Puudeli mätsärissä

Eilen ajaessani Goran kanssa mätsäriin näin silmissäni kuinka se on aivan kierroksissa väenpaljoudesta ja sellaisista koiramääristä enkä saisi siihen mitään kontaktia,  kompuroin kehässä koiraan, en saa Goraa seisomaan, se ei näytä hampaitaan jne. Vähän jänskätti, kun tilanne oli meille molemmille ihan uusi. Itse olen joskus vuonna kivi ja keppi ollut mätsärissä katsomassa, mutta siinä onkin sitten kaikki mitä minä niistä tiedän.

Koiria oli paljon, pelkkiä pentuja 50kpl. Gora oli kuin kotonaan siellä vilinän keskellä, eikä korvaansa lotkauttanut muille koirille, ei edes niille räksyttäville.
Kehässä tuo yllätti aivan täysin! Seisoi upeasti, otti tuomarin vastaan ystävällisen asiallisesti, näytti hampaansa ilman mitään venkoiluja (miksi se venkoilee minulle täällä kotona??), antoi muutenkin kopeloida ja pysyi jopa kopeloinnin aikana seisomassa. Ravasi, eikä suinkaan laukannut/loikkinut/repinyt hihnaa. Mahtavaa!! Mikään näistä ei ollut itsestään selvyys tuonne mennessä, koska ollaan niin vähän harjoiteltu yhtään mitään näyttelyn kevätjuhlaliikkeitä. Näyttelypaikallakin käytin häiriön hyödyksi ja treenattiin perusasentoa :)

Parina meillä oli ihana pikkuruinen bichon frice, jonka kanssa seurusteltiin kehää odotellessa. Me napattiin sininen nauha ja minä olin jo lähdössä kotiin, kun bichonin omistaja opasti ettei vielä sovi lähteä :)
Sinisten kehässä päästiin vielä jatkoon, mutta ei kuitenkaan neljän parhaan joukkoon.
Mitäpä muuta olisi voinut odottaa rumalta villakoiralta, niin kuin jotkut noin 3. luokkalaiset tytöt totesi tiistaina Hämeenlinnassa :)
"Katso villakoira" Sanoi toinen tytöistä
Johon toinen totesi "Ruma villakoira!"

Olkoon vaikka villakoira, mutta ei se ruma ole ;)

Kootut kuulumiset

Hyi kun hävettää! Kuulumisia en ole päivitellyt miesmuistiin.

Goran olen ilmoittanut Tervakosken näyttelyyn. Toivottavasti tuo toinen palli nyt ihan aikuisten oikeasti on jo päättänyt pysyä paikallaan, ainakin siihen mennessä. Trimmiviikonloppuna molemmat olivat komeasti pusseissaan, mutta eilen en taas tuntenut kunnolla kuin toisen, mutta tänään paikallaan on taas molemmat. Ihmeellinen vemppaaja tuo toinen ;)

Mihinkään mätsäreihin ei olla vieläkään päästy, kun aina tulee jotakin muuta. Tarkoitus olisi kuitenkin mennä sellaisiin treenailemaan ennen oikeaa koitosta. Tammelassa olisi ensi viikon keskiviikkona mätsäri. Täytyy pistää tuolle pienelle ukkelille kirjallinen hakemus, josko herra mitenkään voisi tuolloin nautiskella illallistaan tuttipullosta, niin me päästäisiin pikkupörrön kanssa vähän tuulettumaan. 

Näyttelytreeniäkin olisi tarjolla ja sinnekin on tarkoitus osallistua.

Pentukoulu on nyt ohi ja ennen seuraavia ohjattuja treenejä saamme vähän kesälomailla.

Tosin itseksemme puuhailemme lähes päivittäin. 

Koin melkoisen herätyksen tuossa taannoin, kun videoin meidän treenit. Hyvin tuli esiin asioita joita tiedostamattaan on itse tehnyt tai koira on tehnyt ja niitä on sitten edelleen tiedostamattaan vahvistanut. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi kaikille jotka syystä tai toisesta joutuvat treenaamaan suurimmaksi osaksi yksinään ja homman on jokseenkin tavoitteellista. Videoinnista tuli meille ihan normaali treenirutiini, kamera käy aina kun sää sen sallii.

Kiitoksia vain sille henkilölle joka tarvitsi apua perusasennon opettamisessa omalle koiralleen, ilman tätä "opetusvideon" kuvaamisen tarvetta ei olisi ikinä varmaan tullut mieleenkään moinen videokameralla pelaaminen koiraa treenatessa. 

Pikkupörrö on salaa opetellut hihnassa kulkemista! En ole jaksanut raahata sitä koko porukan hihnalenkeille mukaan, kun meno on ollut niin holtitonta - ja mulla palaa käpy. Gora on tähän saakka suhannut puolelta toiselle, roikkunut Hildan naamassa/hännässä/hihnassa ja ylipäätään vain sekoittanut järjestystä. Itsekseen ollessa se kyllä kulkee hienosti.  Hemulille hihnassa kulkeminen on tarkkaa puuhaa, se kulkee lähimpänä minua ja jos joku tunkee meidän väliin on herran pasmat aivan sekaisin. Se kompuroi muihin ja sotkeentuu hihnoihin kun se yrittää kurvailla taas omalle paikalleen. 

Alkuviikosta, kun lähdin yölenkille päätin ottaa minimiehenkin mukaan. Mitä kummaa? Sehän kulki niin hienosti, vetämättä ja sähläämättä Hildan vieressä. 

Kyseisestä lenkistä tuli kyllä muiden syiden vuoksi melkoinen tynkä...

Kuljettiin hiekkatietä jossa toisella puolella isot pellot ja toisella puolella metsää ja suota. Isot koirat (pientä en hirveästi ehtinyt huomioida kun se kulki siinä vaiheessa minun perässä) vetivät hirveät slaagit. Hemuli alkoi ryntäilemään hihnassa häntä koipien välissä ja Hilda alkoi vinkumaan ja yritti kiivetä Hempaan reppuselkään tai minun syliin, en ottanut selvää kumpaa ;). Ei siinä auttanut kuin kotiin päin suunnata pellon läpi vievän traktoripolun kautta, kun tyypit vain kiskoivat ja pälyilivät selkämme taakse kaiken aikaa. Mitähän siellä oli? Ilvekseen Hilda ei reagoi mitenkään (ilveshän asuu tässä meidänkin metsässä), joten ilves se ei ollut. Susi? Karhu? Jotain hurrrrjan pelottavaa joka tapuksessa. 

Isojen koirien kohdalla heitin nappularuokinnan roskakoriin jatkuvien ongelmien vuoksi. 

Tällä hetkellä isot tyypit syövät puuroa sekä lihaa/kalaa ja nyt vaikuttaa että oikeaan suuntaan ollaan menossa. P*skan määräkin on vähentynyt ainakin puolella! Hildakaan ei enää ihmettele kupin äärellä, että mitä tälle pöperölle olisi tarkoitus tehdä, neidon kuppi tyhjenee ensimmäisenä ;)

Nyt kun vedet alkavat lämpiämään olisi tarkoitus aloittaa uiminen (niin koirien kuin minunkin) ihan treenimielessä. Näin alkuun käydään kerran viikossa (eli siis minä 3xvko) uiskentelemassa. Gorallahan "uiminen" on lähinnä veteen totuttelua näin aluksi. Viimeksi kun oltiin lammella, niin tyyppi ei halunnut edes varpaitaan kastaa.

Ajattelin myös kaivaa polkupyörän naftaliinista ja alkaa pyöräilemään Hempan ja Hildan kanssa (eri aikaan). Hempan tuntevien korviin homma saattaa kyllä kuulostaa melkoiselta itsemurhayritykseltä :)

Takatalvi vai etukevät?

No niinhän se talvi taas tuli.
Lunta on enemmän, kun koko talvena yhteensä.
Hildan jälkitreeniaikataulut menivät uusiksi, paha on jälkeä vetää yli 20cm hangessa. Toki joku siihenkin kykenee, mutta me emme. Kuin myös juoksemiset siirtyvät, kunnes tiet ovat taas sulana.

Nyt olisi ollut hienoja päiviä valokuvaukselle, mutta jouduin saattelemaan rakkaan ystäväni, Canonin, leppoisemmille valokuvausmaille (tarkennus siinä pisteessä, ettei sillä enää juoksevia koiria kuvailla). Kyllähän se urhoollisesti kuusi vuotta jaksoikin palvella. Uusi paras ystäväni Nikon D3300 ei ole vielä kotiutunut. Luvassa siis jälleen rutosti huonoja kuvia, ennen kun pääsen sinuiksi uuden kameran kanssa ;)

Tällä viikolla jäi pentutreenit väliin, kun flunssa iski allekirjoittaneelle päälle. Minun vastustuskykyni selvästikin jäi synnytyssaliin, koska synnytyksen jälkeen elo on ollut yhtä sairastamista :(
No, minimiehen kanssa ollaan sitten tuusailtu ihan kahden, tosin kovin laiskasti.

Rokotusaika on varattu perjantaille ja erikoisnäyttelyilmoa olen täytellyt ja se olisi nyt lähettämistä/tulostamista vaille valmis, vielä kun tulostin toimisi...
Muutamassa match showssa olisi tarkoitus käydä ennen erkkaria vähän treenailemassa sekä mahdollisesti yhdessä pentunäyttelyssä.
Saatiin myös paikka toukokuun alussa alkavalle Tokon ALO-kurssille, JEE! Vähän olen salaa stressannut, että mitäs pentukoulun jälkeen tehdään, kun yhdessä meidän "omista" koirakerhoistamme alkaa meille soveltuvat ryhmät vasta loppukesästä/syksyllä. Minä olen niitä ihmisiä jotka eivät saa mitään aikaiseksi jos ei ole persuksille potkijoita ja aikatauluja. Siksi kesä ilman mitään ohjattuja treenejä tuntui painajaiselta, olisi niin helppo jäädä vain puuhastelemaan omalle pihalle koko koiran loppuelämäksi jos ei ole kukaan "katsomassa perään". Kesä-heinäkuun ajan touhut on vielä auki, mutta eiköhän me jotain pientä puuhastelua sinnekin keksitä :)

Tällä hetkellä olisi suunnitelmissa suunnata heinäkuussa mummoani tapaamaan Saarijärvelle ja samaan syssyyn voisi tuupata yhden näytelmän. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, saammeko ketään pupu ja koiravahdiksi, kun koko koirakööriä en viitsi lähteä mummolaan kuskaamaan.