perjantai 26. kesäkuuta 2015

Trimmireissu Inkooseen

Eilen tehtiin Siskoni ja Goran siskon kanssa trimmireissu Kasvattaja Marittan luokse.





Sisarukset on edelleen niin samalla aaltopituudella, vaikka harvoin näkevätkin.

Musjasta (D. Groza`) tuli Marittan käsittelyssä niiiin hieno!


Meidän ukkelikin trimmattiin, vaikka karvaa ei edelleenkään siihen tarkoitukseen liiemmin ole :)

Gora on niin naperon näköinen, kun karvaa ei ole kun muutama sentti :)

Kävin ostamassa nyt biotiinia ja öljyä ruokaan, josko saataisiin tuo karva joskus oikeaan pituuteen, kun se kasvaa niin kovin hitaasti. Jäämme odottamaan onko niistä mitään hyötyä.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Uuden ruoan testausta

Hemuli on  vuoden aikana päässyt koekaniiniksi useampiinkin koiranruoka ja lisäravinne testauksiin.

Nyt päästiin Hopottamaan Golden Eaglen Holistic Farm (ankka ja kalkkuna) pöperöä. Hyvältä vaikuttaa! Vaihdettiin edellisen ruoan loppumisen vuoksi sapuskaa ihan lennosta, ilman vähittäistä totuttamista joka ei yleensä ole Hemulin kohdalla kovin järkevää. Nyt kuitenkin vatsa pysyi kunnossa ja on pysynyt siitä saakka. Viljattomuus, erityisesti maissittomuus on tämän ruoan vahvuus meidän perheessä. Mausta en osaa sanoa mitään, koska Hemuli nyt syö vaikka pieniä kiviä mikäli ne on ruokakuppiin laitettu.
On harvinaista herkkua, että Hempalle löytyy noin täydellisesti sopiva ruoka ihan noin vain. Harmi vain, että säkin hinta (10kg) on noin 70-80€, joka on kyllä minun mittapuullani aivan liikaa. Pelkiltään syötettynä tuota saa mättää, varsinkin runsaasti kuluttavan Hempan kuppiin melkoiset määrät, joten 10kg säkki ei kauaa vanhene. Tosin normaalisti annan koirille päivittäin myös eri lihoja ym. joten napsun kulutuskaan ei ole niin valtaisaa.

Summa summarum, ihan OK ruoka jos kaipaa vijatonta versiota koiransa kuppiin. Hinta hirvittää, joten siksi tämä jää meidän kohdallamme vain tämän yhden säkin kokeiluksi.

http://www.hopottajat.fi/goldeneagle/
http://www.goldeneaglepetfoods.fi/freshmeat



perjantai 12. kesäkuuta 2015

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kesälomaa pukkaa

Huomenna on viimeiset ohjatut treenit ennen kesälomaa. Mälsää.
Nyt onkin sitten temppu kuinka saan haalittua meille säännöllisesti treeniseuraa, koska meillä ei täällä kotinurkilla ole ensimmäistäkään koirakaveria. Onneksi FB:ssa on parikin ryhmää jossa aktiivisesti tokoilevat huutelevat treenikavereita, joten eiköhän me liitytä seuraan iloiseen.
Paikkistreeneihin käytän hyväkseni kaikki mahdollisuudet Hämeenlinnan linnanpuistoista, koirapuistojen edustoihin ja kauppojen parkkiksiin, missä nyt sitten pyörinkään Goran kanssa. Mutta koemaisiintreeneihin kyllä tarvitsen muitakin.

Uimalassa käytiin taas maanantaina. Nyt ukko olikin jo kuin vanha tekijä ja polski allasta ympäri ihan omatoimisesti. Laskeskelin, että kyllä Gora siellä sellaisen lähes kilometrin ehti uida. Joka on kyllä mielestäni hyvä saavutus tuollaiselle lihaksettomalle kakaralle. Kyllä huomasi allasalueelta poistuttaessa että poika oli väsynyt ja askel painoi. Lämpöisen suihkun alla venyttelin lihakset pikaisesti läpi. Ulos mennessä ja pienen lenkin jälkeen oli herra taas karauttamassa takaisin sisälle. Kotipihassa riehui ihan kun ei missään uimassa olisi käynytkään :D Illalla vielä kunnon venytykset ja hieronta ennen nukkumaan käymistä, ja hyvin nukutti.
Edellisellä kerralla käydessämme Goralla oli seuraavana päivänä paikat hieman kipeänä. Nyt ei sellaisesta ollut tietoa. Tällä kertaa tosin hoidin alku ja loppulämmittelyt ja venyttelyt järkevämmin.

Nyt sitten siirrytäänkin luonnonvesiin uimaan ja vesijuoksemaan.
Heinäkuun alussa käväistään vielä kerran OnnenKoirassa kun Musja sisko tulee meille kyläilemään. Mukaan liittyy tuolloin myös Druzkaya A-pentueesta yksi narttu. Mustisten pool partyt siis luvassa (no on siellä yksi wipukkakin mukana)  :)
Syksyksi/talveksi olen suunnitellut ihan säännöllistä uimavuoroa uimalaan.


Meillä oli perjantaina täällä pieni kahakka :/
Viskelin tuossa pihassa Hemulille ja Hiltuselle palloa, no kyllä Gorakin siinä mukana pyöri mutta ei se koskaan sitä palloa saa kun on auttamattomasti liian hidas ja liian laiska juostakseen sen perässä.
Jostain syystä Gora tällä kertaa olikin niin lähellä palloa, että ennätti sinne samaan aikaan Hemulin kanssa. Ilmeisesti (koirat olivat sen verran kaukana etten pystynyt täysin tarkkaan tilannetta näkemään) Gora vahingossa palloa tavoitellessaan satutti Hemulia jotenkin, koska Hemuli veti Hemulipultiti, eli helvetinmoinen älämölö ja ollaan olevinaan kaamean vihaisia.
Tuolla tavalla se monesti samassa tilanteessa veti Gerollekin  pultit, mutta Gero ei niistä piitannut mitään. Lähinnä Geroa vaikutti huvittavan koko rääpäleen isottelu. No Goraa ei huvittanut ja se päätti antaa samalla mitalla takaisin. Saatananmoisella karjunnalla sai herrat ruotuun. Kaikki muuten ok, mutta Hempalla huulessa reikä. Sitä on nyt ahkerasti Betadinellä huuhdottu ja olen pitänyt reijän auki ettei se ala keräämään sisäänsä töhkää. Hyvältä näyttää eikä haava ole kipeä tai näkyvästi tulehtunut. Poikien välitkin on ihan ennallaan (tosin pallo ym. kiihdyttävät leikit missä on lelu mukana loppuivat nyt poikien kesken tähän).
Hemppa vetää Hildallekin noita samaisia pultteja, mutta ei Hiltunenkaan ole niistä moksiskaan. Hempan heivareissa ei ole kyse itse lelusta/pallosta vaan siitä, että joku on satuttanut sitä raapaisemalla tai näykkäämällä lelua tavoitellessaan korvasta. Korvat on Hempan herkkä kohta ja niihin EI kosketa, mikäli Hempalta kysytään.
Goralla on kyllä ollut ilmassa machoilun meninkiä. Ruokintatilanteessa se saattaa mm. parkkeerata ruokien viereen ja murista Hildalle ja Hemulille jos nämä koittavat tunkea herran mielestä liian lähelle eväitä. Luonnollisesti on juniori saanut säpäkkäät lähdöt eväitä vahtimasta allekirjoittaneen toimesta.
Resurssiaggressiivisuutta on siis ilmassa, joten voi tietenkin olla, että Gora kohahti Hempalle siitä pallostakin...
No näitä resurssiaggreja on tässä talossa nähty joten ei mitään uutta auringon alla. Varovaisuutta kehiin tietyissä tilanteissa ja epätoivoista koulutusta (joka joko auttaa tai ei auta, se jää nähtäväksi) niin hyvä tulee ja voimme jatkaa normielämää.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen etappi siintää jo

Tänään ei yhtään huvittanut lähteä treeneihin ja vielä tuonne myräkkään. Ja flunssakin vaivaa.

Onneksi tuli mentyä, sillä fiilikset nousivat ja nyt taas jaksaa. Kouluttajan positiivinen ja kannustava palaute loi taas uskoa itseeni. Kaipa minä jotain olen osannut tehdä oikein tuon koulutuksen kanssa, vaikka viime päivät on taas tuntunut kun joutuisi rämpimään vyötäröään myöden suossa (lähinnä flunssasta johtuvan kaamean olon vuoksi).
Tuomo jaksaa ihmetellä miten minä jaksan vähintään viitenä päivänä viikossa raahautua treenaamaan, oli keli mikä tahansa. Mutta avainsana on päämäärä! Tavoite on asetettu ja sille deadline määrätty (ja vielä täysin tarkoituksella olen huudellut sitä ympäri kyliä, jotta en voi sitä vain kaikessa hiljaisuudessa jonnekin haudata) ja sinne ei pääse jos ei tee töitä sen eteen. Motivaatiota ja intoa on hirveästi ja mikäs se on tehdessä kun koirastakin on kuoriutunut ihan huippu harrastuskaveri.


Herra oli treeneissä oikein hienosti kuulolla ja mm. paikallaolo sujui 11 pisteen arvoisesti, vaikka kaiken muun häiriön ohella pistin pojan makaamaan kahden juuri juoksunsa lopettaneen nartun väliin. Hyvää treeniä, moiset viettelevät sulotuoksutkin ;)
Kyllä nenä kävi kumpaankin suuntaan, mutta ajatustakaan ei ollut että olisi noussut paikaltaan.

Aika hyvällä mallilla alkaa kaikki (uudet) ALO liikkeet olemaan.

Paikallaolo on varmaa ja rentoa. Aikaa olen kasvattanut noin 3 minuuttiin ja kaikki mahd. häiriöt on otettu mukaan (minä kierrän ympärillä, menen piiloon, joku leikkii minun ja Goran välissä pallolla/patukalla, minä heittelen ja pomputtelen Goran narupalloa, toiset koirat tekevät liikkeitään vieressä, koira räksyttää 4 metrin päässä, agilityä treenataan nenän edessä noin 10 m päässä, Hemppa ja Hilda leikkivät vieressä) Uskoisin siis ettei paikallaolosta tule ongelma. Välillä herra meinaa ennakoida sivulle käskyn ja tämä onkin tällä hetkellä se mihin panostetaan. Ennakointia ei tässä perheessä sallita.

Seuraamisessa meinaa joskus vähän "seilata", mutta tämä on selkeä vireongelma ja siihen onkin sitä kautta puututtu.
Käännökset on...no voisi ne olla tyylipuhtaampiakin, takapään käyttötreeniä tuon "norsu posliinikaupassa"-koiran kanssa ei kai voi koskaan unohtaa :D

Jäävistä maahanmeno (muita ei olla vielä treenattukaan). Käytössä vielä pikkuriikkinen avuste (sormi) joka tosin saadaan näillä näppäimillä häivytettyä. Omasta mielestä maahan meno saisi olla nopeampi, joten se on kai se mihin seuraavaksi puututaan. Tosin liike on täysin koekelpoinen tuollaisenaankin.

Luoksetulo ok. Olen opettanut Goran tulemaan suoraan sivulle. Takapään käyttöä ei voi taas liikaa korostaa perusasennonkaan yhteydessä ;)

Noutoesineen pitäminen, meidän mörkö. Gora EI halua pitää kapulaa suussaan, kapulan pitäminen on Goran mielestä siis erittäin surullinen liike. Kyllä se muuta pitää suussaan, mutta EI kapulaa. Olen saanut tehdä valtavan työn ja käyttää rutosti mielikuvitusta (ja Googlea), että olen löytänyt Goralle sopivan opetustyylin. Aloitin homman sheippaamalla ja homma etenikin siihen pisteeseen, että Gora avasi suunsa ja kopsautti hampaita kapulaan. Sitten tuli stoppi. Siitä en saanut hommaa edes milliä eteenpäin tai toisinsanoen olen sen verran surkea kouluttamaan asioita tuota kautta että en ilmeisesti osannut pilkkoa liikettä riittävän pieniin osiin. Todennäköisesti myös palkkasin tuosta hampaiden kalisuttamisesta kapulaa vasten liian kauan.
Seuraavaksi aloin leikkimään kapulalla itse (ja mulla oli olevinaan ihan pirun hauskaa) mutta en antanut kapulaa koiralle vaikka se sitä olisi itselleen halunnut. Muutama päivä tätä, jonka jälkeen aloin leikkiä kapulalla Goran kanssa, koska nyt se oli kiinnostunut kapulasta ja halusi sen. Vedin kapulaa pitkin maata ja kun Gora nappasi sen suuhunsa niin vetoleikki ja huuurjat palkkaukset. Sitten siirryttiin pelkkään vetoleikkiin: kun kapulasta on kunnon ote eikä sitä mällystetä niin hurja palkka. Seuraavaksi en enää palkannutkaan jos kapulaa kiskottiin vaan palkka tuli ainoastaan tiukasta oikeasta otteesta. Ja kaiken tämän jälkeen ollaan päästy tämän päivän kohokohtaan: Gora "sivu" - "pidä" ja kapula suuhun - odotan... sekuntti, toinen, viisi, kahdeksan, kymmenen - otan kapulasta kiinni ja sanon "kiitos". JEEEEEE! Mahti fiilis. Gora EI pudottanut kapulaa, ei edes siinä vaiheessa kun käteni lähestyi kapulaa. Ehkä tämäkin tästä :)

Kauko-ohjausta ei olla paljoa treenattu. Käsimerkit on mukana ja pidänkin ne mukana. Maahan menee hienosti, mutta istuminen ei ole vielä varmaa. Pääasia kuitenkin on että koira pysyy paikoillaan liikkeitä tehdessään. Etäisyyttä ei vielä ole kun ehkä juuri ja juuri se kokeissa vaadittava 2m joten meinaan etäisyyttäkin vielä kasvattaa.

Hyppyä olen treenannut sekä avo- että normiesteellä. Avoeste meillä on kotona. Vaikka kuvittelin tehneeni pohjatyön huolella, niin silti ukkeli yrittää silloin tällöin kiertää esteen :( Ei hyvä, ei olleenkaan. Esteen korkeuden olen saanut jo nostettua sinne 50cm ja käskysanana toimii tässäkin sivu jonka tosin tulen vaihtamaan ja uskon tuon esteen kiertämisongelmankin ratkeavan sillä.

Näiden lisäksi ollaan jo merkinkiertoa ja ruutua ehditty puuhastelemaan + seisomista ja muita pikkujuttuja, suuruudenhulluna haaveena saada joskus rämmittyä alo läpi :D
Luulen että kokeissa suurin ongelmamme tulee olemaan sopiva vire ja sen ylläpitäminen, mutta vaikka koemaisia treenejä ollaan jo pidettykin, niin tuo ongelma tulee sitten ratkaistavaksemme vasta kokeissa yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen nimittäin aivan järkyttävä jännittäjä ja se vaikuttaa myös koiraan. Valitettavasti.

Nyt siirrymme viettämään leppoisaa loppuviikkoa (tosin treenejä ei sovi unohtaa ;) ) ja maanantaina on jälleen luvassa mukava reissu uimalaan polskimaan.