehtasin paljastaa, että omistan braccon ja  tiedän kyllä mitä roikkuvat alaluomet tarkoittaa.
Eläinlääkäriä nauratti kun iloitsin kaiken olevan kunnossa, ja voisin keksiä jonkin uuden huolenaiheen. Pennun jalkojen suoruus voisi olla yksi aika hyvä ja legendaarinen kyttäyksen ja murehtimisen aihe ;)

Muutenkin reissu meni hienosti, edes autoon ei tällä kertaa kakittu. Hihnassa kulkeminen ei ollut ihan priimaa, mutta edellisestä hihnalenkkeilystä sivistyksen parissa nyt onkin taas hyvä tovi aikaa. Mistään suuresta perseilystä ei ollut kyse, eikä ympäristöllä tainnut olla juurikaan tekemistä asian kanssa, mutta neito oli oli aika täpinöissään pomppaloikkien minua päin innostuksissaan (aamulenkki ja riehulit tekemättä, aamupala saamatta ja minulla taskussa ruokaa). Puntari näytti painoksi 12,5kg.

Taannoin kirjoittelin, että aloitellaan treenailu pikkuhiljaa. Vauhtiin ollaan jotakuinkin nyt päästy. Ongelma on vain ollut se, että tottistreenaus motivaatio on ollut jossain hukassa. Jos minulta kysytään, niin voisimme puuhastella vain jälkien parissa ja jättää muut hommat muiden huoleksi.
Jälkiä ollaankin treenailtu ahkerasti ja se on selvästi Hildan The Juttu! Namit on palkkana joka askeleella ja lopussa kunnon palkka"vuori". Pituutta jäljillä on ollut joitakin kymmeniä metrejä. Tähän mennessä ei ongelmia ole ilmennyt.

No se tottis sitten... Mä en osaa! Siinä se suurin ongelma kai on. Nyt on kätösissä taas niin erilainen koira kuin aikaisemmat, että olen aivan pihalla. Miten saan palkattua Hildan, kun tuntui ettei mikään ole Hildan mielestä sellainen herkku, että sen eteen kannattaisi tehdä mitään. Juusto, keitetty broilerin kivipiira, makkara, frolikit, nakit, lihapullat... "Joo-o ihan hyviä, jos ne saa suoraan suuhun, mutta että yrittäisin tehdä jotain sirkustemppuja niiden eteen niin ei kiitos" - sanoo Hilda ja käy istumaan. Imuttamalla ei näiden herkkujen kanssa saa pentua liikahtamaankaan, ei vaikka edellisestä ruoasta olisi vaikka kuinka kauan aikaa. Sunnuntaina se sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta:  ruokakuppi kainaloon ja hommiin.
Ruokaa ei kupista saa, vaan ainoastaan minun kädestä ja johan pomppas ja tuli pentuun vauhtia. Miksi tämäkin asia piti yrittää vaikeimman kautta? Eihän tämä nyt ole mikään uusi oivallus, miksi en sitä aikaisemmin tajunnut???
Tämän kolme päivää minulla on ollut kuin eri koira! Kädestä syömiseen, kun ollaan vielä lisätty vireennostatus-treenaus haukuttamalla ja omistajan duracelpupumainen käytös, niin johan tuli pentuunkin vauhtia. Ei ole diesel-pennusta enää tietoakaan, vaan mm. maahan mennään ilmasta kopsahtamalla (käsiavusteet toki käytössä). Ja meillä on ihan tajuttoman hauskaa Hiltusen kanssa!!


Viimeviikon maanantaina oltiin retkellä siskoni ja hänen koirien kanssa, ohessa kuvia siltä reissulta. tai oikeastaan lähinnä siskoni koirista. Hemuli jäi tältä retkeltä kotiin ja Hildasta en julkaisukelpoisia kuvia juuri saanut napattua.

Aika jalaton pällie....

Metsäretkellä

Oltiin 2 ja ½ tuntia metsäretkeilemässä. 

Hauskaa oli ja nyt täällä kotona vasta hauskaa onkin, kun talossa on rauha - Neiti Hiltunen makaa tajuttomana sängyn alla ;)

Hilda on todella hienosti sisäistänyt viikossa luoksetulon alkeet. Kuullessaan "Täällä", neiti karauttaa heti luokse.
Hihnassa kulkeminen taas.... Noh, kyllähän neiti kulkee, mutta nyt jo näyttää siltä että saamme pitää kyllä melkoiset treenit että saadaan neiti kulkemaan siivosti. Tyttö meinaan yrittää vetää hihnassa jo nyt :(
Opetan koiria vetämättömyyteen yleensä pysähtymällä aina kun hihna kiristyy ja tähän astiset pennut ovat käsittäneet heti, että kun vähän höllää niin että hihna löystyy niin taas päästään eteenpäin, mutta ei Hilda. Hilda käy samantien istumaan kun pysähdyn ja siinä se sitten istuu maristen hihna kireällä. Täytyy miettiä pitäisikö sittenkin kääntyä paluusuuntaan kun hihna kiristyy tuon pysähtymisen tilalla, silloin tyttö ei pääsisi istahtamaan, koska tällä tavalla homma (tai kävelyt) ei kyllä etene tippaakaan.