Heinäkuun turinoita

Heinäkuukin on mennyt yhdessä hujauksessa, eikä mitään erikoista kirjoituksen aihetta ole löytynyt.

Treenattu on, uitu on ja kauneutta on hoidettu. 

Viime viikonloppuna oli Goran ensimmäinen virallinen näyttely Hyvinkäällä (NUO-EH) Näyttelyarvostelun voi lukea täältä. Näyttelytouhu ei kyllä näytä kiinnostavan herraa _yhtään_ (tämä on tosin jo todettu pentunäyttelyissä) ja melkoisesti sai ukkoa tsempata, että sain sen edes kehässä ravaamaan. 

Maritta- kasvattajan luona käytiin taas trimmissä ja trimmin jälkeen seuraamassa vepetreenejä. Gorakin sai kokeilla mm. veneelle uintia ja hienostihan se tuolta uimamaisterilta sujui. 

Älkää nyt kertoko kellekään, mutta vähän jäi sitten kuitenkin kipinä palamaan ja kiinnostus lajia kohtaan nousi ihan uusiin sfääreihin. Olen lukenut lukemattomia blogeja ja sivuja vepestä ja homma on jäänyt muhinmaan "mietintämyssyyn" ;) 

Sisko ja sen veli riehuleiden jälkeen

Trimmireissu Inkooseen

Eilen tehtiin Siskoni ja Goran siskon kanssa trimmireissu Kasvattaja Marittan luokse.

Sisarukset on edelleen niin samalla aaltopituudella, vaikka harvoin näkevätkin.

Musjasta (D. Groza`) tuli Marittan käsittelyssä niiiin hieno!

Meidän ukkelikin trimmattiin, vaikka karvaa ei edelleenkään siihen tarkoitukseen liiemmin ole :)

Gora on niin naperon näköinen, kun karvaa ei ole kun muutama sentti :)

Kävin ostamassa nyt biotiinia ja öljyä ruokaan, josko saataisiin tuo karva joskus oikeaan pituuteen, kun se kasvaa niin kovin hitaasti. Jäämme odottamaan onko niistä mitään hyötyä.

Silmissä musteni

Tänään oli hillittömän hauska päivä muuten, mutta melkoinen amatöörikuvaajan painajainen...

Montako pikkumustaa kuvassa?

Aamun treenien jälkeen hurautettiin hertsikasta hakemaan kyytiin Musja-systeri ja siitä matka jatkui Inkooseen Marittan tykö.
Pentuset saivat hienon trimmin ja sen jälkeen oli vuorossa pienimuotoiset pentutreffit. Goran ja Musjan lisäksi menossa olivat mukana Leimu, sekä Kelmi ja Eelis.
Niin oli saman näköistä ja -kokoista porukkaa että ei jäänyt kyllä sukulaisuussuhteet epäselväksi :)

Tyypeillä näytti olevan erittäin hauskaa ja tämä ei kyllä saa jäädä viimeiseksi treffaukseksi.

No, ne kuvat sitten? :)  T o i v o t o n t a!

 Tuossa kasassa ei ole kyllä päätä eikä häntää... Leimu(?) ja Gora se siinä taitaa painia.

  Gora ja Leimu 

 Gora oli koko ajan systereiden kurmutettavana :) 

Herra hienona. Sitä seisomista kannattaisi kyllä treenailla...

Musjan taidonnäyte :)

Ransu tuli kylään

Tarha on kuravelliä ja koirat painivat siellä monta kertaa päivässä = koirien pesua monta kertaa päivässä, eikä Hildan iho jatkuvaa kosteutta kiittele. Parrasta roikkuu kaikki oravaa pienemmät roskat ja vesikupin vesi muuttuu mustaksi.
Mikä siis neuvoksi?
No tietenkin 1,5mm ja eikun kone laulamaan...

Huomenna vielä siistiminen, niin avot! Tuomon mielestä Hiltunen näyttää tällä hetkellä siltä, kuin olisi käynyt sokealla parturilla :D

Kun lähti turkki, muuttui koira kuin eri elukaksi. Vauhtia tuli kaksi kertaa lisää, eikä sitä ihan vähän ollut alkujaankaan ja nyt kun ei turkki ole suojaamassa niin ovat painileikeissä Hempan kanssa selvästi tasavertaisempia. Eikä tarvitse sitten jälkihommienkaan jälkeen hikihatussa irrotella roskia turpavärkistä.

Naamakarvojen ajelun jälkeen alkoi kyllä kaduttaa. Jestas miten ruma elukka sieltä paljastuikaan, mutta puolen tunnin jälkeen olin jo aivan rakastunut Hildan uuteen ulkomuotoon ja tällä hetkellä en usko, että palaamme enää vanhaan - mutta aika näyttää. Näyttelyihin ei meillä kuitenkaan ole asiaa lievän alapurennan vuoksi. 

Nyt vaan täytyy lähteä koiranpeti ostoksille, koska lattialla ei nakupellenä ole enää mukava nukkua :)

Tuli koiruus mitattuakin. Se on näyttänyt niin suurelta (buvvejen mittakaavassa), Hemuliakin suuremmalta, mutta olen ajatellut että karvat sen vain tekevät. Mutta vielä mitä! Kolmen mittauskerran tulokseksi tuli aina vain 65cm, joka siis on rotumääritelmässä narttujen  maksimi. Mitä lie kasvuhormoneja syönyt kakarana salaa.

Sportti-buvve reissussa

Ei se mikään ruusu ole, mutta kukkiihan se perunakin...

Hilda oli jo pitempään näyttänyt turjakkeelta = noin niin kuin suunnilleen buvvelta. Olin epätoivoisesti koittanut pitää pehmoisen höttökarvan takuttomana ja sitten meni hermo, kun tuntui  että päivät kuluvat lastenhoidon ja koiran harjaamisen parissa. Tiistai iltana heiluessani taas harjan kanssa päästäni kuului tuttu napsahdus ;)
Andis sai päällensä reilun 6mm terän, koiruus käskytettiin hyppäämään pöydälle ja ei kun hommiin.
Lopputulos ei ole järin kaunis, mutta ah miten käytännöllinen.


Keskiviikkona tungettiin perheen tytöt autoon ja huristeltiin tänne Keski-Suomeen mummoani tapaamaan. Matka meni hienosti, vaikka Hilda ei varsinaisesti mikään autoilija koira olekaan. Nyt neiti kuitenkin hyppäsi itse käskystä autoon, kun välillä sitä on saanut metsästää pitkin pihaa ja nostaa autoon (kunhan on sen ensin saanut kiinni).

Ensimmäinen lenkkeily täällä  "kaupungissa" (vastaan tuli 2 ihmistä ja 1 koira + pari autoa) olikin sitten mielenkinntoinen! Koiralle _sekä_ ihmisille(!!!) piti haukkua!?! Kyllä hävetti! Vaan ketäpä tästä saa taas syyttää muuta kun itseään? Äkkiseltään en muista koska meitä olisi lenkillä tullut koiria vastaan ja ihmisille se ei kyllä tähän mennessä ole alkanut avautumaan. Enemmän pitäisi suunnata lenkkejä vaikka Riihimäelle sivistyksen pariin, mutta kun "onks pakko jos ei taho?" Hihnalenkkeilyt jossain betonihelvetissä on meikäläisestä aivan   j ä r k y t t ä v ä n  puuduttavan tylsiä. Koirat, ainakin Hemuli, olisi varmaan tyytyväisiä kun pääsisi nuuskuttelemaan toisten koirien tuoksuja sekä merkkailemaan mielin määrin. Nyt ne käyvät vain naapurin uroksen kanssa kirjeenvaihtosotaa lenkkireiteillämme. Noh, ensimmäisen lenkin jälkeen Hilda usko, että se turpa ihan toden totta pidetään supussa kun ihmisiä tulee vastaan. Koiria ei sitten enempää ole tullutkaan, joten siihen en ole päässyt millään tavalla puuttumaan.
Neiti hienopierulle aiheutui myös ongelmia siitä, että mihin täällä voi pissiä ja kakkia. Hermo meinasi mennä kun raahustimme tuolla vesisateessa ees ja taas ja kalastimme yhtä helkkarin PISSIÄ. Tuli se sitten lopulta... mummun kynnysmatolle. Onnea on uroskoirat. Tänään aamulla ongema oli onneksi jo poistunut ja asiat kyettiin tekemään ulos.

Tänään käytiin metsäretkellä ja hiekkakuopilla kävelyllä koko poppoo:

Pahoittelut jälleen huonoista kuvista!

Rimppakintun riehulit

Tällä kertaa tyydyttiin riekkumaan omalla pihalla.

Kevään kunniaksi vedettiin turkkiakin vähän käytännöllisemmän mittaiseksi.