Welcome aboard Umppa

Niin... ja mitähän mä juuri kirjoitin siitä ettei meille todennäköisesti ole Nellan jälkeen enää pupua tulossa...

No, se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Joten toivottakaamme kaikki tervetulleeksi Umppa 9 viikkoinen kääpiöluppa poika. Rohkein kani-kakara mikä tässä taloudessa on asustanut. 

Toissa viikolla poikkesimme naapurikunnan eläinkaupassa ja tämä ihanuus törötti siellä siskojensa kanssa. Eipä sitä tullut kovin kauaa mietittyä, kun olin jo varausmaksua maksamassa. 

Ei ole lainkaan minun tyylistäni toimia näin nopealla aikataululla minkään eläimenhankinnan suhteen, eikä varsinkaan eläimen ostaminen eläinkaupasta. Aikaisemmin olen ainoastaan akvaariokaloja hankkinut liikkeestä, kaikki muut pörröiset ja vähemmän pörröiset kaverit on tullut kasvattajilta tai muilta harrastajilta. Viikko on asuttu yhdessä ja kaikkihan tuo pikkuluppa on hurmannut. Nyt yhdeksän viikkoisena pupu on jo täysin sisäsiistikin. Nellan kanssa ovat päässeet pintapuolisesti tekemään tuttavuutta, kumpaakaan kun ei ole leikattu. Kastrointi on siis pikku Umpalla syksymmällä edessä. Tätä "heräteostosta" tuskin tulemme katumaan. 

Liian lyhyt rakkaustarina

Tänään kutsui Esteri-pupu Unskin luokseen :(

Aamusella pupulit loikkivat tarhassa aivan normaalisti, mutta kun olin myöhemmin iltapäivästä viemässä niille ruokaa löysin Unskin kuolleena :( Olisi ehkä kannattanut lähettää pupu avattavaksi, mutta ei siinä shokissa tullut jäkevästi ajateltua ja nyt poika on jo haudattu.
Mitään sairauden oireita ei Unskilla ollut, joten tämä tuli aivan puskista.

Nyt surettaa vietävästi jo pelkästään Nellan puolesta :( Selviö on, että Nella siirtyy heti huomenna olohuonepupuksi. Saa nähdä kuinka se siihen rooliin istuu, mutta missään nimessä se ei kuitenkaan tule jäämään ypöyksin kanilaan.

Nuku hyvin rakas Unski Töppönen <3

s.12.4.2012 k. 27.7.2015

Räpsyjä viikon varrelta

Käytiin viime viikolla Alulangon puistometsässä kävelyllä

Näköalatasanteen maisemiin ei kyllästy koskaan. Kyllä Suomi on kaunis!

Rouva Nella Töppönen

Esterin kuoltua tammikuussa otin Unskin sisälle asustamaan, ettei sen tarvinnut olla yksin. Hyvin se sisälle sopeutui, vaikka ajattelin sen läkähtyvän. Yksinäinen se oli silti vaikka saikin seuraa koirista ja meistä kaksijalkaisista.
Tässä kevään korvalla rupesin miettimään, että josko sitä kuitenkin löytyisi Unskille vielä jostain kaveri. Poikasta en halunnut.
Pistin ilmoituksen nettiin lähinnä kokeilumielessä, koska en uskonut että ihan helpolla löytyisi sopivaa kaveria. Sitten vain odotettiin.
Odotusta kesti vissiin vajaan päivän, kun sain sähköpostia Nella pupusta. 4,5 vuotiaasta kääpiöluppa rouvasta, joka estekani uransa jälkeen etsi uutta kotia. Omistajan viesti Nellasta kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Sähköpostitteluiden ja puhelinkeskustelun jälkeen sovimme, että menen Nellaa meille hakemaan Helatorstaina.

Perillä odotti Nellapallo, niin kuin omistaja Nellasta sanoi. Selällään sylissä rötköttävä pupunen jota sai väännellä ja käännellä minäkin, täysin vieras ihminen <3

Olin tehnyt (jälleen kerran) tarkat suunnitelmat siitä kuinka Unski ja Nella tulisi toisiinsa tutustutta ja vielä ajaessani kotiin niitä päässäni kertasin. Kuitenkin kotiin päästyäni ja nähtyäni Unskin nojailemassa tarhansa porttiin yhtä surkeana kun lähtiessäni päätin että katsotaan vähän mitä kanit toisistaan sanovat. Istahdin Nellan kuljetuskopan kanssa tarhaan ja saman tien loikki Unski katsomaan. Kanit nuuskivat toisiaan kalterien välistä ja Unski nuoli Nellan nenää. Eikun tulokas kopasta pois ja "herran haltuun". Varasin kyllä viereeni varmuuden vuoksi vadillisen haaleaa vettä, jonka olisin voinut kanien niskaan tarvittaessa viskata.
Pari-kolme tuntia kanit astuivat vuorotellen toisiaan, jonka jälkeen kopsahtivat yhdessä aurinkoon lepäilemään.

Eilen vielä Nella pelkäsi pihassa rallattelevia koiria, mutta tänään ei ole niistä enää korvaansa lotkauttanut.

Tämmöinen näky tarhassa odotti aamulla :)

Arjen aherrusta - pikaisesti

Neiti Hiltusen koiven parannuttua päästiin vihdoinkin jälkipuuhasteluihin käsiksi. Meinasinkin jo, että koko kesä menee aivan harakoille. Onneksi kyse oli revähdyksestä eikä mistään luustoperäisestä!!

Yleensä jäljen jälkeen painellaan metsälenkille joten Gorakin on autossa mukana.
Mitäpä se maksaisi tehdä sillekin jälki tai pari... Tarkoitus on (oli)  pysytellä toko:n parissa.
Pentunen kuitenkin syttyi koko jälkitouhuun niin, että niinpä sitä tulee rämmittyä tuolla metsässä useampana iltana viikosta. Ja kivaa on! Oikein harmittaa, että meillä on sunnuntaina se pentunäyttely eikä päästä lauantai iltana metsää rymyämään, eikä tänäänkään kerkeä ja ensi viikolla, Tuomon työviikolla, ei päästä iltaisin mihinkään. Tosin tuo viikon mietiskelytauko treenien välissä tekee vain hyvää. Eipä sitä kehtaa sieltä näyttelystä kuitenkaan poiskaan jäädä, vaikka tällä hetkellä ei kyllä kiinnostaisi lainkaan lähteä seisomaan helteessä tunneiksi jonnekin raviradalle vinttikoiraradalle tekemään -ei yhtään mitään  :/

Toko:ssa ollaan noiden perusliikkeiden oheen, vähän vaihteluksi, otettu haastavampia liikkeitä kuten nouto ja ruutu. Ihan pientä makustelua vain ja sheippaamalla edetään, ruudun kanssa targetilla. Eipähän ala tokotouhut maistumaan puulta kummankaan mielestä, kun saadaan vähän uusia tuulia eikä jumiuduta hinkaamaan vain niitä alo:n perusjuttuja.
Takapään käyttöä treenataan edelleen ja tulevia esineeruutu treenauksia varten täytyisi herätellä esinemotivaatiota. Jälkimmäisessä onkin luultavasti vähän haastetta...

Uskin antibioottikuuri muuten loppui aikapäiviä sitten ja yllätyksekseni pupunen on kunnossa! En oikein kuurin alkaessa jaksanut uskoa, että antibiootit pupua parantaisivat, mutta onnekseni oli täysin väärässä. Ihan loistojuttu!

Antibiootti ja kuinka se kanille annetaan?

Kertokaapa se!

Muutama ilta takaperin huomasin pupulaan mennessäni, että Unski rohisee.
Eläinlääkäriin vei tie ja tuliaisena 10 päivän antibioottikuuri. Keuhkoputkentulehdus.
Herra on onneksi todella virkeä ja juoksentelee pitkin poikin, ruoka maistuu eikä minkään sortin eritteitä valu nenästä eikä silmistä.
Toivottavasti herra nyt toipuu antibiooteilla eikä tilanne nyt ainakaan pahene.
Hetihän mieleen hiipii epäilys pasteurellasta, mutta toivottavasti nyt kuitenkaan ei ole siitä kysymys.
Edellinen ranskishan siihen menetettiin.
Antibiootin antaminen on kyllä yhtä h*lvettiä. Uski ei nimittäin ole mikään sylipupu ja se on vakaasti sitä mieltä ettei hänen vapauttaan sovi tulla rajoittamaan. Voimaa tuollaisessa päälle 6 kiloisessa kanissa on kyllä ihan mukavasti.
Kovin eläinystävälliseltä tuo meidän lääkitsemistouhumme ei näytä kun tungen kanin polvieni väliin ja nappaan sitä kaksin käsin päästä kiinni ja Tuomo tunkee ruiskulla lääkettä kitusiin, mutta pääasia että lääke menee sinne minne kuuluukin. Ensimmäisillä kerroilla lääkettä oli enemmän minun päällä kuin Unskin suussa :)

Lääkitsemistouhujen välissä on sitten ehditty treenaamaankin hiukan. Tuomo heilui tänään kameran kanssa, joten luvassa kuvapläjäys.

Puputit

Omnomnom, mansikka-vadelma-mustikkakaurapuuroa

Pörröpainit

Pikku-pörrö ja Iso-pörrö ne jaksavat vääntää :)

Ja sitten on tukka sekaisin ja hikihatussa 

Muut osaavat ottaa rennosti.

Kuka pesisi Hemulin nenän?

Vuohenputkea, NAM ,NAM!

Töppösten kuulumiset

Puput voivat hyvin ja paksusti.
Unski on selvästi kerännyt "pientä" vararavintoa itseensä kun talven ajan kanit ovat olleet vapaalla ruokinnalla. Nyt alkaa sitten herralla kuntokuuri ja ravintoakin aletaan vähän säännöstelemään, kun ilmat ovat lämmenneet.
Esteri on kyllä kuosissa. Rouva on oikein sutjakassa kunnossa, mutta se onkin talven aikana kuluttanutkin jotakin. Pääosin ulkona on talvella näkynyt Esteri pomppimassa, kun Unski on mököttänyt pesäluolassa. Luolassa, todellakin luolassa... Pupuillahan siis on mahdollisuus kaksiosaiseen sisätilaan jossa toinen osa on lämmitetty +5 asteiseksi ja toinen on hiukan viileämpi. Pömpeli on täynnä pahnoja joihin kaivautua. Kanit eivät ole vissiin sisällä käyneetkään. Eivät koko talvena. Ne asuivat koko talven kaivamassaan luolassa. No pääasia, että pariskunta oli tyytyväisiä ja hyvin tarkeni. Lykkäsin niille kyllä RUTI-Rexiä luolan suusta sisälle ja sinne ne oli pesään kuljetettu. Kovin näytti herrasväellä olleen viihtyisä koti, kun sitä pääsin toisesta sisäänkäynnistä tässä kevään tullen kurkistamaan.

Pupulan kevätsiivous on nyt tehty ja kannoin pihatien kuusista karsimamme oksat tarhaan. Oksista värkätty maja oli menestys ja siellä nuo nyt näyttävät päikkärinsäkin köllivän  :)
Laajennussuunnitelmia ja mittauksia tehtiin ja tämän kevään/kesän aikana tarhaa laajennetaan niin, että kokonaispinta-ala tulee olemaan noin 60 neliötä. Eiköhän se ole riittävä kahdelle kanille.

Nyt on meneillään Unskilla aivan hillitön karvanlähtö. Ahkerasti olen sitä harjaillut, etteivät pupuset vain saa suolitukosta. Tarhassa käykin senpäiväinen sutina, kun pikkulinnut käy noukkimassa harjaamani ja irronneet karvat maasta pesäänsä.
Ensimmäiset vihreät herkutkin on jo saatu pihasta kerättyä :)

Ei mitään uutta...

Taas on kirjoittelut jäänyt kirjoittelematta. Tapahtumien puute ja motivaation puute, siinäpä ne suurimmat syyt. Jokaista koirien aivastusta en viitsi alkaa tänne raportoimaan, niin jutun aiheet on ollut hiukan vähissä. Normi arkea vaan elellään...

Perjantaina oli ihana herätys: Lunta maassa! Kyllä sitä sen verran satoi, että tytön kanssa sai värkättyä ihka ensimmäisen lumiukon. Ja viikonlopun aikana satoi vielä lisää. Tänään maanantaina lumi edelleen on ja pysyy, tosin viimeistään keskiviikkona "saamme" varmankin palata syksyisempiin tunnelmiin vesisateen merkeissä :(

 Esteri ei ihan niin innoissaan lumesta ollut kun me muut, mutta uskaltautui rouva kuitenkin ulos ihmettelemään.

 Missähän Unski on rymynnyt, kun on selkä märkänä...

Keskiviikkona olisi edessä Saarijärven reissu. Autoon pakataan Hiltunen ja isäni tulee Hemulipiiaksi, kun en viitsi ketään tänne pyytää pelkkiä pupuja "vahtimaan". Mitään vahtimistahan noissa ei ole, mutta ei niitä voi tänne kolmeksi päiväksi yksinkään jättää. Hemppa on varmasti oikein mielissään tästä järjestelystä! Viimeksi ukoilla oli mennyt todella kivasti ja isän lopettaessaan ylistyspuheensa hienosti käyttäytyvästä, tottelevaisesta koirasta oli pakko epäuskoisena tarkastaa, että olihan hän todellakin vahtimassa oikeaa koiraa, ettei vahingossa ollut mennyt vaikka naapuriin :)

Pikainen kuvabloggaus

Kevät on jo pitkällä :)

Koiratarhassakin vihertää (vuohenputket) niin nätisti.

Raahasin vanhan kaisloista tmv. punotun sohvanraatomme koiratarhaan  (kuvan oikea alareuna). Mikä onkaan mukavampaa kun istuskella iltaisin (öisin) pihalla, kuunnella pöllöjen huhuilua ja katsoa kun koirat leikkivät. 

Unskilla antibioottikuuri on loppunut ja herra on voimissaan. Niin voimissaan, että tuntui tulevan hulluksi jättimäisessä koirien näyttelyhäkissä jossa joutui suurimman osan ajasta viettämään. Ei tuntunut herraa virkistävän edes asunnossa sisällä loikkiminen, vaan ryskäsi ja rynkytti häkkinsä ovea jatkuvasti.

Niinpä rikoimme ulkoilukieltoa ja lopputulos on tämä:

Toisiinsa totuttaminen suijui täysin ilman ongelmia. Puput samaan tarhaan ja se oli siinä. Ensimmäinen päivä alistettiin astumalla toinen toisiaan, mutta mitään riitoja ei ole ollut missään välissä.

Puput nukkuvat vieretysten, syövät vieretysten ja pesevät toinen toisiaan. JEI! Olin kyllä varautunut pitkään ja vaikeaan totuttamisprojektiin, mutta hyvä ettei tarvinnut.

Neiti Hiltunen sen kun kasvaa ja kehittyy. Säkä on tällä hetkellä hieman  reilu 50cm (kotimittaus ilman hienoa ja virallista säkämittaa) ja Hemuli saa jo tehdä töitä, että pärjää vetoleikeissä pennulle.

 Hemppa parani vesihäännästään 4 vuorokaudessa ja meno on taas entisen mallista...

Söpöläinen

Jo toinen neljä-jalkaa-maassa-samaan- aikaan - kuva pienen ajan sisällä! Mitä Hempalle on tapahtunut??