Kyllä se osaa muutakin kuin pelleillä!

Lauantaina vihdoin koitti se kauan odotettu (pelätty) päivä: Meidän ensimmäinen virallinen TOKOkoe.

Edellisyönä ei paljon tullut nukuttua ja fiilikset aamulla olikin melko surkeat. Väsytti, jännitys väänsi vatsaa ja masensi sillä edellisenä päivänä julkaistu lähtölista ei luvannut hyvää: olisimme toiseksi viimeisiä eli paikkiksen jälkeen olisi taas luvassa tuntikausien odottelu.

Paikkamakuun alkaessa olin valmis pinkomaan kotiin, olin saanut nimittäin jännitettyä itseni sellaiseen fiilikseen, että harpoin vain parkkista ees-taas.

No alku ei todellakaan ollut kovin ruusuinen, kun paikkamakuusta nasahti vitonen (5!) Gora nousi viereisen koiran "maahan" käskyllä takaisin perusasentoon, vaihtoi lonkalle ja nuuskutteli maata... Fiilis oli koiralla siis jo siinä vaiheessa vahva EVVK.
No pisteitä ne on ne vähäisetkin, joten ei muuta kun odottelemaan omaa vuoroa.
Paikallaolon jälkeen oli toiveet ykkösestä haudattu hyyyvin syvälle, jos niitä ikinä realistisesti oli ollutkaan.

Goran otin häkistä pihalle vasta vähän ennen omaa vuoroamme. Täytimme yhdessä palkkakipon, leikittiin hiukan ja sitten kehän laidalle odottamaan että edellinen koira tulee kehästä ulos.

Ensin oli seuraaminen. Vaikka Goran vire tuntuikin olevan ennen yksilösuorituksia melko bueno, oletin silti,  että seuraaminen menee vähän miten sattuu. Mutta mitä vielä! Gora teki ehkä parhaan seuraamisensa ikinä! Käännökset hienoja ja voi, olisittepa nähneet ne täyskäännökset =D
Sitten oli liikkestä maahanmeno. Siinä ei ongelmia, koiran osalta. Omistaja sitä vastoin vähän sähläsi, mutta se ei onneksi vaikuttanut pisteisiin, vaikka oletinkin kehässä ollessa, että se meni nollille.
Luoksetulo oli mielestäni ok. En vain uskaltanut juurikaan katsoa kuinka vinoon koira siinä jäi =D
Kapulan pitoa olin jännittänyt, mutta Gora nappasikin kapulan suuhunsa vastaan kakistelematta ja piti sitä sievästi vaaditun ajan.
Kaukoissa teki niin kuin piti. Pisteitä vähensi minun liian pitkä käsimerkki istumisen yhteydessä.
Hypynkin Gora suoritti hienosti, tosin en taaskaan uskaltanut katsoa jäikö koira yhtään vinoon tullessaan perusasentoon.

Kehästä poistuessamme leijuin niin pilvissä kun olla ja voi, sillä  Gora oli suoriutunut omasta mielestäni niin hienosti ja sillä oli selväs kivaa, kun häntä vispasi kaiken aikaa. Tämä olikin meidän päivän tavoite: Hauskaa tultiin pitämään :)

Goran  syödessä palkkaansa uskaltauduin vihdoin tiedustelemaan meidän pisteitä siskoltani joka oli ne laittanut ylös, olin nimittäin päättänyt etten kehässä ollessa niitä itse kyttää, että pystyisin keskittymään täysillä koiraan ja ettei homma menisi pisteiden laskemiseksi päässä =D

Leuka läsähti auton konepellille kun sain sen pikku pistelappusen nenän alle ja taisi yksi pieni onnen kyynelkin vierähtää!

Paikallaolo 5
Seuraaminen 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10 (ei se tainnut sitten vinoon jäädäkään)
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

167pist / ALO1
Aivan  u s k o m a t o n t a !!


Tänään, sunnuntaina, käväistiin Tervakosken näyttelyssä. Sieltä ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa NUO ERI, NUK-1. Arvostelu oli kuitenkin oikein hyvä, sen mitä siitä käsialasta nyt selvää otin. Kirjoitan arvostelun tuonne näyttelyarvosteluihin, kunhan jaksan ja kerkiän.

Näyttelyvisiitti

Pyörähdettiin eilen Goran kanssa Eukanuba International Summer Showssa Helsingissä.
Pitkä oli odotusaika kehään, sillä tuomari oli tooodella hidas.
Tällä kertaa Gora kuitenkin jaksoi päivän reippaana, eikä ollut samanlainen lapanen kun viikko sitten hyvinkäällä. Kyllä sitä sai taas juostessa tsempata, mutta kehässä jopa heilutteli häntäänsä ja oli muutenkin sen oloinen ettei tämä kehätouhu nyt p*skempaa olekaan. Ihan kiva, koska olin jo miettinyt, että onko koko touhussa mitään järkeä kun koiraa ei kiinnosta yhtään.

Kuva kertokoon miten meillä meni :)

Tuloksena siis NUO-ERI, NUK2, SA, PU2, vara-serti, vara-cacib.
Arvostelun voi lukea taas täältä.

Heinäkuun turinoita

Heinäkuukin on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä mitään erikoista kirjoituksen aihetta ole löytynyt.

Treenattu on, uitu on ja kauneutta on hoidettu. 

Viime viikonloppuna oli Goran ensimmäinen virallinen näyttely Hyvinkäällä (NUO-EH) Näyttelyarvostelun voi lukea täältä. Näyttelytouhu ei kyllä näytä kiinnostavan herraa _yhtään_ (tämä on tosin jo todettu pentunäyttelyissä) ja melkoisesti sai ukkoa tsempata, että sain sen edes kehässä ravaamaan. 

Maritta- kasvattajan luona käytiin taas trimmissä ja trimmin jälkeen seuraamassa vepetreenejä. Gorakin sai kokeilla mm. veneelle uintia ja hienostihan se tuolta uimamaisterilta sujui. 

Älkää nyt kertoko kellekään, mutta vähän jäi sitten kuitenkin kipinä palamaan ja kiinnostus lajia kohtaan nousi ihan uusiin sfääreihin. Olen lukenut lukemattomia blogeja ja sivuja vepestä ja homma on jäänyt muhinmaan "mietintämyssyyn" ;) 

Sisko ja sen veli riehuleiden jälkeen

Nyt Herätys!!

Ollaan kyllä oltu koko talvi sellaisessa koomassa, että eiköhän olisi aika jo alkaa hiukan aktivoitumaan.

Ilmoitin Goran yhdistyksen joukkotarkkiin Vihtiin, mutta ikävien sattumusten vuoksi päätin perua osallistumisemme kys. paikkaan ja mennään sitten syksymmällä Mevettiin. HUOM! mikäli joku on kiinnostunut joukkokuvauksesta kys. paikkaan niin pistäkää viestiä tulemaan :)

Turkin vetäisin Goralta alas tuossa helmikuun lopussa / maaliskuun alussa, joten ihan äkkiseltään ei olla näyttelyihin menossa. Kesän näyttelyitä on kuitenkin kalenteriin (ja tuonne tapahtumiin) laitettu, joten kunhan Gora on taas edustuskunnossa niin olemme back to the busines.

Meikäläisen niin kovasti iloitsema TOKO valmennuspaikkakin meni aivan mönkään, kun yhdistys meni muuttamaan meidän treeniaikaamme hallissa sellaiseksi, etten olisi päässyt paikalle kuin joskus ja jouluna. Ja nyt vielä kaiken lisäksi yhdistys päätti niin karmivat talkoovelvoitteet kenttää ja hallia käyttäville, että sai jäädä unholaan koko yhdistys. Ei minulla ole vuorotyön + Tuomon vuorotyön, lasten, koirien ja muun sosiaalisen elämän ohella aikaa talkoilla sellaisia tunteja mitä nyt päätettiin.
No onneksi on toinenkin yhdstys jossa voi harrastaa. Toisessa yhdistyksessä alkaakin ohjatut treenit parin viikon päästä. Nyt vaan täytyy talven jäljiltä kunnostautua, että saadaan paketti kasaan ja sitä myöten paikka ryhmästä.

Jotain kummaa Goralle onkin tässä talven aikana tapahtunut! Onko nyhveröstä kasvanut MIES?Ennen treenatessa niin rauhallinen, pehmeä koiruus onkin tulta ja tappuraa (HUOM! mustismittapuulla  ;) )
Palkkautuu patukasta aivan täysin, repii ja hyökkää patukkaan kiinni kuin sika limppuun. Jos jotakin asiaa korjaan, niin ei mene enää "lukkoon" vaan toteaa tyynesti, että "OK, selvä juttu ja nyt jatketaan".
Meillähän on siis ollut aivan jäätävän pitkä treenitauko, joka näemmä minun huonosta omatunnosta huolimatta, onkin ollut tosi positiivinen juttu.
Tästä on hyvä jatkaa kesää kohti. Mietiskelin tuossa viime yönä, että pitäisikö olla niin rohkea, että katson toko kokeen ja ilmoitan meidät sinne?? Treenattua tulisi aivan toiseen tyyliin ja tahtiin kun se selvä tavoite ja deadline on kalenterissa...
Uusiin tokokoeohjeisiin ja -sääntöihinkin olisi tosin varmasti hyvä luoda pari silmäystä.
http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/tottelevaisuuskoe/tottelevaisuuskokeen-luokat-ja-liikkeet

Pahoittelut radiohiljaisuudesta!!

Montakohan kertaa olen aloittanut tämän kirjoittamisen? Päällä on ollut blogi-tympääntyminen, ei vaan kerta kaikkiaan ole huvittanut kirjoitella vaikka kaikenmoista on tapahtunut.

Syksyllä oltiin Kennel Druzkayan leirillä. Siellä oli mm. etsijäkoira luento sekä etsintätreenit. Goralla treenit menivät aivan pöpelikköön, niin kuin vähän arvasinkin. Eihän Goraa vieraat koirat kiinnosta lainkaan, joten nytkin se p*skat nakkasi siitä, että vieras koira paineli metsään ja sen jälkiä olisi pitänyt seurata. Siinä se meikäläisen jaloissa pörräsi ja silmiin nakotti, että mitäs nyt tehtäisiin.
Eipä ole meidän juttu ei :)

Taas yksi tokokurssi on käyty läpi. Kurssin jälkeen oli hiukan tylsä fiilis. Mitäs nyt?! Kaikki mahdolliset ja mahdottomat treeniryhmät treenailevat talvella sellaisiin aikoihin, ettei meillä ole mahdollisuuksia niihin osallistua. Jäätiin siis oman onnemme nojaan ja itseni tuntien tiedän, ettei sellaisesta hyvä seuraa tavoitteelisen treenaamisen osalta :(
Kesällä laitoin hakemuksen tokon valmennusryhmäänkin, mutta jo silloin sanottiin että hakijoita on paljon.
Torstaina sähköpostissa kuitenkin odotti mahtava yllätys: Tokovalmennusryhmään olisi meille nyt treenipaikka tarjolla!! Täytyy myöntää ettei yksi pieni ilonkyynel ollut kaukana!
Eilen käytiin treenihalliin ja tuleviin treenikavereihin tutustumassa ja nyt täytyy kyllä sanoa, että kylläpä meitä kerrankin lykästi. Treenipaikkahuolet on mennyttä elämää.

Pikkumiehestä alkaa tulemaan mies - isolla M:llä ja sen kyllä huomaan herran päänupista. Huoh!
Treenaukset keskittyvät tällä hetkellä vanhojen taitojen jonkinmoiseen ylläpitämiseen ja mukavaan yhdessä tekemiseen, perseilyn sijaan.
Pääosin kuitenkin keskitytään nyt näihin varsinaisiin harrastuksiin ja jätetään kauneuskilpailut ensi vuodelle.
Jossain mätsärissä voisi huvin vuoksi joskus piipahtaa, mutta ensi vuoden varsinaisia näyttelyitä en ole vielä edes katsellut.
Antaa pojan nyt kasvaa rauhassa ja katsotaan sitten mitä meille näytelmissä sanotaan. Nyt tuo on edelleen niiiin pentumaisen kakaran näköinen ilmestys että oikein naurattaa, se vaan on tuollainen pikkuinen koikkelisloikkelis.
Leirillä oli muitakin G-pentuja ja huvittavan (järkyttävää) oli huomata, että Gora oli kaikista pennuista kaikkein kakaramaisin, ei sillä ollut edes parta ja otsatukka yhtä pitkä kuin muilla :D

Tervis kuva

Tervakoski kv 31.8.2014

Tänään täytyi herätä herätykellon soittoon (erikoinen tilanne meikäläiselle). Tänään oli Tervakosken näyttely johon olin Goran ilmoittanut. Eilen iltana olin niin väsynyt, etten jaksanut pistää tikkua ristiin koiran puunaamisen osalta.
Pikainen pesu ja sitten föönaamaan. Hiukan reilussa tunnissa oli koiruus edustuskunnossa. Ja ei kun nokka kohti tervistä. Meiltä ei onneksi sinne ole kuin 15 minuutin matka.

Penturyhmään oli ilmoitettu myös Goran sisko Musja D.Groza`
Molemmat lapsukaiset käyttäytyivät niin hienosti että. Yhtään ei tarvinnut hävetä, saati mennä paikalle tunteja aikaisemmin, että koiruudet ehtisivät rauhoittua. 

Tuomari tykästyi molempiin naperoihin, mutta lopulta Gora poistui kehästä ROP-pentuna ja Musja VSP-pentuna. 
Goran arvostelun voi taas lukea täältä.

Kiitos hauskasta päivästä ja hyvästä seurasta!!

Valkeakoski KR

Tänään käytiin viettämässä loppukesän päivää Valkeakosken näyttelyssä.
Tuomarina tsekkiläinen Leos Jancik.
Herra tykkäsi meidän minimiehestä, kuulema erittäin lupaava pentu, ja saatiinkin kotiinviemisinä ROP-pentu titteli.
 Arvostelu löytyy taas Goran omalta sivulta.

Kuva otettu omituisesti etuviistosta. Ei hyvä.

Pentunäyttelyssä

Tilasin kyllä täksi päiväksi jotain ihan muuta säätä kuin yli 30 asteen helteet, varjossa. Voin kertoa, että hiukan hikeä pukkasi tönöttää näyttelykehän reunalla. Onneksi teltta vähän lievitti tuskaamme ja Gora sai jopa nukuttua kunnon päikkärit viileällä nurtsilla telta suojissa.
Päätinkin ettei kevythäkki tule enää kuulumaan varustuksiimme, mikäli teltta vain on mahdollista ottaa mukaan. Vaikka häkissä oli kaikki seinät auki niin silti se oli tukahduttavan kuuma. Vielä kun Gora pötkötteli niin kiltisti teltan nurkassa eikä aikonutkaan hipsiä ovesta pihalle, vaikka ovi olikin auki niin mitäpä sillä häkillä tekisikään. Onpahan vähemmän mukana raahattavaa, kun sitä riittää jo ihan muutenkin, mm. vauvan tarvikkeiden muodossa.

Järkyttävästä helteestä huolimatta Gora jaksoi hienosti (ja käyttäytyi mallikelpoisesti!). Tuliaisena oli KP ja ROP. Näyttelyarvostelun voi lukea täältä.
Ryhmäkehää saatiin odottaa 5 tuntia joka oli aivan mahdoton aika. Siellä selvästi jo pentusen (ja minun) askel painoi ja päästiin kotimatkalle pikipäin.
Rankka, mutta hauska päivä. Seuraava koitos näissä merkeissä on 16.8 Valkeakoskella.

En ole mikään "pokaalifani", mutta pitihän nyt ensimmäisestä näyttelystä ottaa kunnon muisto lahjakortin sijaan :)

Uimamaisterit ja saitsuu

Pojat pääsivät heittämään talviturkkinsa maanantaina.
Hemuli oli aivan pähkinöinä ja loikki rannalta jonkkaan rakkaan vesilelunsa perään, niin että siinä kastui kyllä koko perhe. Sai taas herraa toppuutella, ettei vetänyt itseään aivan piippuun näin kauden aluksi. Jos Hempalta olisi kysytty niin sehän olisi lätrännyt lammessa varmasti vaikka koko päivän.
Gora ei vapaaehtoisesti tassujaan kastellut, mutta kun laitoin koiruuden hihnaan ja kävelytin uimasyvyyteen niin sinne se vaan perässä kiltisti kulki ilman mitään vastaan vänkäämistä. Uima-asento näyttäisi olevan näin heti alkuunsa oikea, joten ainakaan vielä ei uimakoulua tarvita.

Hilda joutui jäämään kotiin, koska neito on sairauslomalla. Likalla on jotain häikkää oikeassa etujalassa, tai siihen se ainakin oirehtii. Mitään kohtaa ei neito tunnu jalassaan aristavan ja koipea saa väännellä ja käännellä mielensä mukaan, ei ole kuuma eikä turvonnut. Ensin ajattelin, että kyse on hots potista anturoiden välissä kun iho näytti sieltä vähän punoittavan (ja hots pottia oli keväällä leuassa), mutta tassut näyttävät olevan siltäosin kunnossa. Kaksi päivää tuo on nyt ollut eristyksissä ja levossa muista,  ja nyt näyttää jo paremmalta eikä käynnissä tai ravissa jalan kevennystä enää juurikaan huomaa. Hiukan haastavaa on kyllä ollut (yrittää) pitää tuo vieterijänis levossa. Meidän rauhalliset hihnalenkit tarkoittavat sitä, että kun kaivan hihnan esiin ottaa tyttö hillittömät hepulit loikkien tasajalkaa ilmaan.
Nyt näyttää siis siltä, että ollaan selvitty säikähdyksellä, kun ainahan sitä (ainakin minä, enkä syyttä) ensimmäisenä pelkää nivelrikkoa kun koiruus alkaa jalkaansa varomaan.

Sunnuntaina oli mustisten erkkari ja minäkin siellä piipahdin siskoni ja Musjan kanssa turisteina, loppuun saakka ei kuitenkaan ehditty valitettavasti ollemaan.
Nyt ei voi kyllä sanoa muuta kuin OMG minkä teitte! Team Druzkaya korjasi potin kotiin, aivan mahtavaa! Onnea!
Marittan blogissa erkkarista enemmän.

Eelis (Druzkaya Grats)

Kootut kuulumiset

Hyi kun hävettää! Kuulumisia en ole päivitellyt miesmuistiin.

Goran olen ilmoittanut Tervakosken näyttelyyn. Toivottavasti tuo toinen palli nyt ihan aikuisten oikeasti on jo päättänyt pysyä paikallaan, ainakin siihen mennessä. Trimmiviikonloppuna molemmat olivat komeasti pusseissaan, mutta eilen en taas tuntenut kunnolla kuin toisen, mutta tänään paikallaan on taas molemmat. Ihmeellinen vemppaaja tuo toinen ;)

Mihinkään mätsäreihin ei olla vieläkään päästy, kun aina tulee jotakin muuta. Tarkoitus olisi kuitenkin mennä sellaisiin treenailemaan ennen oikeaa koitosta. Tammelassa olisi ensi viikon keskiviikkona mätsäri. Täytyy pistää tuolle pienelle ukkelille kirjallinen hakemus, josko herra mitenkään voisi tuolloin nautiskella illallistaan tuttipullosta, niin me päästäisiin pikkupörrön kanssa vähän tuulettumaan. 

Näyttelytreeniäkin olisi tarjolla ja sinnekin on tarkoitus osallistua.

Pentukoulu on nyt ohi ja ennen seuraavia ohjattuja treenejä saamme vähän kesälomailla.

Tosin itseksemme puuhailemme lähes päivittäin. 

Koin melkoisen herätyksen tuossa taannoin, kun videoin meidän treenit. Hyvin tuli esiin asioita joita tiedostamattaan on itse tehnyt tai koira on tehnyt ja niitä on sitten edelleen tiedostamattaan vahvistanut. Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi kaikille jotka syystä tai toisesta joutuvat treenaamaan suurimmaksi osaksi yksinään ja homman on jokseenkin tavoitteellista. Videoinnista tuli meille ihan normaali treenirutiini, kamera käy aina kun sää sen sallii.

Kiitoksia vain sille henkilölle joka tarvitsi apua perusasennon opettamisessa omalle koiralleen, ilman tätä "opetusvideon" kuvaamisen tarvetta ei olisi ikinä varmaan tullut mieleenkään moinen videokameralla pelaaminen koiraa treenatessa. 

Pikkupörrö on salaa opetellut hihnassa kulkemista! En ole jaksanut raahata sitä koko porukan hihnalenkeille mukaan, kun meno on ollut niin holtitonta - ja mulla palaa käpy. Gora on tähän saakka suhannut puolelta toiselle, roikkunut Hildan naamassa/hännässä/hihnassa ja ylipäätään vain sekoittanut järjestystä. Itsekseen ollessa se kyllä kulkee hienosti.  Hemulille hihnassa kulkeminen on tarkkaa puuhaa, se kulkee lähimpänä minua ja jos joku tunkee meidän väliin on herran pasmat aivan sekaisin. Se kompuroi muihin ja sotkeentuu hihnoihin kun se yrittää kurvailla taas omalle paikalleen. 

Alkuviikosta, kun lähdin yölenkille päätin ottaa minimiehenkin mukaan. Mitä kummaa? Sehän kulki niin hienosti, vetämättä ja sähläämättä Hildan vieressä. 

Kyseisestä lenkistä tuli kyllä muiden syiden vuoksi melkoinen tynkä...

Kuljettiin hiekkatietä jossa toisella puolella isot pellot ja toisella puolella metsää ja suota. Isot koirat (pientä en hirveästi ehtinyt huomioida kun se kulki siinä vaiheessa minun perässä) vetivät hirveät slaagit. Hemuli alkoi ryntäilemään hihnassa häntä koipien välissä ja Hilda alkoi vinkumaan ja yritti kiivetä Hempaan reppuselkään tai minun syliin, en ottanut selvää kumpaa ;). Ei siinä auttanut kuin kotiin päin suunnata pellon läpi vievän traktoripolun kautta, kun tyypit vain kiskoivat ja pälyilivät selkämme taakse kaiken aikaa. Mitähän siellä oli? Ilvekseen Hilda ei reagoi mitenkään (ilveshän asuu tässä meidänkin metsässä), joten ilves se ei ollut. Susi? Karhu? Jotain hurrrrjan pelottavaa joka tapuksessa. 

Isojen koirien kohdalla heitin nappularuokinnan roskakoriin jatkuvien ongelmien vuoksi. 

Tällä hetkellä isot tyypit syövät puuroa sekä lihaa/kalaa ja nyt vaikuttaa että oikeaan suuntaan ollaan menossa. P*skan määräkin on vähentynyt ainakin puolella! Hildakaan ei enää ihmettele kupin äärellä, että mitä tälle pöperölle olisi tarkoitus tehdä, neidon kuppi tyhjenee ensimmäisenä ;)

Nyt kun vedet alkavat lämpiämään olisi tarkoitus aloittaa uiminen (niin koirien kuin minunkin) ihan treenimielessä. Näin alkuun käydään kerran viikossa (eli siis minä 3xvko) uiskentelemassa. Gorallahan "uiminen" on lähinnä veteen totuttelua näin aluksi. Viimeksi kun oltiin lammella, niin tyyppi ei halunnut edes varpaitaan kastaa.

Ajattelin myös kaivaa polkupyörän naftaliinista ja alkaa pyöräilemään Hempan ja Hildan kanssa (eri aikaan). Hempan tuntevien korviin homma saattaa kyllä kuulostaa melkoiselta itsemurhayritykseltä :)

Hiljaiseloa

Pihalla ollaan vietetty aikaa paljon, keskimäärin +kahdeksan tuntia päivässä (paitsi nyt viime päivinä, kun ilma on ollut aivan kauhea).  Hemuli ja Gora ei senkään jälkeen haluaisi tulla sisälle ja jos yhtään ulko-ovi aukeaa niin Gora hipsii samantien pihalle pötköttämään.
Hilda taas on siellä missä minäkin, joten se lähtee sisälle vaikka kesken hauskimman leikin, jos se vain huomaa minun sinne menevän.

Gora osaa hakeutua ulkonakin omaan rauhaansa nukkumaan. Ja se nukkuu sitten muuten niin jemmassa ja sikeästi, että sen löytäminen saattaa olla hiukan haasteellista. Sen nimeä saa karjua aikamoisella volyymilla, että herra siihen reagoi.
Yhtenä päivänä Goraa etsittiin melkein tuskastumiseen saakka, kunnes se sitten lopulta seisoi keskellä pihaa  kovasti venytellen. En tiedä missä se oli nukkunut, mutta hyvin näytti uni maistuneen :)

Kovalla ulkoilulla on myös haittapuolensa. Viime maanantain treenit ei ihan menneet niin kuin strömssössä, kun oltiin kokopäivä oltu ulkona. Mitään hillittömiä lenkkejä ei oltu tehty tai muutakaan rasittavaa, ihan vain pääosin tuossa pihassa hengattu. Gora oli nukkunutkin, mutta kyllä se oli illalla niin väsynyt että treeneistä ei kyllä tullut yhtään mitään.

Huomenna täytyy kaivaa trimmipöytä esille ja esittellä se tuolle meidän pikkupörrölle ja jos tarvetta, niin aloittaa "pöytätreenit". Ensi viikolla mennään Marittan luokse trimmiin ja ei haluta saada satikutia pöydällä venkoilusta ;)
Harjaukset on tähän saakka hoidettu rennosti lattialla istuen, koira jalkojenvälissä köllien.

Erkkari jää meiltä nyt tänä vuonna väliin vaikka niin suunnittelin sinne meneväni. Kuin myös Saarijärven näyttely. En ollut osannut lukea kalenteria ja sehän on Tuomon työviikolla. Erkkari viikonloppuna olisi myös PK-leiri joka kovasti paljon kiinnostaisi ja painaa kyllä vaakakupissa erkkaria enemmän. Se olisi vielä sopivasti tuossa naapurissa... Näillä näkymin kuitenkin tuolle viikonlopulle sattuisi myös tokoilua...
Saapa nähdä mihin suuntaan sitä suuntaa, vai suuntaako mihinkään. Todennäköisesti tässä käy samalla tavalla kuin luonnetestiviikonloppuna jota olin odottanut kamera tanassa -> muksu kipeänä joten enpä päässyt sitten lähtemään.
Muita näyttelyitä olen kyllä katsellut "sillä silmällä". Nyt vaan haluaisin saada varmuuden siitä, että mitä nuo minimiehen pallit oikein meinaavat. Toinen elelee ihan omaa elämäänsä. Nyt en ole kyllä hetkeen ronkkinut, että mikä on tilanne tälle hetkellä.
Mätsäriin ollaan joka tapauksessa jo tässä kuussa menossa :)

Lopuksi vielä muutama otos viime viikolta

Hilda sai tennispallon ja ilman sitä ei lähdetä edes lenkille :)

Nyt on muuten hyvät hajut...

Hemulin kanta turhiin pysähdyksiin :)

"Täällä!"

"Mitään en oo kaivanut, en ihan varppina oo!"

Kesäsuunnitelmia, painia ja naudan sisäfilepihviä

Viikonloppu on sujunut ulkoillen, hurvitellen ja pihviä paistellen.

Ei ole köyhänmiehen harrastus tämä koiraharrastus kun palkkanamina piffiä tarjoillaan. Henkilökunta saakin sitten tyytyä makaronilaatikkoon.
Todellisuudessa pakastimessa on taannoisten sähkökatkojen jäljiltä maannut kunnon köntsä naudanlihaa, joka ehti niin sopivasti sulaa katkon aikana, ettei sitä enää uskaltanut itse syödä (eikä ehditty, kun pakastimessa oli ihan mukavasti muutakin evästä mutusteltavaksi). Ei sitä kuitenkaan poiskaan raaskinut heittää, joten vihdoin kaivoin sen esiin ja paistelin siitä sellaiset palkkanamit, että ei pitäisi olla koirilla valittamista tarjoilujen laadusta. Voissa paistettu mediumiksi, Tuomon kirotessa vieressä kuivaa leipää mumeltaen.
Ei ole helppoa olla hullun koiranaisen aviomies.

Kevät on tullut ihan tosissaan ja toivottavasti myös jäädäkseen. Peipot laulavat ja krookukset kukkivat. Ainakin vielä toistaiseksi kukkivat, kovin on reppanoilla rankka elämä, koirat talloo ja nuori neiti 2vee repii ressukoita sipuleineen maasta ylös. Minä sitten yritän istutella niitä takaisin ja karjua koiria muualle ravittamaan.
Ulkona ollaan vietetty tuntitolkulla ailkaa reippailen, palloa pelaten ja päättömästi vain juosten. Minä olen taas keskittynyt enemmän seisomaan kameran takana ja kuvaamaan välistä jotain muutakin kuin koiria. Mm. niitä nuupahtaneita krookuksia...

Kesäsuunnitelmat ovat täydessä touhussa ja noiden normaalien päiväreissujen lisäksi on suunnitelmissa tehdä elokuussa reissu Helvetinjärven kansallispuistoon. Ensin ajatuksissani oli lähteä reissuun yksin koirien kanssa, mutta sain houkuteltua mukaani siskoni (tosin eipä siihen tarvinnut juuri energiaa käyttää). Lapset ja pentukoirat saavat jäädä isäntien hoitoon siksi aikaa. Reissusta on tarkoitus tulla kahden päivän taaperrus, eli yhden yön olemme reissunpäällä. Juuri pidemmäksi aikaa minä en täältä kotoa vielä voi irrotakaan.
Jänskää! Vielä on hiukan hakusessa koirakokoonpano, kumpi  lähtee mukaan Hemuli vai neiti Hiltunen. Molemmat koirat + minä+ siskoni + siskon koira emme mahdu 2 hengen telttaan, joten toisen on jäätävä kotio. Jos haluamme, että teltta on pystyssä vielä aamullakin olisi järkevä valita mukaan Hilda, mutta toisaalta taas Hilda on taas sen verran täpäkkä tyttö, että se, minä ja lauman ulkopuolinen koira tiiviisti samassa teltassa ei ehkä ole toimivin yhdistelmä... Toisaalta voisin opettaa neidin nukkumaan absidissa, jolloin törmäyskurssille ei jouduta. No, tätä ehtii pohtia.

Hurvittelemassa käytiin Hyvinkäällä Tivoli Seiterän kutsuvieras tapahtumassa ja Gora lähti mukaan. Lähinnä kuitenkin vain autoajelulle, kun tuo autossa matkustus pistää edelleen kuolan valumaan aivan valtoimenaan. Joka kerta kohtuu pienenkin matkan jälkeen on jätkän suupielissä roikkunut sellaiset jojot, että jopa Hemppa on kateudesta vihreänä. Vaan nytpä perille päästyämme ei ollut jojoja! Kuolannut Gora kyllä oli, mutta selvästi ollaan jo menossa parempaan suuntaa. :)


Mistä tuo pentu on saanut päähänsä alkaa pullikoimaan tuota kynsien leikkuuta vastaan?? Ikinä en ole sitä suoneen saakka leikannut eikä se ikinä ole pullikoimalla päässyt mistään tilanteesta pois. Niin vain saatiin tänäänkin käydä pienimuotoinen palaveri siitä että leikataanko vaiko eikö. No leikattiinhan ne, lopulta. Kun olin saanut "nujerrettua vastarinnan" makoili tyyppi aivan rauhassa kyljellään toimenpiteen ajan. Omituinen vänkääjä ;)

No näyttelyseisominen sitten... Toko-seisomisen kanssa olen pienimuotoisesti vaivannut päätäni kun ei toimi niin ei toimi, minun tyylini opettaa siis, tai lähinnä taas vaivaa itseluottamuspula ja pelkään ryssiväni koko homman. Mutta huomenna saamme siihen ihan kädestäpitäen oppia joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Näyttelytouhuja varten olen alkanut pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan. Näyttelyhihna on ostettu. Vähän se tuntuu vempulalta, mutta treenaillaan nyt tuolla. Seisotuksen kanssa yritin edetä niin koiraystävällisesti kuin vain suinkin mahdollista, mutta homma ei edennyt senttiäkään. Tänään sain sitten taas Kaimion Pennun kasvatus-oppaalta makkarin kirjahyllystä pahaa silmää, kun yksin kertaisesti vain pakotin jätkän seisomaan. Joka kerta kun persus oli iskeytymässä penkkiin siinä pihviä popsiessa  niin tylysti nosti herran takaisin neljälle jalalle. Ja tuo tyyli jopa toimi, joten lopputulemana herra seisoi, mussutti tyytyväisenä herkkujaan ja sain jopa jalkoja siirrellä.
Kyllä kannatti yrittää tätäkin asiaa vääntää päivätolkulla keinoilla jotka eivät toimineet.

Surulliset krookukset

Ruusukin on jo herännyt

Sireeni pulleana

Ei ole kuvaaja juonut "naista vahvempaa" vaikka kuva onkin näin vino :)

Tuhmuuksia!

Juniorit ne keksii ja ehtii!

Gora oli keksinyt eräänä yönä, että kun ei nukuta (pentukin heräilee jos vauva meitä kaksijalkaisia öisin valvottaa) niin mikä voisi olla hauskempaa tekemistä kuin sellällään kölliessä (sain herran kiinni itse teossa) samalla rouskutella vähän syöttötuolin jalkaa. No, noilla minileegoilla nyt ei kummoistakaan jälkeä ole aikaan saatu, hiukan on vain maalit hävinneet parempiin suihin, mutta meillä ei moista touhua silti hyvällä katsota.
Ajattelin tehdän nuoren miehen gourmet-hetkestä vähän maistuvamman ja hieroin syöttötuolin jalkoihin sitruunamehulla vähän valkopippurijauhetta. Kumma juttu, kun öinen harrastus ei ollutkaan herran mielestä enää hyvä idea ;)

Nuori neiti 2 vee sitten...
Päätti uittaa tikrua koirien vesikupissa ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli tikru isketty istumaan läppärin näppäimistölle. Kiva! Ei toimi M, space, pilkku tai piste. Käyttöön täytyi kaivaa vanha läppäri johon en saa sitten taas syystä X siirrettyä kuvia, kun kone ei tahdo tunnistaa muistikorttia. Täytyy ottaa piuha käyttöön.
Nyt sitten vain koitetaan pärjäillä tällä vanhalla masiinalla, koska hankintalistan kärjessä on ehdottomasti veräjä auton takaboksiin.

Kuvia olisi kyllä olemassa eväsretkestä jonka teimme keskiviikkona Melkuttimille. Mukana oli tällä kertaa Hilda ja Hemppa joille päätin antaa pentuvapaan aamupäivän. Patikointi oli hauskaa ja grillipaikalla maistui kuivatut siansuolet ja makkara.

Goran kanssa ollaan TOKO-jutskia puuhasteltu pikkuisen jokapäivä. Ei mitään uutta sillä saralla. Homma etenee hitaasti mutta varmasti. Sen verran kuitenkin ollaan ahkeria, että suoriudumme loppukesästä/alku syksystä järjestettävästä tasokokeesta joka on suoritettava että pääsemme (mikäli vain mukaan mahdumme!) jatkamaan ryhmässä joka on tarkoitettu TOKO:ssa kilpailemaan pyrkiville. Ryhmä on siis tarkoitettu pennuille/aloittelijoille joten tasokoekin on sitten sen mukainen.
Pentunen on kuitenkin innoissaan aina valmiina puuhastelemaan, kunhan palkka on kohdallaan. Ja sehän on ;) Joten eipä sen intoa näillä treenimäärillä saa tapettua mitenkään päin.
Näyttelyhihna on hankittu, joten kai pitäisi yhdessä tuumin Goran kanssa alkaa senkin käyttöön tutustumaan. Näyttelytouhuthan on minulle aivan uusi tuttavuus :)

Nyt kun on taas lumet sulaneet voisi alkaa suunnittelemaan jälkitouhujakin. Jotenkin vain motivaatio sillä saralla on nyt pahasti hukassa ja kieltämättä vähän ajanpuutekin vaivaa, varsinkin Hempan MEJÄ hommien kanssa. Verijäljen vetämiseen kun saa kulumaan aikaa ja autolla ajoa, eikä jälkeä voi ihan mihin tahansa pusikkoon lähteä vetämään. Hempalla ei riitä, että jäljen antaa vanheta muutaman tunnin, kun silloin jäljestys on häsläämistä, kuin myös jäljellä saa olla ihan kunnolla pituutta. Mitä vanhempi jälki sen tiiviimmin nenu pysyy maassa ja työnteko on rauhallista. Parasta olisi jos jäljen saisi vedettyä vaikka aamulla ja illalla sitten kävisi sen ajamassa. Vauva kyllä kulkee niin jälkeä tehdessä kuin ajaessakin kantorepuussa, mutta ei tuota vanhempaa pysty mukaan ottamaan. Tai pystyy toki, mutta sitten taas vauva ei mahdu mukaan. Valintoja, valintoja ;)

Takatalvi vai etukevät?

No niinhän se talvi taas tuli.
Lunta on enemmän, kun koko talvena yhteensä.
Hildan jälkitreeniaikataulut menivät uusiksi, paha on jälkeä vetää yli 20cm hangessa. Toki joku siihenkin kykenee, mutta me emme. Kuin myös juoksemiset siirtyvät, kunnes tiet ovat taas sulana.

Nyt olisi ollut hienoja päiviä valokuvaukselle, mutta jouduin saattelemaan rakkaan ystäväni, Canonin, leppoisemmille valokuvausmaille (tarkennus siinä pisteessä, ettei sillä enää juoksevia koiria kuvailla). Kyllähän se urhoollisesti kuusi vuotta jaksoikin palvella. Uusi paras ystäväni Nikon D3300 ei ole vielä kotiutunut. Luvassa siis jälleen rutosti huonoja kuvia, ennen kun pääsen sinuiksi uuden kameran kanssa ;)

Tällä viikolla jäi pentutreenit väliin, kun flunssa iski allekirjoittaneelle päälle. Minun vastustuskykyni selvästikin jäi synnytyssaliin, koska synnytyksen jälkeen elo on ollut yhtä sairastamista :(
No, minimiehen kanssa ollaan sitten tuusailtu ihan kahden, tosin kovin laiskasti.

Rokotusaika on varattu perjantaille ja erikoisnäyttelyilmoa olen täytellyt ja se olisi nyt lähettämistä/tulostamista vaille valmis, vielä kun tulostin toimisi...
Muutamassa match showssa olisi tarkoitus käydä ennen erkkaria vähän treenailemassa sekä mahdollisesti yhdessä pentunäyttelyssä.
Saatiin myös paikka toukokuun alussa alkavalle Tokon ALO-kurssille, JEE! Vähän olen salaa stressannut, että mitäs pentukoulun jälkeen tehdään, kun yhdessä meidän "omista" koirakerhoistamme alkaa meille soveltuvat ryhmät vasta loppukesästä/syksyllä. Minä olen niitä ihmisiä jotka eivät saa mitään aikaiseksi jos ei ole persuksille potkijoita ja aikatauluja. Siksi kesä ilman mitään ohjattuja treenejä tuntui painajaiselta, olisi niin helppo jäädä vain puuhastelemaan omalle pihalle koko koiran loppuelämäksi jos ei ole kukaan "katsomassa perään". Kesä-heinäkuun ajan touhut on vielä auki, mutta eiköhän me jotain pientä puuhastelua sinnekin keksitä :)

Tällä hetkellä olisi suunnitelmissa suunnata heinäkuussa mummoani tapaamaan Saarijärvelle ja samaan syssyyn voisi tuupata yhden näytelmän. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, saammeko ketään pupu ja koiravahdiksi, kun koko koirakööriä en viitsi lähteä mummolaan kuskaamaan.