perjantai 29. toukokuuta 2015

Pulikoimassa

Tänään käytin Goraa OnnenKoiran uimalassa pulikoimassa. Aika oli varattu kimpassa 4 muun koiran kanssa, joten hintaa ei paljoa jäänyt per kirsu.

Goralle ja kahdelle muulle koiralle oli varattu uittaja, koska ne eivät olleet ennen altaassa uineet.
Uittaja saikin kyllä puskea Goran puoli väkisin altaaseen ja ensimmäiset metrit olivat "APUVA, kuinka täältä pääsee POIS" - räpiköintiä.  Seuraavalla kierroksella G meni altaaseen jo vähän vähemmän puskemalla ja sitä seuraavalla kerralla jo lähes itse. Loppuaika menikin sitten niin, että viskasin tennispallon altaaseen ja Gora singahti perään.
Uintiaikaa oli 30 minuuttia, mutta kyllä siinä ajassa jokainen koiruus sai uida 18 metriä pitkän altaan ees-taas kerran jos toisenkin.
Kotiin lähtiessä käytin Goran pissalla, mutta autolle mennessä G lähtikin itkien vetämään takaisin sisälle :) Tämä taisi olla melkoisen rehellinen palaute reissusta, eli taatusti menemme uudelleen.
Ajatus olisikin, että säännöllisesti alettaisiin käymään uimalassa aina kun luononvedet ovat liian kylmiä uimiseen.

Kyllä oli taas ilo kulkea Goran kanssa. Paikka uusi ja koiran mielestä varmasti todella jännittävä, uudet ihmiset, uudet hajut, vieraita haukkuvia koiria, liukkaat lattiat, mutta niin reippaasti Gora taas käyttäytyi. Tarina olisi ollut aivan toinen jos mukana olisi ollut vaikkapa Hemuli...

Taittaa Pikku-Ukko uida vielä unissaankin, niin kova räpiköinti näyttää jaloissa käyvän =D



Tämä kuva on otettu vapun tienoilla.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ja meillä kaikilla oli niin muuuukaavaaa....

Tulimme tänään Keski-Suomeen hoitamaan asioita, mutta velvollisuuksien välissä täytyi tietenkin hiukan rentoutua uimalla ja telmimällä hiekkakuopilla :)

Onnellisia ja väsyneitä koiria on nyt tupa täynnä <3








sunnuntai 17. toukokuuta 2015

perjantai 15. toukokuuta 2015

Rouva Nella Töppönen

Esterin kuoltua tammikuussa otin Unskin sisälle asustamaan, ettei sen tarvinnut olla yksin. Hyvin se sisälle sopeutui, vaikka ajattelin sen läkähtyvän. Yksinäinen se oli silti vaikka saikin seuraa koirista ja meistä kaksijalkaisista.
Tässä kevään korvalla rupesin miettimään, että josko sitä kuitenkin löytyisi Unskille vielä jostain kaveri. Poikasta en halunnut.
Pistin ilmoituksen nettiin lähinnä kokeilumielessä, koska en uskonut että ihan helpolla löytyisi sopivaa kaveria. Sitten vain odotettiin.
Odotusta kesti vissiin vajaan päivän, kun sain sähköpostia Nella pupusta. 4,5 vuotiaasta kääpiöluppa rouvasta, joka estekani uransa jälkeen etsi uutta kotia. Omistajan viesti Nellasta kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Sähköpostitteluiden ja puhelinkeskustelun jälkeen sovimme, että menen Nellaa meille hakemaan Helatorstaina.

Perillä odotti Nellapallo, niin kuin omistaja Nellasta sanoi. Selällään sylissä rötköttävä pupunen jota sai väännellä ja käännellä minäkin, täysin vieras ihminen <3

Olin tehnyt (jälleen kerran) tarkat suunnitelmat siitä kuinka Unski ja Nella tulisi toisiinsa tutustutta ja vielä ajaessani kotiin niitä päässäni kertasin. Kuitenkin kotiin päästyäni ja nähtyäni Unskin nojailemassa tarhansa porttiin yhtä surkeana kun lähtiessäni päätin että katsotaan vähän mitä kanit toisistaan sanovat. Istahdin Nellan kuljetuskopan kanssa tarhaan ja saman tien loikki Unski katsomaan. Kanit nuuskivat toisiaan kalterien välistä ja Unski nuoli Nellan nenää. Eikun tulokas kopasta pois ja "herran haltuun". Varasin kyllä viereeni varmuuden vuoksi vadillisen haaleaa vettä, jonka olisin voinut kanien niskaan tarvittaessa viskata.
Pari-kolme tuntia kanit astuivat vuorotellen toisiaan, jonka jälkeen kopsahtivat yhdessä aurinkoon lepäilemään.

Eilen vielä Nella pelkäsi pihassa rallattelevia koiria, mutta tänään ei ole niistä enää korvaansa lotkauttanut.

Tämmöinen näky tarhassa odotti aamulla :)