Elossa ollaan

Hui miten pitkä postaustauko, taas!
Selvästi vaivumme aina talven tullen koomaan eikä mitään kirjoitettavaa löydy, koska joka ikinen vuosi sama homma. Pahoittelut! Ulkoasullekin  pitäisi tehdä jotakin, kun oikein silmiin sattuu.
Hiljaisuudesta huolimatta on rutosti kuitenkin tullut uusia lukijoita, Tervetuloa!

Treenaaminen ei  Goran kanssa ole ollut missään vaiheessa tauolla. Viisaampien opissa ollaan oltu syksystä lähtien ja niiden neuvojen mukaan yritetty tarpoa eteenpäin.
AVO:n liikkeitä on hinkattu eniten, kun sinne kokeeseen pitäisi suunnata. Nyt vihdoin katsoin kalenterista realistiset päivät kun voitaisiin kokeisiin suunnata. Varmasti onnistuisi ennen kesäkuutakin, mutta en jaksa stressata ja pieni treenitaukokin olisi varmaan hyvä pitää. Tosin intoa ei ole pojalta puuttunut, vaan päinvastoin saan monesti tehdä kunnolla hommia, että saan pidettyä pikku-ukon hanskassa kun se on niiiiin pähkinöinä. Tavoite nyt kuitenkin on saada tämän vuoden aikana AVO:sta vaaditut ykköset.
Eniten työtä teettää tällä hetkellä perusasento ja seuraaminen, jotka ovat _todella_ rumia. En tiedä missä vaiheessa olen päästänyt ne levähtämään tuohon kuosiin, mutta töitä saadaan tehdä ennen kun tuota "osaamista" kehtaa kokeisiin lähteä näyttämään. PA on vino ja seuraamisessa edistää. Ja perusasennon vinoushan luonnollisesti sitten vaikuttaa lähes kaikkiin liikkeisiin....
Merkin kierto toimii, mutta se perusasento liikkeen lopuksi...
Nouto OK, mutta luovutusasento.
Ruutua ollaan tahkottu. Kirjaimellisesti tahkottu koko syksy ja talvi. Seisomaan pysähtyminen oli tuolle koiruudelle aivan järkyttävän hankala sisäistettävä, mutta nyt on palikat vihdoin napsahtaneet päässä ja ruutu on nyt sitten siinä. Tai se on tällä hetkellä "siinä", kun treenaamme tutuissa ympyröissä joten seuraavaksi täytyy lähteä vieraampiin maisemiin ruuduttelemaan.
Jäävät on hienoja ja napakoita, mutta siinä mättää taas sitten seuruu.
Hyppy. Tällä hetkellä herra hyppää ja se hyppää aina ja joka kerta. Mutta niinhän se teki ennen meidän sitä toista alo-koettammekin jossa se sitten päättikin, että piruako hyppäämään, kun kiertääkin voi, joten luulen että tämän kanssa tullaan olemaan vielä jännän äärellä.
Kaukoja ollaan viimepäivät väännetty urakalla mm. aina ennen ruokaa, koska pikkuherra on päättänyt alkaa liikkumaan eteenpäin liikkeitä tehdessään (kiitos minun palkkausmokani!!). Nyt näyttää hyvältä ja takapalkka toimii.

Näyttelyitä ei ole näköpiirissä. Tuskin menemme tänä vuonna ollenkaan. Herrankin olen vetänyt nakupelleksi, kun kyllästyin niin totaalisesti siihen kuivausrumbaan aina uinnin jälkeen. Ollaan siis hyvin säännöllisesti, lähes viikottain käyty uimassa ja siihen kuivaamiseen saa kyllä ihan mukavasti uppoamaan aikaa jopa uimalan hyvillä kuivaajilla.  Ja auta armias, jos johonkin jäi vähän kosteutta, niin sehän on tuo meidän pohjavillapainajainen samantien umpitakussa.

Neiti Hiltunen ja Hemuli viettävät kotikoiran elämää pientä tottistelua lukuunottamatta. Tai Hemuli ei kyllä edes tottistele. Kunhan lumet häipyvät metsästä niin molempien kanssa olisi taas tarkoitus jälkimetsään lähteä.


Toukokuussa suuntaan vajaan viikon minivaellukselle. Vielä on suunnitteluvaiheessa otanko mukaan Hildan vai Goran, vaiko ehkä molemmat. Hemuli ei mukaan pääse, koska sille tulee kylmä. Hyvinhän se viime vuonna samaan aikaan tehdyllä vaelluksella päivisin pärjäsi, mutta yöt oli palttoosta huolimatta yhtä tutinaa. Luulen kylläkin, että Hemppa on varsin tyytyväinen saadessaan jäädä ainokaiseksi tänne kotio.

Sitten surullisia uutisia : (
Kamera on rikki joten kuvia ei ole ja tuskin hetkeen tuleekaan. Täytyisi ottaa oikein asiakseen tutkia, mikä siinä on ongelmana, mutta aina se unohtuu kun olen sen tuonne kaapin perukoille tunkenut. Josko vaikka tällä viikolla. Viimeistään ensi  ; )

Hiljaiseloa

Olen suunnitellut tämän postauksen kirjoittamista jo hyvän tovin. Jotain olisi kirjoitettava, mutta kun ei ole mitään kirjoitettavaa :)

Hemuli on Hemuli on Hemuli. Sama meno jatkuu kun on aina jatkunut. Joka paikkaan juostaan ja hömpsötellään kuin pikkupentu :) Vatsaongelmien kanssa ollaan taas painittu oikeastaan koko kesä, mutta eipä sekään mikään uusi uutinen ole.

Hiltunen täyttää tammikuussa jo 3 vuotta. Minusta Hilda on pikkuriikkisen rauhoittunut. Ihmiset jotka käyvät meillä usein ovat Hildan mielestä nykyään kiva juttu, kun aikaisemmin se oli niistäkin sitä mieltä, että "Prkl, tänne ette tule ja kaikki kilon pailoiksi vain". Vieraiden kanssa saa edelleen olla todella varuillaan missä tahansa ollaankin.
Kotona tuo on edelleen (kovapäinen) mussukka.

Goran kanssa käytiin Kennel Druzkayan leirillä lokakuussa. Muuten onkin ollut melkoista hiljaiseloa. Treeneissä käydään ja ollaankin saatu aivan huippu kouluttaja, jonka opeilla ollaan päästy aikamoisia harppauksia eteenpäin.
AVO-koe koittaisi keväällä (maalis-huhtikuussa) ja se on ruutua vaille valmis. Toki muissakin liikkeissä tarvitaan vielä treeniä ja varmuutta, mutta pohjat on kunnossa.
VOI ja EVL liikkeitä on otettu tietenkin mukaan. Ryhmässämme on 4 muuta koirakkoa ja kaikki ollaan hyvin eri tasoisia. Siellä se meidän pikkumusta kuitenkin rivin jatkona suorittaa EVL:n paikallaolot (vielä en tosin uskalla piilossa kun käväistä) ja hienosti suorittaakin.

Näyttelyitä en ole katsellut yhtään, olen minä tuonne tulevien näyttelyiden listan kerännyt mutta siinä se. Jotenkaan ne hommat ei nyt kiinnosta tippaakaan. Täytyy katsoa kevään myöten jos innostus nousisi. Nyt meinaan kuitenkin vetäistä herran konella nakupelleksi ( EN jalkoja, sen opin viime talvesta, kun ei ne koipikarvat kasva kirveelläkään :D  )

Kuvia tulee nyt harvakseltaa, koska kamerassa on ilm. putkiongelmia enkä ole sen asian eteen ehtinyt pistämään tikkua ristiin.

Juoksuaika

Kirjaimellisesti!

Hemuli juoksee kiihkoissaan ympyrää, itkee ja ulvoo. Minä juoksen 237 kertaa päivässä (ja yössä) sanomaan mölyävälle Hemulille, että nyt se lärvi umpeen. Se auttaa, ehkä jopa tunnin.
Nukkuminen on jäänyt melko vähälle minulla ja Hempalla viime öinä.
Goraa ei hetkauta, eikä itketä, eikä liioin Neiti Hiltusta. Hiltunen on kuin mitään erikoista ei olisi meneillään.

Nämä ovat Hildan kolmannet juoksut. Edelliset on menneet hyvin kaikkien osalta. Hemuli on selvästi lutkuttanut Hildan pissoja jos on sellaisen pihalta bongannut, itkeskellyt vähän ja tärppipäivinä vähän enemmän, mutta siinä kaikki.
Nyt kaikki muuttui. Hemuli on aivan sekaisin, ressukka. Itkee, ulvoo, yrittää (ja tulee) ovista ja porteista läpi ja nyt vielä kauhukseni totesin ettei sille ruokakaan maistu.
Jos olisin tämän tiennyt, olisin vienyt Hildan steriloitavaksi jo aikaisemmin. No nyt kun tämä kiima on saatu kunnialla läpi niin pääsee Hiltunen eroon värkeistään.

Nyt vain koitetaan selviytyä. Hilda on eristetty täysin pojista. Pissatukset hoidetaan luonnollisesti eri aikaan ja pojat menevät hoitamaan asioitaan ensin, Uloskin kuljetaan eri ovista ja kuskaan juoksujalkaa Hildan pihan poikki ettei se vain ehdi sinne pissata. Pojat eivät pääse sinne suuntaankaan lenkille, missä Hilda käy. Hempan olen joutunut eristämään kuisti-eteinen-vessa-kylpyhuone-saunaosastolle, koska muuten se yrittää tulla ovista läpi Hildan luokse. Keittiön ja eteisen väliseen oveen värkkäsin sellaisen portin ettei siitä tule läpi edes Hemuli.
Kaipa tämä jotenkin toimii. Ainaki juuri ilokseni huomasin, että Hemuli on nukkumaanmenon jälkeen ollut melko hiljaa. Vähän se kuului itkeskelevän, mutta kun käskin sen hiljaiseksi, niin nyt se nukkuu. Viime yö oli aivan kammottava ja sain nukuttua vain noin 1,5 tuntia Hemulin mölinöiden vuoksi joten parannusta tämä siihen on. Vaikka Hemppa tietenkin haistaa että juoksuinen neito edelleen samassa talossa asustaa, niin helpotusta näyttää tuovan se ettei mitään varsinaista kontaktia saa siihen kuitenkaan otettua. Hyvä niin!

Näillä mennään, pakko mennä.
Jos nyt näyttää ettei tämä tästä mitenkään lutviudu, niin täytyy sitten alkaa miettimään Hemulin lykkäämistä hoitoon. Voi sitä ressua joka sen "kunnian" itselleen saa!

Tyhmästä emännästä kärsii koko perhe : (

Uuden ruoan testausta

Hemuli on  vuoden aikana päässyt koekaniiniksi useampiinkin koiranruoka ja lisäravinne testauksiin.

Nyt päästiin Hopottamaan Golden Eaglen Holistic Farm (ankka ja kalkkuna) pöperöä. Hyvältä vaikuttaa! Vaihdettiin edellisen ruoan loppumisen vuoksi sapuskaa ihan lennosta, ilman vähittäistä totuttamista joka ei yleensä ole Hemulin kohdalla kovin järkevää. Nyt kuitenkin vatsa pysyi kunnossa ja on pysynyt siitä saakka. Viljattomuus, erityisesti maissittomuus on tämän ruoan vahvuus meidän perheessä. Mausta en osaa sanoa mitään, koska Hemuli nyt syö vaikka pieniä kiviä mikäli ne on ruokakuppiin laitettu.
On harvinaista herkkua, että Hempalle löytyy noin täydellisesti sopiva ruoka ihan noin vain. Harmi vain, että säkin hinta (10kg) on noin 70-80€, joka on kyllä minun mittapuullani aivan liikaa. Pelkiltään syötettynä tuota saa mättää, varsinkin runsaasti kuluttavan Hempan kuppiin melkoiset määrät, joten 10kg säkki ei kauaa vanhene. Tosin normaalisti annan koirille päivittäin myös eri lihoja ym. joten napsun kulutuskaan ei ole niin valtaisaa.

Summa summarum, ihan OK ruoka jos kaipaa vijatonta versiota koiransa kuppiin. Hinta hirvittää, joten siksi tämä jää meidän kohdallamme vain tämän yhden säkin kokeiluksi.

http://www.hopottajat.fi/goldeneagle/
http://www.goldeneaglepetfoods.fi/freshmeat

Kesälomaa pukkaa

Huomenna on viimeiset ohjatut treenit ennen kesälomaa. Mälsää.
Nyt onkin sitten temppu kuinka saan haalittua meille säännöllisesti treeniseuraa, koska meillä ei täällä kotinurkilla ole ensimmäistäkään koirakaveria. Onneksi FB:ssa on parikin ryhmää jossa aktiivisesti tokoilevat huutelevat treenikavereita, joten eiköhän me liitytä seuraan iloiseen.
Paikkistreeneihin käytän hyväkseni kaikki mahdollisuudet Hämeenlinnan linnanpuistoista, koirapuistojen edustoihin ja kauppojen parkkiksiin, missä nyt sitten pyörinkään Goran kanssa. Mutta koemaisiintreeneihin kyllä tarvitsen muitakin.

Uimalassa käytiin taas maanantaina. Nyt ukko olikin jo kuin vanha tekijä ja polski allasta ympäri ihan omatoimisesti. Laskeskelin, että kyllä Gora siellä sellaisen lähes kilometrin ehti uida. Joka on kyllä mielestäni hyvä saavutus tuollaiselle lihaksettomalle kakaralle. Kyllä huomasi allasalueelta poistuttaessa että poika oli väsynyt ja askel painoi. Lämpöisen suihkun alla venyttelin lihakset pikaisesti läpi. Ulos mennessä ja pienen lenkin jälkeen oli herra taas karauttamassa takaisin sisälle. Kotipihassa riehui ihan kun ei missään uimassa olisi käynytkään :D Illalla vielä kunnon venytykset ja hieronta ennen nukkumaan käymistä, ja hyvin nukutti.
Edellisellä kerralla käydessämme Goralla oli seuraavana päivänä paikat hieman kipeänä. Nyt ei sellaisesta ollut tietoa. Tällä kertaa tosin hoidin alku ja loppulämmittelyt ja venyttelyt järkevämmin.

Nyt sitten siirrytäänkin luonnonvesiin uimaan ja vesijuoksemaan.
Heinäkuun alussa käväistään vielä kerran OnnenKoirassa kun Musja sisko tulee meille kyläilemään. Mukaan liittyy tuolloin myös Druzkaya A-pentueesta yksi narttu. Mustisten pool partyt siis luvassa (no on siellä yksi wipukkakin mukana)  :)
Syksyksi/talveksi olen suunnitellut ihan säännöllistä uimavuoroa uimalaan.


Meillä oli perjantaina täällä pieni kahakka :/
Viskelin tuossa pihassa Hemulille ja Hiltuselle palloa, no kyllä Gorakin siinä mukana pyöri mutta ei se koskaan sitä palloa saa kun on auttamattomasti liian hidas ja liian laiska juostakseen sen perässä.
Jostain syystä Gora tällä kertaa olikin niin lähellä palloa, että ennätti sinne samaan aikaan Hemulin kanssa. Ilmeisesti (koirat olivat sen verran kaukana etten pystynyt täysin tarkkaan tilannetta näkemään) Gora vahingossa palloa tavoitellessaan satutti Hemulia jotenkin, koska Hemuli veti Hemulipultiti, eli helvetinmoinen älämölö ja ollaan olevinaan kaamean vihaisia.
Tuolla tavalla se monesti samassa tilanteessa veti Gerollekin  pultit, mutta Gero ei niistä piitannut mitään. Lähinnä Geroa vaikutti huvittavan koko rääpäleen isottelu. No Goraa ei huvittanut ja se päätti antaa samalla mitalla takaisin. Saatananmoisella karjunnalla sai herrat ruotuun. Kaikki muuten ok, mutta Hempalla huulessa reikä. Sitä on nyt ahkerasti Betadinellä huuhdottu ja olen pitänyt reijän auki ettei se ala keräämään sisäänsä töhkää. Hyvältä näyttää eikä haava ole kipeä tai näkyvästi tulehtunut. Poikien välitkin on ihan ennallaan (tosin pallo ym. kiihdyttävät leikit missä on lelu mukana loppuivat nyt poikien kesken tähän).
Hemppa vetää Hildallekin noita samaisia pultteja, mutta ei Hiltunenkaan ole niistä moksiskaan. Hempan heivareissa ei ole kyse itse lelusta/pallosta vaan siitä, että joku on satuttanut sitä raapaisemalla tai näykkäämällä lelua tavoitellessaan korvasta. Korvat on Hempan herkkä kohta ja niihin EI kosketa, mikäli Hempalta kysytään.
Goralla on kyllä ollut ilmassa machoilun meninkiä. Ruokintatilanteessa se saattaa mm. parkkeerata ruokien viereen ja murista Hildalle ja Hemulille jos nämä koittavat tunkea herran mielestä liian lähelle eväitä. Luonnollisesti on juniori saanut säpäkkäät lähdöt eväitä vahtimasta allekirjoittaneen toimesta.
Resurssiaggressiivisuutta on siis ilmassa, joten voi tietenkin olla, että Gora kohahti Hempalle siitä pallostakin...
No näitä resurssiaggreja on tässä talossa nähty joten ei mitään uutta auringon alla. Varovaisuutta kehiin tietyissä tilanteissa ja epätoivoista koulutusta (joka joko auttaa tai ei auta, se jää nähtäväksi) niin hyvä tulee ja voimme jatkaa normielämää.

Ja meillä kaikilla oli niin muuuukaavaaa....

Tulimme tänään Keski-Suomeen hoitamaan asioita, mutta velvollisuuksien välissä täytyi tietenkin hiukan rentoutua uimalla ja telmimällä hiekkakuopilla :)

Onnellisia ja väsyneitä koiria on nyt tupa täynnä <3

Paras pentu vuosimallia 2014

Sain taannoin iloisen sähköpostin; Gora on valittu HSKK:n vuoden 2014 parhaaksi pennuksi. Yllätys oli kyllä melkoinen, sillä en todellakaan uskonut ukkelin sijoittuvan mitenkään. Valitettavasti en vain itse pääse paikalle vastaanottamaan palkintoamme.
Vuoden mustaterrieri 2014 - kilpailussa Gora sijoittui kämäisellä kolmen näyttelyn tuloksellaan uros pentujen toiseksi.

Huomenna suunnataan eläinlääkäriin rokotuksille ja puntariin koko sakki.
Olemme lähdössä toukokuun alussa vaeltamaan ja haluan varsinkin Hempasta tarkan painon, jotta osaan suunnitella sen retkisapuskat jotensakin älykkäästi. Hemppa on tällä hetkellä kohtuu hyvässä lihassa (tosin hiukan saisi olla enemmän lihaa luiden päällä) enkä halua, että reissun vuoksi tuosta ongelma ruokittavasta tippuu kiloakaan. Pelkällä normi sapuskalla se ei tule siellä pärjäämään, eikä toisaalta lihat ja läskit siellä säilyisikään + että painavat tuoreena aivan hillittömästi. Lihaa on siis kuivattava mukaan ja Hempalle hankittava vielä todennäköisesti jotain korkeaenergistä välipalaa aamu- ja iltaruoan lisäksi. Pörröt pärjäävät vähemmälläkin, mutta ei niidenkään ole reissussa tarkoitus nälkää nähdä.
Reissu ei ole pitkä, vain 4 päivää, ja lähdetäänkin nyt näin pienemmällä reissulla katsomaan kuinka homma koko sakin kanssa toimii. Ketään kun en raaski kotiinkaan jättää :D
Teltassa ei ole aikaisemmin nukkunut kuin Hemppa, joten sitäkin ajattelin kokeilla tuossa pihassa ennen lähtöä, vaikkakaan en usko sen tuottavan ongelmia.

Uimamaisterit ja saitsuu

Pojat pääsivät heittämään talviturkkinsa maanantaina.
Hemuli oli aivan pähkinöinä ja loikki rannalta jonkkaan rakkaan vesilelunsa perään, niin että siinä kastui kyllä koko perhe. Sai taas herraa toppuutella, ettei vetänyt itseään aivan piippuun näin kauden aluksi. Jos Hempalta olisi kysytty niin sehän olisi lätrännyt lammessa varmasti vaikka koko päivän.
Gora ei vapaaehtoisesti tassujaan kastellut, mutta kun laitoin koiruuden hihnaan ja kävelytin uimasyvyyteen niin sinne se vaan perässä kiltisti kulki ilman mitään vastaan vänkäämistä. Uima-asento näyttäisi olevan näin heti alkuunsa oikea, joten ainakaan vielä ei uimakoulua tarvita.

Hilda joutui jäämään kotiin, koska neito on sairauslomalla. Likalla on jotain häikkää oikeassa etujalassa, tai siihen se ainakin oirehtii. Mitään kohtaa ei neito tunnu jalassaan aristavan ja koipea saa väännellä ja käännellä mielensä mukaan, ei ole kuuma eikä turvonnut. Ensin ajattelin, että kyse on hots potista anturoiden välissä kun iho näytti sieltä vähän punoittavan (ja hots pottia oli keväällä leuassa), mutta tassut näyttävät olevan siltäosin kunnossa. Kaksi päivää tuo on nyt ollut eristyksissä ja levossa muista,  ja nyt näyttää jo paremmalta eikä käynnissä tai ravissa jalan kevennystä enää juurikaan huomaa. Hiukan haastavaa on kyllä ollut (yrittää) pitää tuo vieterijänis levossa. Meidän rauhalliset hihnalenkit tarkoittavat sitä, että kun kaivan hihnan esiin ottaa tyttö hillittömät hepulit loikkien tasajalkaa ilmaan.
Nyt näyttää siis siltä, että ollaan selvitty säikähdyksellä, kun ainahan sitä (ainakin minä, enkä syyttä) ensimmäisenä pelkää nivelrikkoa kun koiruus alkaa jalkaansa varomaan.

Sunnuntaina oli mustisten erkkari ja minäkin siellä piipahdin siskoni ja Musjan kanssa turisteina, loppuun saakka ei kuitenkaan ehditty valitettavasti ollemaan.
Nyt ei voi kyllä sanoa muuta kuin OMG minkä teitte! Team Druzkaya korjasi potin kotiin, aivan mahtavaa! Onnea!
Marittan blogissa erkkarista enemmän.

Eelis (Druzkaya Grats)

Kootut kuulumiset

Hyi kun hävettää! Kuulumisia en ole päivitellyt miesmuistiin.

Goran olen ilmoittanut Tervakosken näyttelyyn. Toivottavasti tuo toinen palli nyt ihan aikuisten oikeasti on jo päättänyt pysyä paikallaan, ainakin siihen mennessä. Trimmiviikonloppuna molemmat olivat komeasti pusseissaan, mutta eilen en taas tuntenut kunnolla kuin toisen, mutta tänään paikallaan on taas molemmat. Ihmeellinen vemppaaja tuo toinen ;)

Mihinkään mätsäreihin ei olla vieläkään päästy, kun aina tulee jotakin muuta. Tarkoitus olisi kuitenkin mennä sellaisiin treenailemaan ennen oikeaa koitosta. Tammelassa olisi ensi viikon keskiviikkona mätsäri. Täytyy pistää tuolle pienelle ukkelille kirjallinen hakemus, josko herra mitenkään voisi tuolloin nautiskella illallistaan tuttipullosta, niin me päästäisiin pikkupörrön kanssa vähän tuulettumaan. 

Näyttelytreeniäkin olisi tarjolla ja sinnekin on tarkoitus osallistua.

Pentukoulu on nyt ohi ja ennen seuraavia ohjattuja treenejä saamme vähän kesälomailla.

Tosin itseksemme puuhailemme lähes päivittäin. 

Koin melkoisen herätyksen tuossa taannoin, kun videoin meidän treenit. Hyvin tuli esiin asioita joita tiedostamattaan on itse tehnyt tai koira on tehnyt ja niitä on sitten edelleen tiedostamattaan vahvistanut. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi kaikille jotka syystä tai toisesta joutuvat treenaamaan suurimmaksi osaksi yksinään ja homman on jokseenkin tavoitteellista. Videoinnista tuli meille ihan normaali treenirutiini, kamera käy aina kun sää sen sallii.

Kiitoksia vain sille henkilölle joka tarvitsi apua perusasennon opettamisessa omalle koiralleen, ilman tätä "opetusvideon" kuvaamisen tarvetta ei olisi ikinä varmaan tullut mieleenkään moinen videokameralla pelaaminen koiraa treenatessa. 

Pikkupörrö on salaa opetellut hihnassa kulkemista! En ole jaksanut raahata sitä koko porukan hihnalenkeille mukaan, kun meno on ollut niin holtitonta - ja mulla palaa käpy. Gora on tähän saakka suhannut puolelta toiselle, roikkunut Hildan naamassa/hännässä/hihnassa ja ylipäätään vain sekoittanut järjestystä. Itsekseen ollessa se kyllä kulkee hienosti.  Hemulille hihnassa kulkeminen on tarkkaa puuhaa, se kulkee lähimpänä minua ja jos joku tunkee meidän väliin on herran pasmat aivan sekaisin. Se kompuroi muihin ja sotkeentuu hihnoihin kun se yrittää kurvailla taas omalle paikalleen. 

Alkuviikosta, kun lähdin yölenkille päätin ottaa minimiehenkin mukaan. Mitä kummaa? Sehän kulki niin hienosti, vetämättä ja sähläämättä Hildan vieressä. 

Kyseisestä lenkistä tuli kyllä muiden syiden vuoksi melkoinen tynkä...

Kuljettiin hiekkatietä jossa toisella puolella isot pellot ja toisella puolella metsää ja suota. Isot koirat (pientä en hirveästi ehtinyt huomioida kun se kulki siinä vaiheessa minun perässä) vetivät hirveät slaagit. Hemuli alkoi ryntäilemään hihnassa häntä koipien välissä ja Hilda alkoi vinkumaan ja yritti kiivetä Hempaan reppuselkään tai minun syliin, en ottanut selvää kumpaa ;). Ei siinä auttanut kuin kotiin päin suunnata pellon läpi vievän traktoripolun kautta, kun tyypit vain kiskoivat ja pälyilivät selkämme taakse kaiken aikaa. Mitähän siellä oli? Ilvekseen Hilda ei reagoi mitenkään (ilveshän asuu tässä meidänkin metsässä), joten ilves se ei ollut. Susi? Karhu? Jotain hurrrrjan pelottavaa joka tapuksessa. 

Isojen koirien kohdalla heitin nappularuokinnan roskakoriin jatkuvien ongelmien vuoksi. 

Tällä hetkellä isot tyypit syövät puuroa sekä lihaa/kalaa ja nyt vaikuttaa että oikeaan suuntaan ollaan menossa. P*skan määräkin on vähentynyt ainakin puolella! Hildakaan ei enää ihmettele kupin äärellä, että mitä tälle pöperölle olisi tarkoitus tehdä, neidon kuppi tyhjenee ensimmäisenä ;)

Nyt kun vedet alkavat lämpiämään olisi tarkoitus aloittaa uiminen (niin koirien kuin minunkin) ihan treenimielessä. Näin alkuun käydään kerran viikossa (eli siis minä 3xvko) uiskentelemassa. Gorallahan "uiminen" on lähinnä veteen totuttelua näin aluksi. Viimeksi kun oltiin lammella, niin tyyppi ei halunnut edes varpaitaan kastaa.

Ajattelin myös kaivaa polkupyörän naftaliinista ja alkaa pyöräilemään Hempan ja Hildan kanssa (eri aikaan). Hempan tuntevien korviin homma saattaa kyllä kuulostaa melkoiselta itsemurhayritykseltä :)

Palloilua

Mitä loistavin palloilusää!

 Päätön mies ;)

 Hemuli metsästää pikkuitikoita... tai sitten se näkee pieniä sinisiä miehiä :)

  Törkyturpa :)

Hiljaiseloa

Pihalla ollaan vietetty aikaa paljon, keskimäärin +kahdeksan tuntia päivässä (paitsi nyt viime päivinä, kun ilma on ollut aivan kauhea).  Hemuli ja Gora ei senkään jälkeen haluaisi tulla sisälle ja jos yhtään ulko-ovi aukeaa niin Gora hipsii samantien pihalle pötköttämään.
Hilda taas on siellä missä minäkin, joten se lähtee sisälle vaikka kesken hauskimman leikin, jos se vain huomaa minun sinne menevän.

Gora osaa hakeutua ulkonakin omaan rauhaansa nukkumaan. Ja se nukkuu sitten muuten niin jemmassa ja sikeästi, että sen löytäminen saattaa olla hiukan haasteellista. Sen nimeä saa karjua aikamoisella volyymilla, että herra siihen reagoi.
Yhtenä päivänä Goraa etsittiin melkein tuskastumiseen saakka, kunnes se sitten lopulta seisoi keskellä pihaa  kovasti venytellen. En tiedä missä se oli nukkunut, mutta hyvin näytti uni maistuneen :)

Kovalla ulkoilulla on myös haittapuolensa. Viime maanantain treenit ei ihan menneet niin kuin strömssössä, kun oltiin kokopäivä oltu ulkona. Mitään hillittömiä lenkkejä ei oltu tehty tai muutakaan rasittavaa, ihan vain pääosin tuossa pihassa hengattu. Gora oli nukkunutkin, mutta kyllä se oli illalla niin väsynyt että treeneistä ei kyllä tullut yhtään mitään.

Huomenna täytyy kaivaa trimmipöytä esille ja esittellä se tuolle meidän pikkupörrölle ja jos tarvetta, niin aloittaa "pöytätreenit". Ensi viikolla mennään Marittan luokse trimmiin ja ei haluta saada satikutia pöydällä venkoilusta ;)
Harjaukset on tähän saakka hoidettu rennosti lattialla istuen, koira jalkojenvälissä köllien.

Erkkari jää meiltä nyt tänä vuonna väliin vaikka niin suunnittelin sinne meneväni. Kuin myös Saarijärven näyttely. En ollut osannut lukea kalenteria ja sehän on Tuomon työviikolla. Erkkari viikonloppuna olisi myös PK-leiri joka kovasti paljon kiinnostaisi ja painaa kyllä vaakakupissa erkkaria enemmän. Se olisi vielä sopivasti tuossa naapurissa... Näillä näkymin kuitenkin tuolle viikonlopulle sattuisi myös tokoilua...
Saapa nähdä mihin suuntaan sitä suuntaa, vai suuntaako mihinkään. Todennäköisesti tässä käy samalla tavalla kuin luonnetestiviikonloppuna jota olin odottanut kamera tanassa -> muksu kipeänä joten enpä päässyt sitten lähtemään.
Muita näyttelyitä olen kyllä katsellut "sillä silmällä". Nyt vaan haluaisin saada varmuuden siitä, että mitä nuo minimiehen pallit oikein meinaavat. Toinen elelee ihan omaa elämäänsä. Nyt en ole kyllä hetkeen ronkkinut, että mikä on tilanne tälle hetkellä.
Mätsäriin ollaan joka tapauksessa jo tässä kuussa menossa :)

Lopuksi vielä muutama otos viime viikolta

Hilda sai tennispallon ja ilman sitä ei lähdetä edes lenkille :)

Nyt on muuten hyvät hajut...

Hemulin kanta turhiin pysähdyksiin :)

"Täällä!"

"Mitään en oo kaivanut, en ihan varppina oo!"

Pörröpainit

Pikku-pörrö ja Iso-pörrö ne jaksavat vääntää :)

Ja sitten on tukka sekaisin ja hikihatussa 

Muut osaavat ottaa rennosti.

Kuka pesisi Hemulin nenän?

Vuohenputkea, NAM ,NAM!

Aurinkoinen, lämmin Pääsiäispäivä

Tänään ollaan oltu koko päivä ulkona. Vähän tehty hommia, mutta pääosin vain nautiskeltu kauniista päivästä. Pikkumustakin nukkui päikkärit kuusiaidan varjossa.
Päivän paras saavutus oli ehdottomasti uusi istuinosa tarhan soffaan! Kohta hiippailenkin koirien kanssa ulos ja istahdan soffalle kuuntelemaan yön ääniä <3

Aurinkoa maassa ja taivaalla 

Pörröt jaksoivat leikkiä kun taas....

...Hemuli keskittyi metsästämään kärpäsiä.

Hei me lennetään!

Osa koiratarhasta