Sportti-buvve reissussa

Ei se mikään ruusu ole, mutta kukkiihan se perunakin...

Hilda oli jo pitempään näyttänyt turjakkeelta = noin niin kuin suunnilleen buvvelta. Olin epätoivoisesti koittanut pitää pehmoisen höttökarvan takuttomana ja sitten meni hermo, kun tuntui  että päivät kuluvat lastenhoidon ja koiran harjaamisen parissa. Tiistai iltana heiluessani taas harjan kanssa päästäni kuului tuttu napsahdus ;)
Andis sai päällensä reilun 6mm terän, koiruus käskytettiin hyppäämään pöydälle ja ei kun hommiin.
Lopputulos ei ole järin kaunis, mutta ah miten käytännöllinen.


Keskiviikkona tungettiin perheen tytöt autoon ja huristeltiin tänne Keski-Suomeen mummoani tapaamaan. Matka meni hienosti, vaikka Hilda ei varsinaisesti mikään autoilija koira olekaan. Nyt neiti kuitenkin hyppäsi itse käskystä autoon, kun välillä sitä on saanut metsästää pitkin pihaa ja nostaa autoon (kunhan on sen ensin saanut kiinni).

Ensimmäinen lenkkeily täällä  "kaupungissa" (vastaan tuli 2 ihmistä ja 1 koira + pari autoa) olikin sitten mielenkinntoinen! Koiralle _sekä_ ihmisille(!!!) piti haukkua!?! Kyllä hävetti! Vaan ketäpä tästä saa taas syyttää muuta kun itseään? Äkkiseltään en muista koska meitä olisi lenkillä tullut koiria vastaan ja ihmisille se ei kyllä tähän mennessä ole alkanut avautumaan. Enemmän pitäisi suunnata lenkkejä vaikka Riihimäelle sivistyksen pariin, mutta kun "onks pakko jos ei taho?" Hihnalenkkeilyt jossain betonihelvetissä on meikäläisestä aivan   j ä r k y t t ä v ä n  puuduttavan tylsiä. Koirat, ainakin Hemuli, olisi varmaan tyytyväisiä kun pääsisi nuuskuttelemaan toisten koirien tuoksuja sekä merkkailemaan mielin määrin. Nyt ne käyvät vain naapurin uroksen kanssa kirjeenvaihtosotaa lenkkireiteillämme. Noh, ensimmäisen lenkin jälkeen Hilda usko, että se turpa ihan toden totta pidetään supussa kun ihmisiä tulee vastaan. Koiria ei sitten enempää ole tullutkaan, joten siihen en ole päässyt millään tavalla puuttumaan.
Neiti hienopierulle aiheutui myös ongelmia siitä, että mihin täällä voi pissiä ja kakkia. Hermo meinasi mennä kun raahustimme tuolla vesisateessa ees ja taas ja kalastimme yhtä helkkarin PISSIÄ. Tuli se sitten lopulta... mummun kynnysmatolle. Onnea on uroskoirat. Tänään aamulla ongema oli onneksi jo poistunut ja asiat kyettiin tekemään ulos.

Tänään käytiin metsäretkellä ja hiekkakuopilla kävelyllä koko poppoo:

Pahoittelut jälleen huonoista kuvista!

Ei mitään uutta...

Taas on kirjoittelut jäänyt kirjoittelematta. Tapahtumien puute ja motivaation puute, siinäpä ne suurimmat syyt. Jokaista koirien aivastusta en viitsi alkaa tänne raportoimaan, niin jutun aiheet on ollut hiukan vähissä. Normi arkea vaan elellään...

Perjantaina oli ihana herätys: Lunta maassa! Kyllä sitä sen verran satoi, että tytön kanssa sai värkättyä ihka ensimmäisen lumiukon. Ja viikonlopun aikana satoi vielä lisää. Tänään maanantaina lumi edelleen on ja pysyy, tosin viimeistään keskiviikkona "saamme" varmankin palata syksyisempiin tunnelmiin vesisateen merkeissä :(

 Esteri ei ihan niin innoissaan lumesta ollut kun me muut, mutta uskaltautui rouva kuitenkin ulos ihmettelemään.

 Missähän Unski on rymynnyt, kun on selkä märkänä...

Keskiviikkona olisi edessä Saarijärven reissu. Autoon pakataan Hiltunen ja isäni tulee Hemulipiiaksi, kun en viitsi ketään tänne pyytää pelkkiä pupuja "vahtimaan". Mitään vahtimistahan noissa ei ole, mutta ei niitä voi tänne kolmeksi päiväksi yksinkään jättää. Hemppa on varmasti oikein mielissään tästä järjestelystä! Viimeksi ukoilla oli mennyt todella kivasti ja isän lopettaessaan ylistyspuheensa hienosti käyttäytyvästä, tottelevaisesta koirasta oli pakko epäuskoisena tarkastaa, että olihan hän todellakin vahtimassa oikeaa koiraa, ettei vahingossa ollut mennyt vaikka naapuriin :)