Olen suunnitellut tämän postauksen kirjoittamista jo hyvän tovin. Jotain olisi kirjoitettava, mutta kun ei ole mitään kirjoitettavaa :)
Hemuli on Hemuli on Hemuli. Sama meno jatkuu kun on aina jatkunut. Joka paikkaan juostaan ja hömpsötellään kuin pikkupentu :) Vatsaongelmien kanssa ollaan taas painittu oikeastaan koko kesä, mutta eipä sekään mikään uusi uutinen ole.
Hiltunen täyttää tammikuussa jo 3 vuotta. Minusta Hilda on pikkuriikkisen rauhoittunut. Ihmiset jotka käyvät meillä usein ovat Hildan mielestä nykyään kiva juttu, kun aikaisemmin se oli niistäkin sitä mieltä, että "Prkl, tänne ette tule ja kaikki kilon pailoiksi vain". Vieraiden kanssa saa edelleen olla todella varuillaan missä tahansa ollaankin.
Kotona tuo on edelleen (kovapäinen) mussukka.
Goran kanssa käytiin Kennel Druzkayan leirillä lokakuussa. Muuten onkin ollut melkoista hiljaiseloa. Treeneissä käydään ja ollaankin saatu aivan huippu kouluttaja, jonka opeilla ollaan päästy aikamoisia harppauksia eteenpäin.
AVO-koe koittaisi keväällä (maalis-huhtikuussa) ja se on ruutua vaille valmis. Toki muissakin liikkeissä tarvitaan vielä treeniä ja varmuutta, mutta pohjat on kunnossa.
VOI ja EVL liikkeitä on otettu tietenkin mukaan. Ryhmässämme on 4 muuta koirakkoa ja kaikki ollaan hyvin eri tasoisia. Siellä se meidän pikkumusta kuitenkin rivin jatkona suorittaa EVL:n paikallaolot (vielä en tosin uskalla piilossa kun käväistä) ja hienosti suorittaakin.
Näyttelyitä en ole katsellut yhtään, olen minä tuonne tulevien näyttelyiden listan kerännyt mutta siinä se. Jotenkaan ne hommat ei nyt kiinnosta tippaakaan. Täytyy katsoa kevään myöten jos innostus nousisi. Nyt meinaan kuitenkin vetäistä herran konella nakupelleksi ( EN jalkoja, sen opin viime talvesta, kun ei ne koipikarvat kasva kirveelläkään :D )
Kuvia tulee nyt harvakseltaa, koska kamerassa on ilm. putkiongelmia enkä ole sen asian eteen ehtinyt pistämään tikkua ristiin.
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
lauantai 3. lokakuuta 2015
TK1
Kolmas - ja viimeinen alokasluokan koe oli tänään. Ykkönen nasahti.
Itse en ole lainkaan tyytyväinen siihen miten koe meni, mutta ykkönen mikä ykkönen.
Tuomarina Ilkka Stén
Paikkamakuusta 10, jouduin antamaan maahan käskyn kahdesti, kun Gora unohtui rakastuneena tuijottamaan liikkuria, eikä ollut kuulolla, no tuomari ei tätä kuullut joten täydet.
Kapulanpito 9. En tiedä mistä lähti piste.
Seuraaminen 8,5 Aivan järkyttävän näköistä touhua!! Alkoi oikein sylettämään koko "seuraaminen", enkä voi käsittää että miten tuomari sai raavittua meille 8,5 pistettä.. Toisaalta pidän kyllä riman meille ehkä vähän liiankin korkeana, joten kenties ulkopuolisten silmiin se ei sitten ollut niin kamalan näköistä...??
Liikkeestä maahan 9 . En tiedä mistä rokotti pisteen. Seuraaminen oli hienoa ja meni maahan välittömästi käskystä kuin myös nousi hypähtäen takaisin pa:han. Varmaan olisi sitten voinut tuomarin mielestä mennä kopsahtaen maahan?? En tiedä.
Luoksetulo 10.
Kauko-ohjaus 10. Ennemmin olisin tästä antanut 9 ja jäävästä 10 ; )
Sitten se pirun hyppy! Zero points. Taas! Lähti esteelle ja oli jo hyppäämässä, kun kas vain, päättikin kiertää. Herran täytyi oikein jarruttaa ja sinkauttaa itsensä esteen ohi ettei vain vahingossakaan joutunut hyppäämään. En tajua. On nyt viimeisissä treeneissä hypännyt mukisematta ja puhtaita hyppyjä, joten miksi sitten kokeissa ei??
Kai se täytyy varuiksi käyttää kopeloitavana, ettei hyppäämättömyys vain johdu mistään jumeista tmv. ja sitten jos/kun ei johdu, niin ottaa hyppyhommelissa vähän takapakkia ja palata perusteisiin, että saadaan ukosta varma hyppijä.
Kokonaisvaikutus 9
169,5 pistettä / alo1 / TK1
Nyt alkoi sitten koetauko. Avoluokan liikkeet on vielä levällään ja olen antanut meille huhtikuuhun saakka aikaa laittaa paketti kasaan. Eli keväällä sitten avoluokan ykkösiä metsästämään.
Itse en ole lainkaan tyytyväinen siihen miten koe meni, mutta ykkönen mikä ykkönen.
Tuomarina Ilkka Stén
Paikkamakuusta 10, jouduin antamaan maahan käskyn kahdesti, kun Gora unohtui rakastuneena tuijottamaan liikkuria, eikä ollut kuulolla, no tuomari ei tätä kuullut joten täydet.
Kapulanpito 9. En tiedä mistä lähti piste.
Seuraaminen 8,5 Aivan järkyttävän näköistä touhua!! Alkoi oikein sylettämään koko "seuraaminen", enkä voi käsittää että miten tuomari sai raavittua meille 8,5 pistettä.. Toisaalta pidän kyllä riman meille ehkä vähän liiankin korkeana, joten kenties ulkopuolisten silmiin se ei sitten ollut niin kamalan näköistä...??
Liikkeestä maahan 9 . En tiedä mistä rokotti pisteen. Seuraaminen oli hienoa ja meni maahan välittömästi käskystä kuin myös nousi hypähtäen takaisin pa:han. Varmaan olisi sitten voinut tuomarin mielestä mennä kopsahtaen maahan?? En tiedä.
Luoksetulo 10.
Kauko-ohjaus 10. Ennemmin olisin tästä antanut 9 ja jäävästä 10 ; )
Sitten se pirun hyppy! Zero points. Taas! Lähti esteelle ja oli jo hyppäämässä, kun kas vain, päättikin kiertää. Herran täytyi oikein jarruttaa ja sinkauttaa itsensä esteen ohi ettei vain vahingossakaan joutunut hyppäämään. En tajua. On nyt viimeisissä treeneissä hypännyt mukisematta ja puhtaita hyppyjä, joten miksi sitten kokeissa ei??
Kai se täytyy varuiksi käyttää kopeloitavana, ettei hyppäämättömyys vain johdu mistään jumeista tmv. ja sitten jos/kun ei johdu, niin ottaa hyppyhommelissa vähän takapakkia ja palata perusteisiin, että saadaan ukosta varma hyppijä.
Kokonaisvaikutus 9
169,5 pistettä / alo1 / TK1
Nyt alkoi sitten koetauko. Avoluokan liikkeet on vielä levällään ja olen antanut meille huhtikuuhun saakka aikaa laittaa paketti kasaan. Eli keväällä sitten avoluokan ykkösiä metsästämään.
perjantai 2. lokakuuta 2015
Viralliset lonkka- ja kyynärtulokset
Vihdoin on jalostustietojärjestelmässäkin nähtävillä Goran terveystulokset.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI14571%2F14&R=327
Lonkat B/B ja kyynärät 0/0, eli parempaan suuntaan muuttuivat kennelliitossa, kuin mitä Pelle arvioi (B/C).
Tiedän, että ruudun takana on heitäkin joille nämä em. kirjaimet ja numerot eivät sano juuri mitään joten avataan niitä piikuriikkisen ja pintapuolisesti.
Lonkkien kuvaamisella tutkitaan lonkkanivelen kasvuhäiriötä "lonkkavikaa" eli lonkkanivel dysplasiaa joka on koirien yleisin tuki-ja liikuntaelinten kasvuhäiriö. Lonkkanivel dysplasiassa reisiluun pää ja lonkkamalja eivät "sovi yhteen". Kyse on perinnöllisestä sairaudesta, joka ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että sairaat koirat saisivat vain sairaita jälkeläisiä ja terveiden koirien pennut olisivat automaattisesti terveitä. Siitä kuinka paljon ruokinta ja liikunta vaikuttavat "lonkkavian" syntyyn, on paljon erilaisia tutkimustuloksia, mielipiteitä ja kuvitelmia, enkä lähde siihen tässä nyt puuttumaan...
Arvostelu asteikko on A-E, jossa A on terve/ ei muutoksia ja E taas selvästi dysplastinen lonkka. Goran B tarkoittaa lähes normaalia/rajatapausta, jossa reisiluun pää ja lonkkamaljat ovat hiukan epäyhdenmukaiset.
Kyynäreitä kuvatessa taas tutkitaan kyynärnivelen kasvuhäiriötä (eli ED, englanniksi elbow dysplasia), joka on varsinkin isojen ja jättikoirien yleisin ontumisen aiheuttaja. Tässäkin sairaudessa nivelpinnat ovat epäyhdenmukaiset. ED:ssä arvosteluasteikko on 0-3, jossa 0 on luonnollisesti terve ja 3:sen kyynäreessä on voimakkaat muutokset. Kyse on tässäkin perinnöllisestä sairaudesta, jonka syntyyn ei nykytutkimuksen mukaan voi ympäristötekijöillä juurikaan vaikuttaa, mutta oireiden ilmenemiseen voi. Nivelrikkoinen kyynärnivel invalidisoi koiran yleensä pahemmin kuin nivelrikkoinen lonkka, koska koira kantaa noin 60% painostaan etuosallaan.
Goralla, siis kaikki kunnossa. Vielä olisi tarkoitus kuvauttaa ainakin selkä, mutta se menee ensi vuoden puolelle.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI14571%2F14&R=327
Lonkat B/B ja kyynärät 0/0, eli parempaan suuntaan muuttuivat kennelliitossa, kuin mitä Pelle arvioi (B/C).
Tiedän, että ruudun takana on heitäkin joille nämä em. kirjaimet ja numerot eivät sano juuri mitään joten avataan niitä piikuriikkisen ja pintapuolisesti.
Lonkkien kuvaamisella tutkitaan lonkkanivelen kasvuhäiriötä "lonkkavikaa" eli lonkkanivel dysplasiaa joka on koirien yleisin tuki-ja liikuntaelinten kasvuhäiriö. Lonkkanivel dysplasiassa reisiluun pää ja lonkkamalja eivät "sovi yhteen". Kyse on perinnöllisestä sairaudesta, joka ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että sairaat koirat saisivat vain sairaita jälkeläisiä ja terveiden koirien pennut olisivat automaattisesti terveitä. Siitä kuinka paljon ruokinta ja liikunta vaikuttavat "lonkkavian" syntyyn, on paljon erilaisia tutkimustuloksia, mielipiteitä ja kuvitelmia, enkä lähde siihen tässä nyt puuttumaan...
Arvostelu asteikko on A-E, jossa A on terve/ ei muutoksia ja E taas selvästi dysplastinen lonkka. Goran B tarkoittaa lähes normaalia/rajatapausta, jossa reisiluun pää ja lonkkamaljat ovat hiukan epäyhdenmukaiset.
Kyynäreitä kuvatessa taas tutkitaan kyynärnivelen kasvuhäiriötä (eli ED, englanniksi elbow dysplasia), joka on varsinkin isojen ja jättikoirien yleisin ontumisen aiheuttaja. Tässäkin sairaudessa nivelpinnat ovat epäyhdenmukaiset. ED:ssä arvosteluasteikko on 0-3, jossa 0 on luonnollisesti terve ja 3:sen kyynäreessä on voimakkaat muutokset. Kyse on tässäkin perinnöllisestä sairaudesta, jonka syntyyn ei nykytutkimuksen mukaan voi ympäristötekijöillä juurikaan vaikuttaa, mutta oireiden ilmenemiseen voi. Nivelrikkoinen kyynärnivel invalidisoi koiran yleensä pahemmin kuin nivelrikkoinen lonkka, koska koira kantaa noin 60% painostaan etuosallaan.
Goralla, siis kaikki kunnossa. Vielä olisi tarkoitus kuvauttaa ainakin selkä, mutta se menee ensi vuoden puolelle.
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
Kuinka ohjaaja oli taas lähellä pilata kaiken....
Eilen huristeltiin Goran kanssa Hyvinkäälle tokokokeeseen, tuomarina Harri Laisi.
Minun jännittämiseni oli tässä parin viikon aikana helpottanut, mutta aamulla se sitten iski ja kunnolla. Koepaikalla aloluokan alkamista odotellessa oli oikein fyysisesti pahaolo.
Alossa koiria oli kymmenen ja me olimme ensimmäisiä. No, parempi ensimmäisenä kun viimeisenä!
Paikkamakuuta viime kerran vuoksi jännitin ja kuulkaas, yksi vaivainen minuuttikin voi tuntua tunnilta. Gora hoiti kuitenkin homman kotiin niin kuin piti ja paikkiksesta 10.
Seuraavan paikkamakuuryhmän aikana käytiin täyttämässä autolla palkkakuppi. Koepaikalle tullessa tuntui ettei Gora ollut ihan täydellisessä terässä ja se vähän huoletti. Päätin sitten omaa vuoroamme odotellessa leikittää herraa, että saataisiin koe vietyä suosiolla loppuun. VIRHE! Tuon vertaa en näköjään vieläkään tunne tuota koiraa ja/tai keskityin vain siihen että "kylläpä jännittää ja koira ei ole parhaimmillaan", enkä tullut huomanneeksi, että Gora oli päässyt siihen tuttun työntekomoodiin kun lapoimme Britin koiranmakkaraa kuppiin. Siihen vielä riehulit päälle, niin huomasin hetkessä että hihnanpäässä onkin vieterijänis jonka keskittyminen oli olematonta.
Ensimmäisenä liikkeenä oli hyppy. Gora oli aikaisemmin tällä viikolla kerran kiertänyt esteen ja niinhän se päätti sitten tehdä nytkin. Oikein hienosti tuli lujaa ja istui täydellisen suoraan perusasentoon. Tuomarikin nauroi, että nyt oli kyllä niin nopea hyppy, että jäi häneltäkin kokonaan näkemättä :D Gorahan oli rinta rottingilla ja selkeästi erittäin tyytväinen suoritukseensa. Tässä vaiheessa tein kuitenkin loppukoetta ajatellen jotain oikein, sillä en puolella sanalla kehunut koiraa. Goralle minun kehut ovat jo suuri palkkio ja nyt se selvästi hiukan hämmentyi kun en sanonutkaan mitään vaikka normaalisti aina sanon jotakin - edes PÖH jos homma ei olekaan mennyt putkeen. Tämä pieni hämmennyksen hetki sai koiruuden heräämään duracelkoomastaan ja se alkoi tekemään tarkemmin hommia, että saisi sen kiitoksen.
Seuraava liike oli (muistaakseni) liikkeestä maahan. Se meni ongelmitta, no ainahan sitä vauhtia siihen maahanmenoon saisi olla enemmän, siitä 9.
Kapulanpito 9. Hyvin otti, mutta pito olisi voinut olla tiukempi. Irrotti hienosti.
Luoksetulo 10
Seuraaminen 9. No itse en olisi meille kyllä ysiä antanut - ehkä kasin ennemmin. Parempaankin pystytään ja Gora hiukan edisti. Vasemmalle käännöksessä hiukan törmäsi jalkaan, mutta en tiedä huomasiko tuomari. Hitaassa kävelyssä Gora sai kyllä tehdä kaikkensa, että pysyi nahoissaan, kiitos sen meikäläisen fiksun vireen nostatuksen...
Kaukoista 10, tosin en olisi meille kyllä tästäkään noin isoa numeroa antanut. Teki kyllä vaihdot ensimmäisellä käskyllä niin kuin pitääkin, mutta istumaan nousussa on nopeampiakin suorituksia tullut tehtyä.
Kokonaisvaikutuksesta 9. Tuomarikin mainitsi, että koiruus oli kuin lentoon lähdössä ja että kivaa näyttää olevan. Laisi kehui meidän yhteistyötä ja sanoi, että olette hienosti hitsautuneet yhteen ja hyvä pari, tästä voin olla herra Laisin kanssa jopa samaa mieltä ;)
Goran imuttaessa sapuskaansa autolla, hipsin katsomaan pömpelin seinästä tuloksemme. 171p. ja 1-tulos. JIPPII!
Muiden koirakoiden suoritusten aikana käytiin kävelyllä ja seurailtiin sivusilmällä muiden suorituksia. Kaukot näyttävät olevan monelle vaikeapaikka.
Lopulta alkoi palkintojenjako ja mekin saataisiin kilpailukirjamme ja päästäisiin kotiin. Viisi koiraa sai 1-tuloksen. Siinä vaiheessa, kun tuomari jakoi kirjat niille ykkösen saaneille jotka eivät päässeet palkinnoille, vatsassa muljahti ikävästi: "Voi ei, meidän tulos oli laskettu väärin, eikä saatukaan ykköstä."
Vatsassa oleva muljahdus oli vielä edellistäkin isompi, kun tajusin tuomarin lukevan papereista meidän nimiämme, ja kohta jo huomasin töröttäväni koiran kanssa pokaali kourassa, ruokapussi jalkojen juuressa. Tultiin siis alokasluokan kolmanneksi!
Edellisessä kokeessa tuntui olevan kaikkien kisaajien kesken mukava fiilis, mutta täällä kyllä fiilistä lätisti muutama tyyppi jotka kettuuntuneena siitä, että oma koira ei pärjännytkään, alkoivat sitten "supisten" sättimään tuomaria ja ruotimaan palkintokoirakoiden suorituksia ja sitä kuinka surkeita esityksiä siellä nähtiin ja silti napsahti ykkönen. Itse en vielä tuossa vaiheessa tiennyt, että siellä meidänkin tekemisestämme vinguttiin, ja ehkä parempi niin.... ;)
Itse ainakin kokeeseen mennessä menen tekemään sen oman suorituksen ja palkintosijalle pääsy on vain mukavaa ylimääräistä ekstraa. Itseasiassa en ole koko palkintosijoille tuhlannut ajatustakaan, koska en ole meidän uskonut sinne koskaan pääsevän. Se että oma koira ei saa ykköstä, niin siitä ei voi kyllä syyttää kun itseään, turha syitä on muiden tuloksista hakea. Ja mikäli jonkun tuomarin työskentely ei miellytä, niin sitten ei vain enää mene kyseisen tuomarin arvosteltavaksi. Simple as that.
Toinen asia mikä jäi kyllä korpeamaan on tuo oma tyhmyys! "Keskity koiraan". Jep! Tätä olen itsekin jankannut, mutta sitten en kuitenkaan tee niin kuin "opetan". Jos olisin eilen keskittynyt siihen koiraan, enkä vain lappanut sitä pöperöä siihen kuppiin ja sen jälkeen talsinut koira hihnan päässä roikkuen sinne kehän laidalle, niin olisin hyvin huomannut, että koira oli jo aivan fiiliksissä palkintokupin kuva silmissä kiiluen.
"Luota koiraan" Jep! Miksi se on niin vaikeaa? Miksi olen niin epävarma, vaikka onhan se nähty että se koira ihan todellakin ne hommat osaa? Hyvä kysymys! Olen kai eniten epävarma itsestäni. Pelkään kai että tyrin itse kehässä jotain niin pahasti, että siinä menee niin omat kuin koirankin pasmat sekaisin.
Olen menossa marraskuussa luennolle joka käsittelee kisaamista ja kisajännitystä. Saa nähdä onko siitä mitään iloa tai koenko siellä mitään ahaa-elämystä, mutta onpahan sitten sekin käyty katsomassa.
Sitä ennen kuitenkin jatketaan viimeisen ykkösen metsästystä ensi viikonloppuna HSKH:n kokeessa vantaalla.
Minun jännittämiseni oli tässä parin viikon aikana helpottanut, mutta aamulla se sitten iski ja kunnolla. Koepaikalla aloluokan alkamista odotellessa oli oikein fyysisesti pahaolo.
Alossa koiria oli kymmenen ja me olimme ensimmäisiä. No, parempi ensimmäisenä kun viimeisenä!
Paikkamakuuta viime kerran vuoksi jännitin ja kuulkaas, yksi vaivainen minuuttikin voi tuntua tunnilta. Gora hoiti kuitenkin homman kotiin niin kuin piti ja paikkiksesta 10.
Seuraavan paikkamakuuryhmän aikana käytiin täyttämässä autolla palkkakuppi. Koepaikalle tullessa tuntui ettei Gora ollut ihan täydellisessä terässä ja se vähän huoletti. Päätin sitten omaa vuoroamme odotellessa leikittää herraa, että saataisiin koe vietyä suosiolla loppuun. VIRHE! Tuon vertaa en näköjään vieläkään tunne tuota koiraa ja/tai keskityin vain siihen että "kylläpä jännittää ja koira ei ole parhaimmillaan", enkä tullut huomanneeksi, että Gora oli päässyt siihen tuttun työntekomoodiin kun lapoimme Britin koiranmakkaraa kuppiin. Siihen vielä riehulit päälle, niin huomasin hetkessä että hihnanpäässä onkin vieterijänis jonka keskittyminen oli olematonta.
Ensimmäisenä liikkeenä oli hyppy. Gora oli aikaisemmin tällä viikolla kerran kiertänyt esteen ja niinhän se päätti sitten tehdä nytkin. Oikein hienosti tuli lujaa ja istui täydellisen suoraan perusasentoon. Tuomarikin nauroi, että nyt oli kyllä niin nopea hyppy, että jäi häneltäkin kokonaan näkemättä :D Gorahan oli rinta rottingilla ja selkeästi erittäin tyytväinen suoritukseensa. Tässä vaiheessa tein kuitenkin loppukoetta ajatellen jotain oikein, sillä en puolella sanalla kehunut koiraa. Goralle minun kehut ovat jo suuri palkkio ja nyt se selvästi hiukan hämmentyi kun en sanonutkaan mitään vaikka normaalisti aina sanon jotakin - edes PÖH jos homma ei olekaan mennyt putkeen. Tämä pieni hämmennyksen hetki sai koiruuden heräämään duracelkoomastaan ja se alkoi tekemään tarkemmin hommia, että saisi sen kiitoksen.
Seuraava liike oli (muistaakseni) liikkeestä maahan. Se meni ongelmitta, no ainahan sitä vauhtia siihen maahanmenoon saisi olla enemmän, siitä 9.
Kapulanpito 9. Hyvin otti, mutta pito olisi voinut olla tiukempi. Irrotti hienosti.
Luoksetulo 10
Seuraaminen 9. No itse en olisi meille kyllä ysiä antanut - ehkä kasin ennemmin. Parempaankin pystytään ja Gora hiukan edisti. Vasemmalle käännöksessä hiukan törmäsi jalkaan, mutta en tiedä huomasiko tuomari. Hitaassa kävelyssä Gora sai kyllä tehdä kaikkensa, että pysyi nahoissaan, kiitos sen meikäläisen fiksun vireen nostatuksen...
Kaukoista 10, tosin en olisi meille kyllä tästäkään noin isoa numeroa antanut. Teki kyllä vaihdot ensimmäisellä käskyllä niin kuin pitääkin, mutta istumaan nousussa on nopeampiakin suorituksia tullut tehtyä.
Kokonaisvaikutuksesta 9. Tuomarikin mainitsi, että koiruus oli kuin lentoon lähdössä ja että kivaa näyttää olevan. Laisi kehui meidän yhteistyötä ja sanoi, että olette hienosti hitsautuneet yhteen ja hyvä pari, tästä voin olla herra Laisin kanssa jopa samaa mieltä ;)
Goran imuttaessa sapuskaansa autolla, hipsin katsomaan pömpelin seinästä tuloksemme. 171p. ja 1-tulos. JIPPII!
Muiden koirakoiden suoritusten aikana käytiin kävelyllä ja seurailtiin sivusilmällä muiden suorituksia. Kaukot näyttävät olevan monelle vaikeapaikka.
Lopulta alkoi palkintojenjako ja mekin saataisiin kilpailukirjamme ja päästäisiin kotiin. Viisi koiraa sai 1-tuloksen. Siinä vaiheessa, kun tuomari jakoi kirjat niille ykkösen saaneille jotka eivät päässeet palkinnoille, vatsassa muljahti ikävästi: "Voi ei, meidän tulos oli laskettu väärin, eikä saatukaan ykköstä."
Vatsassa oleva muljahdus oli vielä edellistäkin isompi, kun tajusin tuomarin lukevan papereista meidän nimiämme, ja kohta jo huomasin töröttäväni koiran kanssa pokaali kourassa, ruokapussi jalkojen juuressa. Tultiin siis alokasluokan kolmanneksi!
Edellisessä kokeessa tuntui olevan kaikkien kisaajien kesken mukava fiilis, mutta täällä kyllä fiilistä lätisti muutama tyyppi jotka kettuuntuneena siitä, että oma koira ei pärjännytkään, alkoivat sitten "supisten" sättimään tuomaria ja ruotimaan palkintokoirakoiden suorituksia ja sitä kuinka surkeita esityksiä siellä nähtiin ja silti napsahti ykkönen. Itse en vielä tuossa vaiheessa tiennyt, että siellä meidänkin tekemisestämme vinguttiin, ja ehkä parempi niin.... ;)
Itse ainakin kokeeseen mennessä menen tekemään sen oman suorituksen ja palkintosijalle pääsy on vain mukavaa ylimääräistä ekstraa. Itseasiassa en ole koko palkintosijoille tuhlannut ajatustakaan, koska en ole meidän uskonut sinne koskaan pääsevän. Se että oma koira ei saa ykköstä, niin siitä ei voi kyllä syyttää kun itseään, turha syitä on muiden tuloksista hakea. Ja mikäli jonkun tuomarin työskentely ei miellytä, niin sitten ei vain enää mene kyseisen tuomarin arvosteltavaksi. Simple as that.
Toinen asia mikä jäi kyllä korpeamaan on tuo oma tyhmyys! "Keskity koiraan". Jep! Tätä olen itsekin jankannut, mutta sitten en kuitenkaan tee niin kuin "opetan". Jos olisin eilen keskittynyt siihen koiraan, enkä vain lappanut sitä pöperöä siihen kuppiin ja sen jälkeen talsinut koira hihnan päässä roikkuen sinne kehän laidalle, niin olisin hyvin huomannut, että koira oli jo aivan fiiliksissä palkintokupin kuva silmissä kiiluen.
"Luota koiraan" Jep! Miksi se on niin vaikeaa? Miksi olen niin epävarma, vaikka onhan se nähty että se koira ihan todellakin ne hommat osaa? Hyvä kysymys! Olen kai eniten epävarma itsestäni. Pelkään kai että tyrin itse kehässä jotain niin pahasti, että siinä menee niin omat kuin koirankin pasmat sekaisin.
Olen menossa marraskuussa luennolle joka käsittelee kisaamista ja kisajännitystä. Saa nähdä onko siitä mitään iloa tai koenko siellä mitään ahaa-elämystä, mutta onpahan sitten sekin käyty katsomassa.
Sitä ennen kuitenkin jatketaan viimeisen ykkösen metsästystä ensi viikonloppuna HSKH:n kokeessa vantaalla.
torstai 10. syyskuuta 2015
Kuvaustulokset
Eilen siis käytiin lonkkakuvissa kuvaavan lääkärin (Per Axelson) arvio oli B/C (tai C/B, en enää muista, mutta on ne minulla tuolla ylhäällä) ja kyynäret 0/0.
C puolen lonkka siisti, ei rikkoa. Suuri kivi kyllä vierähti sydämeltä!
Saapa nähdä miksi tulokset muuttuvat Kennelliitossa, vai muuttuvatko.
C puolen lonkka siisti, ei rikkoa. Suuri kivi kyllä vierähti sydämeltä!
Saapa nähdä miksi tulokset muuttuvat Kennelliitossa, vai muuttuvatko.
tiistai 8. syyskuuta 2015
Ahdistusta ja käsittämätöntä jännitystä
Hyvää syksyä!!
Huomenna mennään lonkka- ja kyynärkuviin Helsingin Mevettiin. Hiukan jo ahdistaa. Ei niinkään tulokset, vaan sen koiran näkeminen siellä eläinlääkärin lattialla tajukankaalla. Se on aina yhtä itkettävää.
Goran sisaruksista on tällä hetkellä tutkittu 6/9 ja tulokset eivät varsinaisesti ole olleet mitään parasta A-luokkaa. Niitä voi käydä ihmettelemässä vaikka tästä. Nyt vain toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Sama, hyvinvoiva, koira se sieltä kuitenkin kotiin matkaa, vaikka kuvissa näkyisi tonttu-ukkoja, joten turha huolehtia asiaa jolle ei mitään voi :)
Lauantaita 26.9 voinkin sitten huolehtia senkin edestä, koska silloin koittaa tokokoe vol.2.
Voi kauhistus! Samalla sekunnilla, kun tuli sähköposti että ollaan saatu paikka kokeeseen se alkoi; vatsaa kipristää, tärisyttää ja hermostuttaa. Ja tätä jatkuu sitten kokeeseen saakka... Aina kun koe tulee mieleen muljahta vatsassa ikävästi.
Tämä minun jännitys menee jo aivan mahdottomaksi, enkä tiedä miten sitä voisi lähteä työstämään. Ehdotuksia??
Yritän järkeillä, että kokeessa ei ole mitään jännitettävää, mutta ei auta. Eikä se tulos minua niinkään huoleta, koska sen olen saanut itselleni hakattua päähän, että jos koe menee täysin pipariksi niin siihen ei maailma kaadu - ja niin käy muillekin, eikä auta kun yrittää seuraavalla kerralla uudestaan paremmalla onnella. Eniten jännittää sillä omalla vuorolla sinne kaikkien silmien alle meneminen.
Kaikkein turhauttavinta ja huvittavinta tässä on kuitenkin se, että kun lopulta astun koiran kanssa tekemään suorituksemme ei jännittämisestä ole enää tietoakaan. Jännitän siis toisaalta aivan turhaan...
Toivottavasti jännittäminen koekertojen myötä helpottaa. Kokeissa käymistä en kuitenkaan meinaa missään nimessä lopettaa. Tämän vuoden tavoite on saada TK1 koulutustunnus ja ensi keväänä( ? ) korkataan avo. Niin kauan kokeissa rampataan, kun molemmilla on kivaa ja on mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä ja edetä.
Avoluokassa vastaan tuleekin sellaisia ihmetyksiä kuin merkin kierto, ruutu ja nouto. Kaikkia ollaan treenattu ja ihan OK vaiheessa mennään, joten ensi kevät voi olla ihan realistinen tavoite avoluokan korkkaamiseen. Noudosta saattaa tulla kompastuskivi, mutta tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Nyt vaan täytyy varoa etten onnistu taas pilaamaan noutoa liiallisella hosumisella ja vaatimisella!!
Loppuun vielä kappale jonka olen ottanut omaksi "voimabiisiksi" jännityksen iskiessä :)
Huomenna mennään lonkka- ja kyynärkuviin Helsingin Mevettiin. Hiukan jo ahdistaa. Ei niinkään tulokset, vaan sen koiran näkeminen siellä eläinlääkärin lattialla tajukankaalla. Se on aina yhtä itkettävää.
Goran sisaruksista on tällä hetkellä tutkittu 6/9 ja tulokset eivät varsinaisesti ole olleet mitään parasta A-luokkaa. Niitä voi käydä ihmettelemässä vaikka tästä. Nyt vain toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Sama, hyvinvoiva, koira se sieltä kuitenkin kotiin matkaa, vaikka kuvissa näkyisi tonttu-ukkoja, joten turha huolehtia asiaa jolle ei mitään voi :)
Lauantaita 26.9 voinkin sitten huolehtia senkin edestä, koska silloin koittaa tokokoe vol.2.
Voi kauhistus! Samalla sekunnilla, kun tuli sähköposti että ollaan saatu paikka kokeeseen se alkoi; vatsaa kipristää, tärisyttää ja hermostuttaa. Ja tätä jatkuu sitten kokeeseen saakka... Aina kun koe tulee mieleen muljahta vatsassa ikävästi.
Tämä minun jännitys menee jo aivan mahdottomaksi, enkä tiedä miten sitä voisi lähteä työstämään. Ehdotuksia??
Yritän järkeillä, että kokeessa ei ole mitään jännitettävää, mutta ei auta. Eikä se tulos minua niinkään huoleta, koska sen olen saanut itselleni hakattua päähän, että jos koe menee täysin pipariksi niin siihen ei maailma kaadu - ja niin käy muillekin, eikä auta kun yrittää seuraavalla kerralla uudestaan paremmalla onnella. Eniten jännittää sillä omalla vuorolla sinne kaikkien silmien alle meneminen.
Kaikkein turhauttavinta ja huvittavinta tässä on kuitenkin se, että kun lopulta astun koiran kanssa tekemään suorituksemme ei jännittämisestä ole enää tietoakaan. Jännitän siis toisaalta aivan turhaan...
Toivottavasti jännittäminen koekertojen myötä helpottaa. Kokeissa käymistä en kuitenkaan meinaa missään nimessä lopettaa. Tämän vuoden tavoite on saada TK1 koulutustunnus ja ensi keväänä( ? ) korkataan avo. Niin kauan kokeissa rampataan, kun molemmilla on kivaa ja on mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä ja edetä.
Avoluokassa vastaan tuleekin sellaisia ihmetyksiä kuin merkin kierto, ruutu ja nouto. Kaikkia ollaan treenattu ja ihan OK vaiheessa mennään, joten ensi kevät voi olla ihan realistinen tavoite avoluokan korkkaamiseen. Noudosta saattaa tulla kompastuskivi, mutta tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Nyt vaan täytyy varoa etten onnistu taas pilaamaan noutoa liiallisella hosumisella ja vaatimisella!!
Loppuun vielä kappale jonka olen ottanut omaksi "voimabiisiksi" jännityksen iskiessä :)
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Kyllä se osaa muutakin kuin pelleillä!
Lauantaina vihdoin koitti se kauan odotettu (pelätty) päivä: Meidän ensimmäinen virallinen TOKOkoe.
Edellisyönä ei paljon tullut nukuttua ja fiilikset aamulla olikin melko surkeat. Väsytti, jännitys väänsi vatsaa ja masensi sillä edellisenä päivänä julkaistu lähtölista ei luvannut hyvää: olisimme toiseksi viimeisiä eli paikkiksen jälkeen olisi taas luvassa tuntikausien odottelu.
Paikkamakuun alkaessa olin valmis pinkomaan kotiin, olin saanut nimittäin jännitettyä itseni sellaiseen fiilikseen, että harpoin vain parkkista ees-taas.
No alku ei todellakaan ollut kovin ruusuinen, kun paikkamakuusta nasahti vitonen (5!) Gora nousi viereisen koiran "maahan" käskyllä takaisin perusasentoon, vaihtoi lonkalle ja nuuskutteli maata... Fiilis oli koiralla siis jo siinä vaiheessa vahva EVVK.
No pisteitä ne on ne vähäisetkin, joten ei muuta kun odottelemaan omaa vuoroa.
Paikallaolon jälkeen oli toiveet ykkösestä haudattu hyyyvin syvälle, jos niitä ikinä realistisesti oli ollutkaan.
Goran otin häkistä pihalle vasta vähän ennen omaa vuoroamme. Täytimme yhdessä palkkakipon, leikittiin hiukan ja sitten kehän laidalle odottamaan että edellinen koira tulee kehästä ulos.
Ensin oli seuraaminen. Vaikka Goran vire tuntuikin olevan ennen yksilösuorituksia melko bueno, oletin silti, että seuraaminen menee vähän miten sattuu. Mutta mitä vielä! Gora teki ehkä parhaan seuraamisensa ikinä! Käännökset hienoja ja voi, olisittepa nähneet ne täyskäännökset =D
Sitten oli liikkestä maahanmeno. Siinä ei ongelmia, koiran osalta. Omistaja sitä vastoin vähän sähläsi, mutta se ei onneksi vaikuttanut pisteisiin, vaikka oletinkin kehässä ollessa, että se meni nollille.
Luoksetulo oli mielestäni ok. En vain uskaltanut juurikaan katsoa kuinka vinoon koira siinä jäi =D
Kapulan pitoa olin jännittänyt, mutta Gora nappasikin kapulan suuhunsa vastaan kakistelematta ja piti sitä sievästi vaaditun ajan.
Kaukoissa teki niin kuin piti. Pisteitä vähensi minun liian pitkä käsimerkki istumisen yhteydessä.
Hypynkin Gora suoritti hienosti, tosin en taaskaan uskaltanut katsoa jäikö koira yhtään vinoon tullessaan perusasentoon.
Kehästä poistuessamme leijuin niin pilvissä kun olla ja voi, sillä Gora oli suoriutunut omasta mielestäni niin hienosti ja sillä oli selväs kivaa, kun häntä vispasi kaiken aikaa. Tämä olikin meidän päivän tavoite: Hauskaa tultiin pitämään :)
Goran syödessä palkkaansa uskaltauduin vihdoin tiedustelemaan meidän pisteitä siskoltani joka oli ne laittanut ylös, olin nimittäin päättänyt etten kehässä ollessa niitä itse kyttää, että pystyisin keskittymään täysillä koiraan ja ettei homma menisi pisteiden laskemiseksi päässä =D
Leuka läsähti auton konepellille kun sain sen pikku pistelappusen nenän alle ja taisi yksi pieni onnen kyynelkin vierähtää!
Paikallaolo 5
Seuraaminen 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10 (ei se tainnut sitten vinoon jäädäkään)
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
167pist / ALO1
Aivan u s k o m a t o n t a !!
Tänään, sunnuntaina, käväistiin Tervakosken näyttelyssä. Sieltä ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa NUO ERI, NUK-1. Arvostelu oli kuitenkin oikein hyvä, sen mitä siitä käsialasta nyt selvää otin. Kirjoitan arvostelun tuonne näyttelyarvosteluihin, kunhan jaksan ja kerkiän.
Edellisyönä ei paljon tullut nukuttua ja fiilikset aamulla olikin melko surkeat. Väsytti, jännitys väänsi vatsaa ja masensi sillä edellisenä päivänä julkaistu lähtölista ei luvannut hyvää: olisimme toiseksi viimeisiä eli paikkiksen jälkeen olisi taas luvassa tuntikausien odottelu.
Paikkamakuun alkaessa olin valmis pinkomaan kotiin, olin saanut nimittäin jännitettyä itseni sellaiseen fiilikseen, että harpoin vain parkkista ees-taas.
No alku ei todellakaan ollut kovin ruusuinen, kun paikkamakuusta nasahti vitonen (5!) Gora nousi viereisen koiran "maahan" käskyllä takaisin perusasentoon, vaihtoi lonkalle ja nuuskutteli maata... Fiilis oli koiralla siis jo siinä vaiheessa vahva EVVK.
No pisteitä ne on ne vähäisetkin, joten ei muuta kun odottelemaan omaa vuoroa.
Paikallaolon jälkeen oli toiveet ykkösestä haudattu hyyyvin syvälle, jos niitä ikinä realistisesti oli ollutkaan.
Goran otin häkistä pihalle vasta vähän ennen omaa vuoroamme. Täytimme yhdessä palkkakipon, leikittiin hiukan ja sitten kehän laidalle odottamaan että edellinen koira tulee kehästä ulos.
Ensin oli seuraaminen. Vaikka Goran vire tuntuikin olevan ennen yksilösuorituksia melko bueno, oletin silti, että seuraaminen menee vähän miten sattuu. Mutta mitä vielä! Gora teki ehkä parhaan seuraamisensa ikinä! Käännökset hienoja ja voi, olisittepa nähneet ne täyskäännökset =D
Sitten oli liikkestä maahanmeno. Siinä ei ongelmia, koiran osalta. Omistaja sitä vastoin vähän sähläsi, mutta se ei onneksi vaikuttanut pisteisiin, vaikka oletinkin kehässä ollessa, että se meni nollille.
Luoksetulo oli mielestäni ok. En vain uskaltanut juurikaan katsoa kuinka vinoon koira siinä jäi =D
Kapulan pitoa olin jännittänyt, mutta Gora nappasikin kapulan suuhunsa vastaan kakistelematta ja piti sitä sievästi vaaditun ajan.
Kaukoissa teki niin kuin piti. Pisteitä vähensi minun liian pitkä käsimerkki istumisen yhteydessä.
Hypynkin Gora suoritti hienosti, tosin en taaskaan uskaltanut katsoa jäikö koira yhtään vinoon tullessaan perusasentoon.
Kehästä poistuessamme leijuin niin pilvissä kun olla ja voi, sillä Gora oli suoriutunut omasta mielestäni niin hienosti ja sillä oli selväs kivaa, kun häntä vispasi kaiken aikaa. Tämä olikin meidän päivän tavoite: Hauskaa tultiin pitämään :)
Goran syödessä palkkaansa uskaltauduin vihdoin tiedustelemaan meidän pisteitä siskoltani joka oli ne laittanut ylös, olin nimittäin päättänyt etten kehässä ollessa niitä itse kyttää, että pystyisin keskittymään täysillä koiraan ja ettei homma menisi pisteiden laskemiseksi päässä =D
Leuka läsähti auton konepellille kun sain sen pikku pistelappusen nenän alle ja taisi yksi pieni onnen kyynelkin vierähtää!
Paikallaolo 5
Seuraaminen 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10 (ei se tainnut sitten vinoon jäädäkään)
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
167pist / ALO1
Aivan u s k o m a t o n t a !!
Tänään, sunnuntaina, käväistiin Tervakosken näyttelyssä. Sieltä ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa NUO ERI, NUK-1. Arvostelu oli kuitenkin oikein hyvä, sen mitä siitä käsialasta nyt selvää otin. Kirjoitan arvostelun tuonne näyttelyarvosteluihin, kunhan jaksan ja kerkiän.
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Möllitokoilemassa
Käytiin perjantaina möllitokossa. Torstain kisamaiset treenit sujui kuin unelma, joten hyvällä fiiliksellä mentiin. Hyvällä fiiliksellä tultiin kyllä kotiinkin, vaikka eppis ei ihan mennyt niin kuin strömsössä.
Gora näki paikalla Musja-systerin, joka osallistui samaiseen mölliin. Sen jälkeen Gora ei sitten enää nähnytkään mitään muuta. Se itki Musjan perään kun Musja ei ollut näköpiirissä ja veti sen luokse. Ikinä se ei ole tuolla tavalla Musjaan suhtautunut. Muita koiria Gora ei tuntunut huomaavankaan. Kovasti se Musjan bebaa myöhemmin nuuskutteli vaikka Musjan juoksut on olleet ja menneet. Olisiko Hildan juoksut kuitenkin jotenkin vaikuttanut ja pistänyt nuoren miehen noin sekaisin? Meillä on käytössä kehän laidalla oleva palkka, jonka Gora aina hotaisee kitusiinsa JESS kiitoksen jälkeen alta aikayksikön. Nyt se ei edes sitä syönyt, kun piti Mussun suuntaan kuikuilla ja vollottaa.
Keskittyminen oli siis ihan jossain muualla kun hommien tekemisessä, enkä saanut tätä seikkaa muutettua. Kesken meidän oman suorituksen Gora meinasi kolmesti karauttaa ulos kehästä Musjan luokse, käskyllä kuitenkin pysyi kehässä.
Tämä häseltävä herra keksikin, sitten aivan uusia tyylejä suorittaa liikkeitä. Sellaisia, mitä ei ole ikinä treeneissä nähty, kuten mm. pieni kunniakaarros luoksetulossa (selkeästi arpoi, että voisiko painella ulos kehästä, mutta päättikin sitten tulla sivulle). Tässä sivulletulossakin nähtiin myös ihan uusi tyyli - herra istui sivulle poikittain. Seuraaminen oli _aivan_ järkyttävää! Seuraamisesta tulikin kokonaiset 7½ pistettä. Kapulaa ei herra suostunut ottamaan suuhunsa laisinkaan, vaikka siinäkään ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan ja esteen kiersi, mitä ei ole tehnyt moneen kuukauteen. Päinvastatoin hypystä on tullut yksi Goran lempiliike.
Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä ja kaukoista saatiin 9½. Kaukoissa tuo on työvoitto, koska se ei todellakaan kuulu Goran suosikeihin.
No annettiin yleisölle huvia koko rahan edestä ja myönnettävä on, että touhu oli jo ensi metreistä niin hupaisaa katseltavaa ettei siinä kyllä täysin pysynyt pokka itse ohjaajallakaan.
Hyvä fiilis siis jäi kaikesta huolimatta. Ehdottoman positiivinen asia oli meidän molempien mielentila. Minä olen aivan kamala jännittäjä, mutta kun astuin "areenalle" niin jännitys loppui siihen paikkaan. Vaikka Gora teki lähes kaiken miten sattuu, niin se teki kuitenkin kaiken iloisesti ja häntä heiluen, eikä ollut muuli. Pelkäsin, että Gora oli tuollainen perässä vedettävä muuli kolmen tunnin odottamisen jälkeen, joten tuo sen onnellinen hömppäasenne oli jo iso asia.
Tuloksena siis 131 pistettä, josta olisi virallisissa napsahtanut kolmos tulos.
Tuomarina oli Oili Huotari ja hän on arvostelulippuseen kirjoittanut muiden kommenttien ohella mm. että "koira oli vähän ällistynyt ja että kisarutiinipuuttuu, mutta potentiaalia on". No kerran ollaan oltu aikaisemmin hallissa treenaamassa, joten hiukan oli kyllä "maalainen kaupungissa" meininki jo ihan senkin takia kun vähän kaikkea piti ihmetellä.
Meillä on ihka oikea koe parin viikon päästä. Tai siis pitäisi olla. Nyt vaan arvon, että kehtaanko/uskallanko sinne mennä?? Liikkeet tuo osaa. Ihan todella osaa. Oili kyllä siellä kannustavasti kaikille sanoi, että kisoissa toimiminen / kisarutiini tulee vain sillä että sinne kokeisiin menee. Olenkin yrittänyt tässä itselleni tämän parin päivän aikana uskotella, että vaikka oikea koekin menisikin samanlaiseksi pelleshowksi, niin ei se ole vakavaa. kyse on kuitenkin vaan tokokokeesta. Paikkamakuu on tuolla varma ja sitä on treenattu vaikka ja minkälaisissa häiriöissä, ikinä ei ole edes harkinnut siitä nousemista ilman lupaa, eikä siinä nytkään ollut ongelmia. Ja sehän on tärkeintä, että ei pilata kenenkään muun koetta tai mahdollisesti koko tokouraa : /
Ongelma on nyt taas osaamaton ohjaaja, joka ei osaa pitää pakettia kasassa.
No vielä on pari päivää aikaa pohtia, että mennäkö vaiko ei.
Gora näki paikalla Musja-systerin, joka osallistui samaiseen mölliin. Sen jälkeen Gora ei sitten enää nähnytkään mitään muuta. Se itki Musjan perään kun Musja ei ollut näköpiirissä ja veti sen luokse. Ikinä se ei ole tuolla tavalla Musjaan suhtautunut. Muita koiria Gora ei tuntunut huomaavankaan. Kovasti se Musjan bebaa myöhemmin nuuskutteli vaikka Musjan juoksut on olleet ja menneet. Olisiko Hildan juoksut kuitenkin jotenkin vaikuttanut ja pistänyt nuoren miehen noin sekaisin? Meillä on käytössä kehän laidalla oleva palkka, jonka Gora aina hotaisee kitusiinsa JESS kiitoksen jälkeen alta aikayksikön. Nyt se ei edes sitä syönyt, kun piti Mussun suuntaan kuikuilla ja vollottaa.
Keskittyminen oli siis ihan jossain muualla kun hommien tekemisessä, enkä saanut tätä seikkaa muutettua. Kesken meidän oman suorituksen Gora meinasi kolmesti karauttaa ulos kehästä Musjan luokse, käskyllä kuitenkin pysyi kehässä.
Tämä häseltävä herra keksikin, sitten aivan uusia tyylejä suorittaa liikkeitä. Sellaisia, mitä ei ole ikinä treeneissä nähty, kuten mm. pieni kunniakaarros luoksetulossa (selkeästi arpoi, että voisiko painella ulos kehästä, mutta päättikin sitten tulla sivulle). Tässä sivulletulossakin nähtiin myös ihan uusi tyyli - herra istui sivulle poikittain. Seuraaminen oli _aivan_ järkyttävää! Seuraamisesta tulikin kokonaiset 7½ pistettä. Kapulaa ei herra suostunut ottamaan suuhunsa laisinkaan, vaikka siinäkään ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan ja esteen kiersi, mitä ei ole tehnyt moneen kuukauteen. Päinvastatoin hypystä on tullut yksi Goran lempiliike.
Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä ja kaukoista saatiin 9½. Kaukoissa tuo on työvoitto, koska se ei todellakaan kuulu Goran suosikeihin.
No annettiin yleisölle huvia koko rahan edestä ja myönnettävä on, että touhu oli jo ensi metreistä niin hupaisaa katseltavaa ettei siinä kyllä täysin pysynyt pokka itse ohjaajallakaan.
Hyvä fiilis siis jäi kaikesta huolimatta. Ehdottoman positiivinen asia oli meidän molempien mielentila. Minä olen aivan kamala jännittäjä, mutta kun astuin "areenalle" niin jännitys loppui siihen paikkaan. Vaikka Gora teki lähes kaiken miten sattuu, niin se teki kuitenkin kaiken iloisesti ja häntä heiluen, eikä ollut muuli. Pelkäsin, että Gora oli tuollainen perässä vedettävä muuli kolmen tunnin odottamisen jälkeen, joten tuo sen onnellinen hömppäasenne oli jo iso asia.
Tuloksena siis 131 pistettä, josta olisi virallisissa napsahtanut kolmos tulos.
Tuomarina oli Oili Huotari ja hän on arvostelulippuseen kirjoittanut muiden kommenttien ohella mm. että "koira oli vähän ällistynyt ja että kisarutiinipuuttuu, mutta potentiaalia on". No kerran ollaan oltu aikaisemmin hallissa treenaamassa, joten hiukan oli kyllä "maalainen kaupungissa" meininki jo ihan senkin takia kun vähän kaikkea piti ihmetellä.
Meillä on ihka oikea koe parin viikon päästä. Tai siis pitäisi olla. Nyt vaan arvon, että kehtaanko/uskallanko sinne mennä?? Liikkeet tuo osaa. Ihan todella osaa. Oili kyllä siellä kannustavasti kaikille sanoi, että kisoissa toimiminen / kisarutiini tulee vain sillä että sinne kokeisiin menee. Olenkin yrittänyt tässä itselleni tämän parin päivän aikana uskotella, että vaikka oikea koekin menisikin samanlaiseksi pelleshowksi, niin ei se ole vakavaa. kyse on kuitenkin vaan tokokokeesta. Paikkamakuu on tuolla varma ja sitä on treenattu vaikka ja minkälaisissa häiriöissä, ikinä ei ole edes harkinnut siitä nousemista ilman lupaa, eikä siinä nytkään ollut ongelmia. Ja sehän on tärkeintä, että ei pilata kenenkään muun koetta tai mahdollisesti koko tokouraa : /
Ongelma on nyt taas osaamaton ohjaaja, joka ei osaa pitää pakettia kasassa.
No vielä on pari päivää aikaa pohtia, että mennäkö vaiko ei.
perjantai 7. elokuuta 2015
Juoksuaika
Kirjaimellisesti!
Hemuli juoksee kiihkoissaan ympyrää, itkee ja ulvoo. Minä juoksen 237 kertaa päivässä (ja yössä) sanomaan mölyävälle Hemulille, että nyt se lärvi umpeen. Se auttaa, ehkä jopa tunnin.
Nukkuminen on jäänyt melko vähälle minulla ja Hempalla viime öinä.
Goraa ei hetkauta, eikä itketä, eikä liioin Neiti Hiltusta. Hiltunen on kuin mitään erikoista ei olisi meneillään.
Nämä ovat Hildan kolmannet juoksut. Edelliset on menneet hyvin kaikkien osalta. Hemuli on selvästi lutkuttanut Hildan pissoja jos on sellaisen pihalta bongannut, itkeskellyt vähän ja tärppipäivinä vähän enemmän, mutta siinä kaikki.
Nyt kaikki muuttui. Hemuli on aivan sekaisin, ressukka. Itkee, ulvoo, yrittää (ja tulee) ovista ja porteista läpi ja nyt vielä kauhukseni totesin ettei sille ruokakaan maistu.
Jos olisin tämän tiennyt, olisin vienyt Hildan steriloitavaksi jo aikaisemmin. No nyt kun tämä kiima on saatu kunnialla läpi niin pääsee Hiltunen eroon värkeistään.
Nyt vain koitetaan selviytyä. Hilda on eristetty täysin pojista. Pissatukset hoidetaan luonnollisesti eri aikaan ja pojat menevät hoitamaan asioitaan ensin, Uloskin kuljetaan eri ovista ja kuskaan juoksujalkaa Hildan pihan poikki ettei se vain ehdi sinne pissata. Pojat eivät pääse sinne suuntaankaan lenkille, missä Hilda käy. Hempan olen joutunut eristämään kuisti-eteinen-vessa-kylpyhuone-saunaosastolle, koska muuten se yrittää tulla ovista läpi Hildan luokse. Keittiön ja eteisen väliseen oveen värkkäsin sellaisen portin ettei siitä tule läpi edes Hemuli.
Kaipa tämä jotenkin toimii. Ainaki juuri ilokseni huomasin, että Hemuli on nukkumaanmenon jälkeen ollut melko hiljaa. Vähän se kuului itkeskelevän, mutta kun käskin sen hiljaiseksi, niin nyt se nukkuu. Viime yö oli aivan kammottava ja sain nukuttua vain noin 1,5 tuntia Hemulin mölinöiden vuoksi joten parannusta tämä siihen on. Vaikka Hemppa tietenkin haistaa että juoksuinen neito edelleen samassa talossa asustaa, niin helpotusta näyttää tuovan se ettei mitään varsinaista kontaktia saa siihen kuitenkaan otettua. Hyvä niin!
Näillä mennään, pakko mennä.
Jos nyt näyttää ettei tämä tästä mitenkään lutviudu, niin täytyy sitten alkaa miettimään Hemulin lykkäämistä hoitoon. Voi sitä ressua joka sen "kunnian" itselleen saa!
Tyhmästä emännästä kärsii koko perhe : (
Hemuli juoksee kiihkoissaan ympyrää, itkee ja ulvoo. Minä juoksen 237 kertaa päivässä (ja yössä) sanomaan mölyävälle Hemulille, että nyt se lärvi umpeen. Se auttaa, ehkä jopa tunnin.
Nukkuminen on jäänyt melko vähälle minulla ja Hempalla viime öinä.
Goraa ei hetkauta, eikä itketä, eikä liioin Neiti Hiltusta. Hiltunen on kuin mitään erikoista ei olisi meneillään.
Nämä ovat Hildan kolmannet juoksut. Edelliset on menneet hyvin kaikkien osalta. Hemuli on selvästi lutkuttanut Hildan pissoja jos on sellaisen pihalta bongannut, itkeskellyt vähän ja tärppipäivinä vähän enemmän, mutta siinä kaikki.
Nyt kaikki muuttui. Hemuli on aivan sekaisin, ressukka. Itkee, ulvoo, yrittää (ja tulee) ovista ja porteista läpi ja nyt vielä kauhukseni totesin ettei sille ruokakaan maistu.
Jos olisin tämän tiennyt, olisin vienyt Hildan steriloitavaksi jo aikaisemmin. No nyt kun tämä kiima on saatu kunnialla läpi niin pääsee Hiltunen eroon värkeistään.
Nyt vain koitetaan selviytyä. Hilda on eristetty täysin pojista. Pissatukset hoidetaan luonnollisesti eri aikaan ja pojat menevät hoitamaan asioitaan ensin, Uloskin kuljetaan eri ovista ja kuskaan juoksujalkaa Hildan pihan poikki ettei se vain ehdi sinne pissata. Pojat eivät pääse sinne suuntaankaan lenkille, missä Hilda käy. Hempan olen joutunut eristämään kuisti-eteinen-vessa-kylpyhuone-saunaosastolle, koska muuten se yrittää tulla ovista läpi Hildan luokse. Keittiön ja eteisen väliseen oveen värkkäsin sellaisen portin ettei siitä tule läpi edes Hemuli.
Kaipa tämä jotenkin toimii. Ainaki juuri ilokseni huomasin, että Hemuli on nukkumaanmenon jälkeen ollut melko hiljaa. Vähän se kuului itkeskelevän, mutta kun käskin sen hiljaiseksi, niin nyt se nukkuu. Viime yö oli aivan kammottava ja sain nukuttua vain noin 1,5 tuntia Hemulin mölinöiden vuoksi joten parannusta tämä siihen on. Vaikka Hemppa tietenkin haistaa että juoksuinen neito edelleen samassa talossa asustaa, niin helpotusta näyttää tuovan se ettei mitään varsinaista kontaktia saa siihen kuitenkaan otettua. Hyvä niin!
Näillä mennään, pakko mennä.
Jos nyt näyttää ettei tämä tästä mitenkään lutviudu, niin täytyy sitten alkaa miettimään Hemulin lykkäämistä hoitoon. Voi sitä ressua joka sen "kunnian" itselleen saa!
Tyhmästä emännästä kärsii koko perhe : (
maanantai 27. heinäkuuta 2015
Liian lyhyt rakkaustarina
Tänään kutsui Esteri-pupu Unskin luokseen :(
Aamusella pupulit loikkivat tarhassa aivan normaalisti, mutta kun olin myöhemmin iltapäivästä viemässä niille ruokaa löysin Unskin kuolleena :( Olisi ehkä kannattanut lähettää pupu avattavaksi, mutta ei siinä shokissa tullut jäkevästi ajateltua ja nyt poika on jo haudattu.
Mitään sairauden oireita ei Unskilla ollut, joten tämä tuli aivan puskista.
Nyt surettaa vietävästi jo pelkästään Nellan puolesta :( Selviö on, että Nella siirtyy heti huomenna olohuonepupuksi. Saa nähdä kuinka se siihen rooliin istuu, mutta missään nimessä se ei kuitenkaan tule jäämään ypöyksin kanilaan.
Aamusella pupulit loikkivat tarhassa aivan normaalisti, mutta kun olin myöhemmin iltapäivästä viemässä niille ruokaa löysin Unskin kuolleena :( Olisi ehkä kannattanut lähettää pupu avattavaksi, mutta ei siinä shokissa tullut jäkevästi ajateltua ja nyt poika on jo haudattu.
Mitään sairauden oireita ei Unskilla ollut, joten tämä tuli aivan puskista.
Nyt surettaa vietävästi jo pelkästään Nellan puolesta :( Selviö on, että Nella siirtyy heti huomenna olohuonepupuksi. Saa nähdä kuinka se siihen rooliin istuu, mutta missään nimessä se ei kuitenkaan tule jäämään ypöyksin kanilaan.
Nuku hyvin rakas Unski Töppönen <3
s.12.4.2012 k. 27.7.2015
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Näyttelyvisiitti
Pyörähdettiin eilen Goran kanssa Eukanuba International Summer Showssa Helsingissä.
Pitkä oli odotusaika kehään, sillä tuomari oli tooodella hidas.
Tällä kertaa Gora kuitenkin jaksoi päivän reippaana, eikä ollut samanlainen lapanen kun viikko sitten hyvinkäällä. Kyllä sitä sai taas juostessa tsempata, mutta kehässä jopa heilutteli häntäänsä ja oli muutenkin sen oloinen ettei tämä kehätouhu nyt p*skempaa olekaan. Ihan kiva, koska olin jo miettinyt, että onko koko touhussa mitään järkeä kun koiraa ei kiinnosta yhtään.
Kuva kertokoon miten meillä meni :)
Tuloksena siis NUO-ERI, NUK2, SA, PU2, vara-serti, vara-cacib.
Arvostelun voi lukea taas täältä.
Pitkä oli odotusaika kehään, sillä tuomari oli tooodella hidas.
Tällä kertaa Gora kuitenkin jaksoi päivän reippaana, eikä ollut samanlainen lapanen kun viikko sitten hyvinkäällä. Kyllä sitä sai taas juostessa tsempata, mutta kehässä jopa heilutteli häntäänsä ja oli muutenkin sen oloinen ettei tämä kehätouhu nyt p*skempaa olekaan. Ihan kiva, koska olin jo miettinyt, että onko koko touhussa mitään järkeä kun koiraa ei kiinnosta yhtään.
Kuva kertokoon miten meillä meni :)
Tuloksena siis NUO-ERI, NUK2, SA, PU2, vara-serti, vara-cacib.
Arvostelun voi lukea taas täältä.
torstai 23. heinäkuuta 2015
Heinäkuun turinoita
Heinäkuukin on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä mitään erikoista kirjoituksen aihetta ole löytynyt.
Treenattu on, uitu on ja kauneutta on hoidettu.
Viime viikonloppuna oli Goran ensimmäinen virallinen näyttely Hyvinkäällä (NUO-EH) Näyttelyarvostelun voi lukea täältä. Näyttelytouhu ei kyllä näytä kiinnostavan herraa _yhtään_ (tämä on tosin jo todettu pentunäyttelyissä) ja melkoisesti sai ukkoa tsempata, että sain sen edes kehässä ravaamaan.
Maritta- kasvattajan luona käytiin taas trimmissä ja trimmin jälkeen seuraamassa vepetreenejä. Gorakin sai kokeilla mm. veneelle uintia ja hienostihan se tuolta uimamaisterilta sujui.
Älkää nyt kertoko kellekään, mutta vähän jäi sitten kuitenkin kipinä palamaan ja kiinnostus lajia kohtaan nousi ihan uusiin sfääreihin. Olen lukenut lukemattomia blogeja ja sivuja vepestä ja homma on jäänyt muhinmaan "mietintämyssyyn" ;)
Sisko ja sen veli riehuleiden jälkeen
maanantai 6. heinäkuuta 2015
D-koirien uimatreffit
Vaikka uimasäät ovat olleet mitä parhaimmat, kävimme silti lauantaina uimalassa polskimassa.
Musja tuli henkilökuntineen meille viikonloppua viettämään ja neiti pääsi samalla testaamaan miltä uiminen uimalassa tuntuu.
Mukana oli myös Marittan ensimmäisestä pentueesta Rudi neito.
Rudi
Musja ja Meri
Musja
Rudi on löytänyt pallon
Goraa ei vastaantulijat haittaa
Rudi
Siskokset uimakoulussa
Hyvin menee vasta-alkajillakin
Iloinen Musja
Gora painaa menemään
Tosimies voi pukeutua pinkkiin, tukkapompulaa myöten ;)
Kaikki kuvat © Joni Mäkinen
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Trimmireissu Inkooseen
Eilen tehtiin Siskoni ja Goran siskon kanssa trimmireissu Kasvattaja Marittan luokse.
Sisarukset on edelleen niin samalla aaltopituudella, vaikka harvoin näkevätkin.
Musjasta (D. Groza`) tuli Marittan käsittelyssä niiiin hieno!
Meidän ukkelikin trimmattiin, vaikka karvaa ei edelleenkään siihen tarkoitukseen liiemmin ole :)
Gora on niin naperon näköinen, kun karvaa ei ole kun muutama sentti :)
Kävin ostamassa nyt biotiinia ja öljyä ruokaan, josko saataisiin tuo karva joskus oikeaan pituuteen, kun se kasvaa niin kovin hitaasti. Jäämme odottamaan onko niistä mitään hyötyä.
Sisarukset on edelleen niin samalla aaltopituudella, vaikka harvoin näkevätkin.
Musjasta (D. Groza`) tuli Marittan käsittelyssä niiiin hieno!
Meidän ukkelikin trimmattiin, vaikka karvaa ei edelleenkään siihen tarkoitukseen liiemmin ole :)
Kävin ostamassa nyt biotiinia ja öljyä ruokaan, josko saataisiin tuo karva joskus oikeaan pituuteen, kun se kasvaa niin kovin hitaasti. Jäämme odottamaan onko niistä mitään hyötyä.
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Uuden ruoan testausta
Hemuli on vuoden aikana päässyt koekaniiniksi useampiinkin koiranruoka ja lisäravinne testauksiin.
Nyt päästiin Hopottamaan Golden Eaglen Holistic Farm (ankka ja kalkkuna) pöperöä. Hyvältä vaikuttaa! Vaihdettiin edellisen ruoan loppumisen vuoksi sapuskaa ihan lennosta, ilman vähittäistä totuttamista joka ei yleensä ole Hemulin kohdalla kovin järkevää. Nyt kuitenkin vatsa pysyi kunnossa ja on pysynyt siitä saakka. Viljattomuus, erityisesti maissittomuus on tämän ruoan vahvuus meidän perheessä. Mausta en osaa sanoa mitään, koska Hemuli nyt syö vaikka pieniä kiviä mikäli ne on ruokakuppiin laitettu.
On harvinaista herkkua, että Hempalle löytyy noin täydellisesti sopiva ruoka ihan noin vain. Harmi vain, että säkin hinta (10kg) on noin 70-80€, joka on kyllä minun mittapuullani aivan liikaa. Pelkiltään syötettynä tuota saa mättää, varsinkin runsaasti kuluttavan Hempan kuppiin melkoiset määrät, joten 10kg säkki ei kauaa vanhene. Tosin normaalisti annan koirille päivittäin myös eri lihoja ym. joten napsun kulutuskaan ei ole niin valtaisaa.
Summa summarum, ihan OK ruoka jos kaipaa vijatonta versiota koiransa kuppiin. Hinta hirvittää, joten siksi tämä jää meidän kohdallamme vain tämän yhden säkin kokeiluksi.
http://www.hopottajat.fi/goldeneagle/
http://www.goldeneaglepetfoods.fi/freshmeat
Nyt päästiin Hopottamaan Golden Eaglen Holistic Farm (ankka ja kalkkuna) pöperöä. Hyvältä vaikuttaa! Vaihdettiin edellisen ruoan loppumisen vuoksi sapuskaa ihan lennosta, ilman vähittäistä totuttamista joka ei yleensä ole Hemulin kohdalla kovin järkevää. Nyt kuitenkin vatsa pysyi kunnossa ja on pysynyt siitä saakka. Viljattomuus, erityisesti maissittomuus on tämän ruoan vahvuus meidän perheessä. Mausta en osaa sanoa mitään, koska Hemuli nyt syö vaikka pieniä kiviä mikäli ne on ruokakuppiin laitettu.
On harvinaista herkkua, että Hempalle löytyy noin täydellisesti sopiva ruoka ihan noin vain. Harmi vain, että säkin hinta (10kg) on noin 70-80€, joka on kyllä minun mittapuullani aivan liikaa. Pelkiltään syötettynä tuota saa mättää, varsinkin runsaasti kuluttavan Hempan kuppiin melkoiset määrät, joten 10kg säkki ei kauaa vanhene. Tosin normaalisti annan koirille päivittäin myös eri lihoja ym. joten napsun kulutuskaan ei ole niin valtaisaa.
Summa summarum, ihan OK ruoka jos kaipaa vijatonta versiota koiransa kuppiin. Hinta hirvittää, joten siksi tämä jää meidän kohdallamme vain tämän yhden säkin kokeiluksi.
http://www.hopottajat.fi/goldeneagle/
http://www.goldeneaglepetfoods.fi/freshmeat
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Räpsyjä viikon varrelta
Käytiin viime viikolla Alulangon puistometsässä kävelyllä
Näköalatasanteen maisemiin ei kyllästy koskaan. Kyllä Suomi on kaunis!
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Kesälomaa pukkaa
Huomenna on viimeiset ohjatut treenit ennen kesälomaa. Mälsää.
Nyt onkin sitten temppu kuinka saan haalittua meille säännöllisesti treeniseuraa, koska meillä ei täällä kotinurkilla ole ensimmäistäkään koirakaveria. Onneksi FB:ssa on parikin ryhmää jossa aktiivisesti tokoilevat huutelevat treenikavereita, joten eiköhän me liitytä seuraan iloiseen.
Paikkistreeneihin käytän hyväkseni kaikki mahdollisuudet Hämeenlinnan linnanpuistoista, koirapuistojen edustoihin ja kauppojen parkkiksiin, missä nyt sitten pyörinkään Goran kanssa. Mutta koemaisiintreeneihin kyllä tarvitsen muitakin.
Uimalassa käytiin taas maanantaina. Nyt ukko olikin jo kuin vanha tekijä ja polski allasta ympäri ihan omatoimisesti. Laskeskelin, että kyllä Gora siellä sellaisen lähes kilometrin ehti uida. Joka on kyllä mielestäni hyvä saavutus tuollaiselle lihaksettomalle kakaralle. Kyllä huomasi allasalueelta poistuttaessa että poika oli väsynyt ja askel painoi. Lämpöisen suihkun alla venyttelin lihakset pikaisesti läpi. Ulos mennessä ja pienen lenkin jälkeen oli herra taas karauttamassa takaisin sisälle. Kotipihassa riehui ihan kun ei missään uimassa olisi käynytkään :D Illalla vielä kunnon venytykset ja hieronta ennen nukkumaan käymistä, ja hyvin nukutti.
Edellisellä kerralla käydessämme Goralla oli seuraavana päivänä paikat hieman kipeänä. Nyt ei sellaisesta ollut tietoa. Tällä kertaa tosin hoidin alku ja loppulämmittelyt ja venyttelyt järkevämmin.
Nyt sitten siirrytäänkin luonnonvesiin uimaan ja vesijuoksemaan.
Heinäkuun alussa käväistään vielä kerran OnnenKoirassa kun Musja sisko tulee meille kyläilemään. Mukaan liittyy tuolloin myös Druzkaya A-pentueesta yksi narttu. Mustisten pool partyt siis luvassa (no on siellä yksi wipukkakin mukana) :)
Syksyksi/talveksi olen suunnitellut ihan säännöllistä uimavuoroa uimalaan.
Meillä oli perjantaina täällä pieni kahakka :/
Viskelin tuossa pihassa Hemulille ja Hiltuselle palloa, no kyllä Gorakin siinä mukana pyöri mutta ei se koskaan sitä palloa saa kun on auttamattomasti liian hidas ja liian laiska juostakseen sen perässä.
Jostain syystä Gora tällä kertaa olikin niin lähellä palloa, että ennätti sinne samaan aikaan Hemulin kanssa. Ilmeisesti (koirat olivat sen verran kaukana etten pystynyt täysin tarkkaan tilannetta näkemään) Gora vahingossa palloa tavoitellessaan satutti Hemulia jotenkin, koska Hemuli veti Hemulipultiti, eli helvetinmoinen älämölö ja ollaan olevinaan kaamean vihaisia.
Tuolla tavalla se monesti samassa tilanteessa veti Gerollekin pultit, mutta Gero ei niistä piitannut mitään. Lähinnä Geroa vaikutti huvittavan koko rääpäleen isottelu. No Goraa ei huvittanut ja se päätti antaa samalla mitalla takaisin. Saatananmoisella karjunnalla sai herrat ruotuun. Kaikki muuten ok, mutta Hempalla huulessa reikä. Sitä on nyt ahkerasti Betadinellä huuhdottu ja olen pitänyt reijän auki ettei se ala keräämään sisäänsä töhkää. Hyvältä näyttää eikä haava ole kipeä tai näkyvästi tulehtunut. Poikien välitkin on ihan ennallaan (tosin pallo ym. kiihdyttävät leikit missä on lelu mukana loppuivat nyt poikien kesken tähän).
Hemppa vetää Hildallekin noita samaisia pultteja, mutta ei Hiltunenkaan ole niistä moksiskaan. Hempan heivareissa ei ole kyse itse lelusta/pallosta vaan siitä, että joku on satuttanut sitä raapaisemalla tai näykkäämällä lelua tavoitellessaan korvasta. Korvat on Hempan herkkä kohta ja niihin EI kosketa, mikäli Hempalta kysytään.
Goralla on kyllä ollut ilmassa machoilun meninkiä. Ruokintatilanteessa se saattaa mm. parkkeerata ruokien viereen ja murista Hildalle ja Hemulille jos nämä koittavat tunkea herran mielestä liian lähelle eväitä. Luonnollisesti on juniori saanut säpäkkäät lähdöt eväitä vahtimasta allekirjoittaneen toimesta.
Resurssiaggressiivisuutta on siis ilmassa, joten voi tietenkin olla, että Gora kohahti Hempalle siitä pallostakin...
No näitä resurssiaggreja on tässä talossa nähty joten ei mitään uutta auringon alla. Varovaisuutta kehiin tietyissä tilanteissa ja epätoivoista koulutusta (joka joko auttaa tai ei auta, se jää nähtäväksi) niin hyvä tulee ja voimme jatkaa normielämää.
Nyt onkin sitten temppu kuinka saan haalittua meille säännöllisesti treeniseuraa, koska meillä ei täällä kotinurkilla ole ensimmäistäkään koirakaveria. Onneksi FB:ssa on parikin ryhmää jossa aktiivisesti tokoilevat huutelevat treenikavereita, joten eiköhän me liitytä seuraan iloiseen.
Paikkistreeneihin käytän hyväkseni kaikki mahdollisuudet Hämeenlinnan linnanpuistoista, koirapuistojen edustoihin ja kauppojen parkkiksiin, missä nyt sitten pyörinkään Goran kanssa. Mutta koemaisiintreeneihin kyllä tarvitsen muitakin.
Uimalassa käytiin taas maanantaina. Nyt ukko olikin jo kuin vanha tekijä ja polski allasta ympäri ihan omatoimisesti. Laskeskelin, että kyllä Gora siellä sellaisen lähes kilometrin ehti uida. Joka on kyllä mielestäni hyvä saavutus tuollaiselle lihaksettomalle kakaralle. Kyllä huomasi allasalueelta poistuttaessa että poika oli väsynyt ja askel painoi. Lämpöisen suihkun alla venyttelin lihakset pikaisesti läpi. Ulos mennessä ja pienen lenkin jälkeen oli herra taas karauttamassa takaisin sisälle. Kotipihassa riehui ihan kun ei missään uimassa olisi käynytkään :D Illalla vielä kunnon venytykset ja hieronta ennen nukkumaan käymistä, ja hyvin nukutti.
Edellisellä kerralla käydessämme Goralla oli seuraavana päivänä paikat hieman kipeänä. Nyt ei sellaisesta ollut tietoa. Tällä kertaa tosin hoidin alku ja loppulämmittelyt ja venyttelyt järkevämmin.
Nyt sitten siirrytäänkin luonnonvesiin uimaan ja vesijuoksemaan.
Heinäkuun alussa käväistään vielä kerran OnnenKoirassa kun Musja sisko tulee meille kyläilemään. Mukaan liittyy tuolloin myös Druzkaya A-pentueesta yksi narttu. Mustisten pool partyt siis luvassa (no on siellä yksi wipukkakin mukana) :)
Syksyksi/talveksi olen suunnitellut ihan säännöllistä uimavuoroa uimalaan.
Meillä oli perjantaina täällä pieni kahakka :/
Viskelin tuossa pihassa Hemulille ja Hiltuselle palloa, no kyllä Gorakin siinä mukana pyöri mutta ei se koskaan sitä palloa saa kun on auttamattomasti liian hidas ja liian laiska juostakseen sen perässä.
Jostain syystä Gora tällä kertaa olikin niin lähellä palloa, että ennätti sinne samaan aikaan Hemulin kanssa. Ilmeisesti (koirat olivat sen verran kaukana etten pystynyt täysin tarkkaan tilannetta näkemään) Gora vahingossa palloa tavoitellessaan satutti Hemulia jotenkin, koska Hemuli veti Hemulipultiti, eli helvetinmoinen älämölö ja ollaan olevinaan kaamean vihaisia.
Tuolla tavalla se monesti samassa tilanteessa veti Gerollekin pultit, mutta Gero ei niistä piitannut mitään. Lähinnä Geroa vaikutti huvittavan koko rääpäleen isottelu. No Goraa ei huvittanut ja se päätti antaa samalla mitalla takaisin. Saatananmoisella karjunnalla sai herrat ruotuun. Kaikki muuten ok, mutta Hempalla huulessa reikä. Sitä on nyt ahkerasti Betadinellä huuhdottu ja olen pitänyt reijän auki ettei se ala keräämään sisäänsä töhkää. Hyvältä näyttää eikä haava ole kipeä tai näkyvästi tulehtunut. Poikien välitkin on ihan ennallaan (tosin pallo ym. kiihdyttävät leikit missä on lelu mukana loppuivat nyt poikien kesken tähän).
Hemppa vetää Hildallekin noita samaisia pultteja, mutta ei Hiltunenkaan ole niistä moksiskaan. Hempan heivareissa ei ole kyse itse lelusta/pallosta vaan siitä, että joku on satuttanut sitä raapaisemalla tai näykkäämällä lelua tavoitellessaan korvasta. Korvat on Hempan herkkä kohta ja niihin EI kosketa, mikäli Hempalta kysytään.
Goralla on kyllä ollut ilmassa machoilun meninkiä. Ruokintatilanteessa se saattaa mm. parkkeerata ruokien viereen ja murista Hildalle ja Hemulille jos nämä koittavat tunkea herran mielestä liian lähelle eväitä. Luonnollisesti on juniori saanut säpäkkäät lähdöt eväitä vahtimasta allekirjoittaneen toimesta.
Resurssiaggressiivisuutta on siis ilmassa, joten voi tietenkin olla, että Gora kohahti Hempalle siitä pallostakin...
No näitä resurssiaggreja on tässä talossa nähty joten ei mitään uutta auringon alla. Varovaisuutta kehiin tietyissä tilanteissa ja epätoivoista koulutusta (joka joko auttaa tai ei auta, se jää nähtäväksi) niin hyvä tulee ja voimme jatkaa normielämää.
torstai 4. kesäkuuta 2015
Ensimmäinen etappi siintää jo
Tänään ei yhtään huvittanut lähteä treeneihin ja vielä tuonne myräkkään. Ja flunssakin vaivaa.
Onneksi tuli mentyä, sillä fiilikset nousivat ja nyt taas jaksaa. Kouluttajan positiivinen ja kannustava palaute loi taas uskoa itseeni. Kaipa minä jotain olen osannut tehdä oikein tuon koulutuksen kanssa, vaikka viime päivät on taas tuntunut kun joutuisi rämpimään vyötäröään myöden suossa (lähinnä flunssasta johtuvan kaamean olon vuoksi).
Tuomo jaksaa ihmetellä miten minä jaksan vähintään viitenä päivänä viikossa raahautua treenaamaan, oli keli mikä tahansa. Mutta avainsana on päämäärä! Tavoite on asetettu ja sille deadline määrätty (ja vielä täysin tarkoituksella olen huudellut sitä ympäri kyliä, jotta en voi sitä vain kaikessa hiljaisuudessa jonnekin haudata) ja sinne ei pääse jos ei tee töitä sen eteen. Motivaatiota ja intoa on hirveästi ja mikäs se on tehdessä kun koirastakin on kuoriutunut ihan huippu harrastuskaveri.
Herra oli treeneissä oikein hienosti kuulolla ja mm. paikallaolo sujui 11 pisteen arvoisesti, vaikka kaiken muun häiriön ohella pistin pojan makaamaan kahden juuri juoksunsa lopettaneen nartun väliin. Hyvää treeniä, moiset viettelevät sulotuoksutkin ;)
Kyllä nenä kävi kumpaankin suuntaan, mutta ajatustakaan ei ollut että olisi noussut paikaltaan.
Aika hyvällä mallilla alkaa kaikki (uudet) ALO liikkeet olemaan.
Paikallaolo on varmaa ja rentoa. Aikaa olen kasvattanut noin 3 minuuttiin ja kaikki mahd. häiriöt on otettu mukaan (minä kierrän ympärillä, menen piiloon, joku leikkii minun ja Goran välissä pallolla/patukalla, minä heittelen ja pomputtelen Goran narupalloa, toiset koirat tekevät liikkeitään vieressä, koira räksyttää 4 metrin päässä, agilityä treenataan nenän edessä noin 10 m päässä, Hemppa ja Hilda leikkivät vieressä) Uskoisin siis ettei paikallaolosta tule ongelma. Välillä herra meinaa ennakoida sivulle käskyn ja tämä onkin tällä hetkellä se mihin panostetaan. Ennakointia ei tässä perheessä sallita.
Seuraamisessa meinaa joskus vähän "seilata", mutta tämä on selkeä vireongelma ja siihen onkin sitä kautta puututtu.
Käännökset on...no voisi ne olla tyylipuhtaampiakin, takapään käyttötreeniä tuon "norsu posliinikaupassa"-koiran kanssa ei kai voi koskaan unohtaa :D
Jäävistä maahanmeno (muita ei olla vielä treenattukaan). Käytössä vielä pikkuriikkinen avuste (sormi) joka tosin saadaan näillä näppäimillä häivytettyä. Omasta mielestä maahan meno saisi olla nopeampi, joten se on kai se mihin seuraavaksi puututaan. Tosin liike on täysin koekelpoinen tuollaisenaankin.
Luoksetulo ok. Olen opettanut Goran tulemaan suoraan sivulle. Takapään käyttöä ei voi taas liikaa korostaa perusasennonkaan yhteydessä ;)
Noutoesineen pitäminen, meidän mörkö. Gora EI halua pitää kapulaa suussaan, kapulan pitäminen on Goran mielestä siis erittäin surullinen liike. Kyllä se muuta pitää suussaan, mutta EI kapulaa. Olen saanut tehdä valtavan työn ja käyttää rutosti mielikuvitusta (ja Googlea), että olen löytänyt Goralle sopivan opetustyylin. Aloitin homman sheippaamalla ja homma etenikin siihen pisteeseen, että Gora avasi suunsa ja kopsautti hampaita kapulaan. Sitten tuli stoppi. Siitä en saanut hommaa edes milliä eteenpäin tai toisinsanoen olen sen verran surkea kouluttamaan asioita tuota kautta että en ilmeisesti osannut pilkkoa liikettä riittävän pieniin osiin. Todennäköisesti myös palkkasin tuosta hampaiden kalisuttamisesta kapulaa vasten liian kauan.
Seuraavaksi aloin leikkimään kapulalla itse (ja mulla oli olevinaan ihan pirun hauskaa) mutta en antanut kapulaa koiralle vaikka se sitä olisi itselleen halunnut. Muutama päivä tätä, jonka jälkeen aloin leikkiä kapulalla Goran kanssa, koska nyt se oli kiinnostunut kapulasta ja halusi sen. Vedin kapulaa pitkin maata ja kun Gora nappasi sen suuhunsa niin vetoleikki ja huuurjat palkkaukset. Sitten siirryttiin pelkkään vetoleikkiin: kun kapulasta on kunnon ote eikä sitä mällystetä niin hurja palkka. Seuraavaksi en enää palkannutkaan jos kapulaa kiskottiin vaan palkka tuli ainoastaan tiukasta oikeasta otteesta. Ja kaiken tämän jälkeen ollaan päästy tämän päivän kohokohtaan: Gora "sivu" - "pidä" ja kapula suuhun - odotan... sekuntti, toinen, viisi, kahdeksan, kymmenen - otan kapulasta kiinni ja sanon "kiitos". JEEEEEE! Mahti fiilis. Gora EI pudottanut kapulaa, ei edes siinä vaiheessa kun käteni lähestyi kapulaa. Ehkä tämäkin tästä :)
Kauko-ohjausta ei olla paljoa treenattu. Käsimerkit on mukana ja pidänkin ne mukana. Maahan menee hienosti, mutta istuminen ei ole vielä varmaa. Pääasia kuitenkin on että koira pysyy paikoillaan liikkeitä tehdessään. Etäisyyttä ei vielä ole kun ehkä juuri ja juuri se kokeissa vaadittava 2m joten meinaan etäisyyttäkin vielä kasvattaa.
Hyppyä olen treenannut sekä avo- että normiesteellä. Avoeste meillä on kotona. Vaikka kuvittelin tehneeni pohjatyön huolella, niin silti ukkeli yrittää silloin tällöin kiertää esteen :( Ei hyvä, ei olleenkaan. Esteen korkeuden olen saanut jo nostettua sinne 50cm ja käskysanana toimii tässäkin sivu jonka tosin tulen vaihtamaan ja uskon tuon esteen kiertämisongelmankin ratkeavan sillä.
Näiden lisäksi ollaan jo merkinkiertoa ja ruutua ehditty puuhastelemaan + seisomista ja muita pikkujuttuja, suuruudenhulluna haaveena saada joskus rämmittyä alo läpi :D
Luulen että kokeissa suurin ongelmamme tulee olemaan sopiva vire ja sen ylläpitäminen, mutta vaikka koemaisia treenejä ollaan jo pidettykin, niin tuo ongelma tulee sitten ratkaistavaksemme vasta kokeissa yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen nimittäin aivan järkyttävä jännittäjä ja se vaikuttaa myös koiraan. Valitettavasti.
Nyt siirrymme viettämään leppoisaa loppuviikkoa (tosin treenejä ei sovi unohtaa ;) ) ja maanantaina on jälleen luvassa mukava reissu uimalaan polskimaan.
Onneksi tuli mentyä, sillä fiilikset nousivat ja nyt taas jaksaa. Kouluttajan positiivinen ja kannustava palaute loi taas uskoa itseeni. Kaipa minä jotain olen osannut tehdä oikein tuon koulutuksen kanssa, vaikka viime päivät on taas tuntunut kun joutuisi rämpimään vyötäröään myöden suossa (lähinnä flunssasta johtuvan kaamean olon vuoksi).
Tuomo jaksaa ihmetellä miten minä jaksan vähintään viitenä päivänä viikossa raahautua treenaamaan, oli keli mikä tahansa. Mutta avainsana on päämäärä! Tavoite on asetettu ja sille deadline määrätty (ja vielä täysin tarkoituksella olen huudellut sitä ympäri kyliä, jotta en voi sitä vain kaikessa hiljaisuudessa jonnekin haudata) ja sinne ei pääse jos ei tee töitä sen eteen. Motivaatiota ja intoa on hirveästi ja mikäs se on tehdessä kun koirastakin on kuoriutunut ihan huippu harrastuskaveri.
Herra oli treeneissä oikein hienosti kuulolla ja mm. paikallaolo sujui 11 pisteen arvoisesti, vaikka kaiken muun häiriön ohella pistin pojan makaamaan kahden juuri juoksunsa lopettaneen nartun väliin. Hyvää treeniä, moiset viettelevät sulotuoksutkin ;)
Kyllä nenä kävi kumpaankin suuntaan, mutta ajatustakaan ei ollut että olisi noussut paikaltaan.
Aika hyvällä mallilla alkaa kaikki (uudet) ALO liikkeet olemaan.
Paikallaolo on varmaa ja rentoa. Aikaa olen kasvattanut noin 3 minuuttiin ja kaikki mahd. häiriöt on otettu mukaan (minä kierrän ympärillä, menen piiloon, joku leikkii minun ja Goran välissä pallolla/patukalla, minä heittelen ja pomputtelen Goran narupalloa, toiset koirat tekevät liikkeitään vieressä, koira räksyttää 4 metrin päässä, agilityä treenataan nenän edessä noin 10 m päässä, Hemppa ja Hilda leikkivät vieressä) Uskoisin siis ettei paikallaolosta tule ongelma. Välillä herra meinaa ennakoida sivulle käskyn ja tämä onkin tällä hetkellä se mihin panostetaan. Ennakointia ei tässä perheessä sallita.
Seuraamisessa meinaa joskus vähän "seilata", mutta tämä on selkeä vireongelma ja siihen onkin sitä kautta puututtu.
Käännökset on...no voisi ne olla tyylipuhtaampiakin, takapään käyttötreeniä tuon "norsu posliinikaupassa"-koiran kanssa ei kai voi koskaan unohtaa :D
Jäävistä maahanmeno (muita ei olla vielä treenattukaan). Käytössä vielä pikkuriikkinen avuste (sormi) joka tosin saadaan näillä näppäimillä häivytettyä. Omasta mielestä maahan meno saisi olla nopeampi, joten se on kai se mihin seuraavaksi puututaan. Tosin liike on täysin koekelpoinen tuollaisenaankin.
Luoksetulo ok. Olen opettanut Goran tulemaan suoraan sivulle. Takapään käyttöä ei voi taas liikaa korostaa perusasennonkaan yhteydessä ;)
Noutoesineen pitäminen, meidän mörkö. Gora EI halua pitää kapulaa suussaan, kapulan pitäminen on Goran mielestä siis erittäin surullinen liike. Kyllä se muuta pitää suussaan, mutta EI kapulaa. Olen saanut tehdä valtavan työn ja käyttää rutosti mielikuvitusta (ja Googlea), että olen löytänyt Goralle sopivan opetustyylin. Aloitin homman sheippaamalla ja homma etenikin siihen pisteeseen, että Gora avasi suunsa ja kopsautti hampaita kapulaan. Sitten tuli stoppi. Siitä en saanut hommaa edes milliä eteenpäin tai toisinsanoen olen sen verran surkea kouluttamaan asioita tuota kautta että en ilmeisesti osannut pilkkoa liikettä riittävän pieniin osiin. Todennäköisesti myös palkkasin tuosta hampaiden kalisuttamisesta kapulaa vasten liian kauan.
Seuraavaksi aloin leikkimään kapulalla itse (ja mulla oli olevinaan ihan pirun hauskaa) mutta en antanut kapulaa koiralle vaikka se sitä olisi itselleen halunnut. Muutama päivä tätä, jonka jälkeen aloin leikkiä kapulalla Goran kanssa, koska nyt se oli kiinnostunut kapulasta ja halusi sen. Vedin kapulaa pitkin maata ja kun Gora nappasi sen suuhunsa niin vetoleikki ja huuurjat palkkaukset. Sitten siirryttiin pelkkään vetoleikkiin: kun kapulasta on kunnon ote eikä sitä mällystetä niin hurja palkka. Seuraavaksi en enää palkannutkaan jos kapulaa kiskottiin vaan palkka tuli ainoastaan tiukasta oikeasta otteesta. Ja kaiken tämän jälkeen ollaan päästy tämän päivän kohokohtaan: Gora "sivu" - "pidä" ja kapula suuhun - odotan... sekuntti, toinen, viisi, kahdeksan, kymmenen - otan kapulasta kiinni ja sanon "kiitos". JEEEEEE! Mahti fiilis. Gora EI pudottanut kapulaa, ei edes siinä vaiheessa kun käteni lähestyi kapulaa. Ehkä tämäkin tästä :)
Kauko-ohjausta ei olla paljoa treenattu. Käsimerkit on mukana ja pidänkin ne mukana. Maahan menee hienosti, mutta istuminen ei ole vielä varmaa. Pääasia kuitenkin on että koira pysyy paikoillaan liikkeitä tehdessään. Etäisyyttä ei vielä ole kun ehkä juuri ja juuri se kokeissa vaadittava 2m joten meinaan etäisyyttäkin vielä kasvattaa.
Hyppyä olen treenannut sekä avo- että normiesteellä. Avoeste meillä on kotona. Vaikka kuvittelin tehneeni pohjatyön huolella, niin silti ukkeli yrittää silloin tällöin kiertää esteen :( Ei hyvä, ei olleenkaan. Esteen korkeuden olen saanut jo nostettua sinne 50cm ja käskysanana toimii tässäkin sivu jonka tosin tulen vaihtamaan ja uskon tuon esteen kiertämisongelmankin ratkeavan sillä.
Näiden lisäksi ollaan jo merkinkiertoa ja ruutua ehditty puuhastelemaan + seisomista ja muita pikkujuttuja, suuruudenhulluna haaveena saada joskus rämmittyä alo läpi :D
Luulen että kokeissa suurin ongelmamme tulee olemaan sopiva vire ja sen ylläpitäminen, mutta vaikka koemaisia treenejä ollaan jo pidettykin, niin tuo ongelma tulee sitten ratkaistavaksemme vasta kokeissa yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen nimittäin aivan järkyttävä jännittäjä ja se vaikuttaa myös koiraan. Valitettavasti.
Nyt siirrymme viettämään leppoisaa loppuviikkoa (tosin treenejä ei sovi unohtaa ;) ) ja maanantaina on jälleen luvassa mukava reissu uimalaan polskimaan.
perjantai 29. toukokuuta 2015
Pulikoimassa
Tänään käytin Goraa OnnenKoiran uimalassa pulikoimassa. Aika oli varattu kimpassa 4 muun koiran kanssa, joten hintaa ei paljoa jäänyt per kirsu.
Goralle ja kahdelle muulle koiralle oli varattu uittaja, koska ne eivät olleet ennen altaassa uineet.
Uittaja saikin kyllä puskea Goran puoli väkisin altaaseen ja ensimmäiset metrit olivat "APUVA, kuinka täältä pääsee POIS" - räpiköintiä. Seuraavalla kierroksella G meni altaaseen jo vähän vähemmän puskemalla ja sitä seuraavalla kerralla jo lähes itse. Loppuaika menikin sitten niin, että viskasin tennispallon altaaseen ja Gora singahti perään.
Uintiaikaa oli 30 minuuttia, mutta kyllä siinä ajassa jokainen koiruus sai uida 18 metriä pitkän altaan ees-taas kerran jos toisenkin.
Kotiin lähtiessä käytin Goran pissalla, mutta autolle mennessä G lähtikin itkien vetämään takaisin sisälle :) Tämä taisi olla melkoisen rehellinen palaute reissusta, eli taatusti menemme uudelleen.
Ajatus olisikin, että säännöllisesti alettaisiin käymään uimalassa aina kun luononvedet ovat liian kylmiä uimiseen.
Kyllä oli taas ilo kulkea Goran kanssa. Paikka uusi ja koiran mielestä varmasti todella jännittävä, uudet ihmiset, uudet hajut, vieraita haukkuvia koiria, liukkaat lattiat, mutta niin reippaasti Gora taas käyttäytyi. Tarina olisi ollut aivan toinen jos mukana olisi ollut vaikkapa Hemuli...
Taittaa Pikku-Ukko uida vielä unissaankin, niin kova räpiköinti näyttää jaloissa käyvän =D
Goralle ja kahdelle muulle koiralle oli varattu uittaja, koska ne eivät olleet ennen altaassa uineet.
Uittaja saikin kyllä puskea Goran puoli väkisin altaaseen ja ensimmäiset metrit olivat "APUVA, kuinka täältä pääsee POIS" - räpiköintiä. Seuraavalla kierroksella G meni altaaseen jo vähän vähemmän puskemalla ja sitä seuraavalla kerralla jo lähes itse. Loppuaika menikin sitten niin, että viskasin tennispallon altaaseen ja Gora singahti perään.
Uintiaikaa oli 30 minuuttia, mutta kyllä siinä ajassa jokainen koiruus sai uida 18 metriä pitkän altaan ees-taas kerran jos toisenkin.
Kotiin lähtiessä käytin Goran pissalla, mutta autolle mennessä G lähtikin itkien vetämään takaisin sisälle :) Tämä taisi olla melkoisen rehellinen palaute reissusta, eli taatusti menemme uudelleen.
Ajatus olisikin, että säännöllisesti alettaisiin käymään uimalassa aina kun luononvedet ovat liian kylmiä uimiseen.
Kyllä oli taas ilo kulkea Goran kanssa. Paikka uusi ja koiran mielestä varmasti todella jännittävä, uudet ihmiset, uudet hajut, vieraita haukkuvia koiria, liukkaat lattiat, mutta niin reippaasti Gora taas käyttäytyi. Tarina olisi ollut aivan toinen jos mukana olisi ollut vaikkapa Hemuli...
Taittaa Pikku-Ukko uida vielä unissaankin, niin kova räpiköinti näyttää jaloissa käyvän =D
Tämä kuva on otettu vapun tienoilla.
lauantai 23. toukokuuta 2015
Ja meillä kaikilla oli niin muuuukaavaaa....
Tulimme tänään Keski-Suomeen hoitamaan asioita, mutta velvollisuuksien välissä täytyi tietenkin hiukan rentoutua uimalla ja telmimällä hiekkakuopilla :)
Onnellisia ja väsyneitä koiria on nyt tupa täynnä <3
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)