Lauantaina vihdoin koitti se kauan odotettu (pelätty) päivä: Meidän ensimmäinen virallinen TOKOkoe.
Edellisyönä ei paljon tullut nukuttua ja fiilikset aamulla olikin melko surkeat. Väsytti, jännitys väänsi vatsaa ja masensi sillä edellisenä päivänä julkaistu lähtölista ei luvannut hyvää: olisimme toiseksi viimeisiä eli paikkiksen jälkeen olisi taas luvassa tuntikausien odottelu.
Paikkamakuun alkaessa olin valmis pinkomaan kotiin, olin saanut nimittäin jännitettyä itseni sellaiseen fiilikseen, että harpoin vain parkkista ees-taas.
No alku ei todellakaan ollut kovin ruusuinen, kun paikkamakuusta nasahti vitonen (5!) Gora nousi viereisen koiran "maahan" käskyllä takaisin perusasentoon, vaihtoi lonkalle ja nuuskutteli maata... Fiilis oli koiralla siis jo siinä vaiheessa vahva EVVK.
No pisteitä ne on ne vähäisetkin, joten ei muuta kun odottelemaan omaa vuoroa.
Paikallaolon jälkeen oli toiveet ykkösestä haudattu hyyyvin syvälle, jos niitä ikinä realistisesti oli ollutkaan.
Goran otin häkistä pihalle vasta vähän ennen omaa vuoroamme. Täytimme yhdessä palkkakipon, leikittiin hiukan ja sitten kehän laidalle odottamaan että edellinen koira tulee kehästä ulos.
Ensin oli seuraaminen. Vaikka Goran vire tuntuikin olevan ennen yksilösuorituksia melko bueno, oletin silti, että seuraaminen menee vähän miten sattuu. Mutta mitä vielä! Gora teki ehkä parhaan seuraamisensa ikinä! Käännökset hienoja ja voi, olisittepa nähneet ne täyskäännökset =D
Sitten oli liikkestä maahanmeno. Siinä ei ongelmia, koiran osalta. Omistaja sitä vastoin vähän sähläsi, mutta se ei onneksi vaikuttanut pisteisiin, vaikka oletinkin kehässä ollessa, että se meni nollille.
Luoksetulo oli mielestäni ok. En vain uskaltanut juurikaan katsoa kuinka vinoon koira siinä jäi =D
Kapulan pitoa olin jännittänyt, mutta Gora nappasikin kapulan suuhunsa vastaan kakistelematta ja piti sitä sievästi vaaditun ajan.
Kaukoissa teki niin kuin piti. Pisteitä vähensi minun liian pitkä käsimerkki istumisen yhteydessä.
Hypynkin Gora suoritti hienosti, tosin en taaskaan uskaltanut katsoa jäikö koira yhtään vinoon tullessaan perusasentoon.
Kehästä poistuessamme leijuin niin pilvissä kun olla ja voi, sillä Gora oli suoriutunut omasta mielestäni niin hienosti ja sillä oli selväs kivaa, kun häntä vispasi kaiken aikaa. Tämä olikin meidän päivän tavoite: Hauskaa tultiin pitämään :)
Goran syödessä palkkaansa uskaltauduin vihdoin tiedustelemaan meidän pisteitä siskoltani joka oli ne laittanut ylös, olin nimittäin päättänyt etten kehässä ollessa niitä itse kyttää, että pystyisin keskittymään täysillä koiraan ja ettei homma menisi pisteiden laskemiseksi päässä =D
Leuka läsähti auton konepellille kun sain sen pikku pistelappusen nenän alle ja taisi yksi pieni onnen kyynelkin vierähtää!
Paikallaolo 5
Seuraaminen 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10 (ei se tainnut sitten vinoon jäädäkään)
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
167pist / ALO1
Aivan u s k o m a t o n t a !!
Tänään, sunnuntaina, käväistiin Tervakosken näyttelyssä. Sieltä ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa NUO ERI, NUK-1. Arvostelu oli kuitenkin oikein hyvä, sen mitä siitä käsialasta nyt selvää otin. Kirjoitan arvostelun tuonne näyttelyarvosteluihin, kunhan jaksan ja kerkiän.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Möllitokoilemassa
Käytiin perjantaina möllitokossa. Torstain kisamaiset treenit sujui kuin unelma, joten hyvällä fiiliksellä mentiin. Hyvällä fiiliksellä tultiin kyllä kotiinkin, vaikka eppis ei ihan mennyt niin kuin strömsössä.
Gora näki paikalla Musja-systerin, joka osallistui samaiseen mölliin. Sen jälkeen Gora ei sitten enää nähnytkään mitään muuta. Se itki Musjan perään kun Musja ei ollut näköpiirissä ja veti sen luokse. Ikinä se ei ole tuolla tavalla Musjaan suhtautunut. Muita koiria Gora ei tuntunut huomaavankaan. Kovasti se Musjan bebaa myöhemmin nuuskutteli vaikka Musjan juoksut on olleet ja menneet. Olisiko Hildan juoksut kuitenkin jotenkin vaikuttanut ja pistänyt nuoren miehen noin sekaisin? Meillä on käytössä kehän laidalla oleva palkka, jonka Gora aina hotaisee kitusiinsa JESS kiitoksen jälkeen alta aikayksikön. Nyt se ei edes sitä syönyt, kun piti Mussun suuntaan kuikuilla ja vollottaa.
Keskittyminen oli siis ihan jossain muualla kun hommien tekemisessä, enkä saanut tätä seikkaa muutettua. Kesken meidän oman suorituksen Gora meinasi kolmesti karauttaa ulos kehästä Musjan luokse, käskyllä kuitenkin pysyi kehässä.
Tämä häseltävä herra keksikin, sitten aivan uusia tyylejä suorittaa liikkeitä. Sellaisia, mitä ei ole ikinä treeneissä nähty, kuten mm. pieni kunniakaarros luoksetulossa (selkeästi arpoi, että voisiko painella ulos kehästä, mutta päättikin sitten tulla sivulle). Tässä sivulletulossakin nähtiin myös ihan uusi tyyli - herra istui sivulle poikittain. Seuraaminen oli _aivan_ järkyttävää! Seuraamisesta tulikin kokonaiset 7½ pistettä. Kapulaa ei herra suostunut ottamaan suuhunsa laisinkaan, vaikka siinäkään ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan ja esteen kiersi, mitä ei ole tehnyt moneen kuukauteen. Päinvastatoin hypystä on tullut yksi Goran lempiliike.
Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä ja kaukoista saatiin 9½. Kaukoissa tuo on työvoitto, koska se ei todellakaan kuulu Goran suosikeihin.
No annettiin yleisölle huvia koko rahan edestä ja myönnettävä on, että touhu oli jo ensi metreistä niin hupaisaa katseltavaa ettei siinä kyllä täysin pysynyt pokka itse ohjaajallakaan.
Hyvä fiilis siis jäi kaikesta huolimatta. Ehdottoman positiivinen asia oli meidän molempien mielentila. Minä olen aivan kamala jännittäjä, mutta kun astuin "areenalle" niin jännitys loppui siihen paikkaan. Vaikka Gora teki lähes kaiken miten sattuu, niin se teki kuitenkin kaiken iloisesti ja häntä heiluen, eikä ollut muuli. Pelkäsin, että Gora oli tuollainen perässä vedettävä muuli kolmen tunnin odottamisen jälkeen, joten tuo sen onnellinen hömppäasenne oli jo iso asia.
Tuloksena siis 131 pistettä, josta olisi virallisissa napsahtanut kolmos tulos.
Tuomarina oli Oili Huotari ja hän on arvostelulippuseen kirjoittanut muiden kommenttien ohella mm. että "koira oli vähän ällistynyt ja että kisarutiinipuuttuu, mutta potentiaalia on". No kerran ollaan oltu aikaisemmin hallissa treenaamassa, joten hiukan oli kyllä "maalainen kaupungissa" meininki jo ihan senkin takia kun vähän kaikkea piti ihmetellä.
Meillä on ihka oikea koe parin viikon päästä. Tai siis pitäisi olla. Nyt vaan arvon, että kehtaanko/uskallanko sinne mennä?? Liikkeet tuo osaa. Ihan todella osaa. Oili kyllä siellä kannustavasti kaikille sanoi, että kisoissa toimiminen / kisarutiini tulee vain sillä että sinne kokeisiin menee. Olenkin yrittänyt tässä itselleni tämän parin päivän aikana uskotella, että vaikka oikea koekin menisikin samanlaiseksi pelleshowksi, niin ei se ole vakavaa. kyse on kuitenkin vaan tokokokeesta. Paikkamakuu on tuolla varma ja sitä on treenattu vaikka ja minkälaisissa häiriöissä, ikinä ei ole edes harkinnut siitä nousemista ilman lupaa, eikä siinä nytkään ollut ongelmia. Ja sehän on tärkeintä, että ei pilata kenenkään muun koetta tai mahdollisesti koko tokouraa : /
Ongelma on nyt taas osaamaton ohjaaja, joka ei osaa pitää pakettia kasassa.
No vielä on pari päivää aikaa pohtia, että mennäkö vaiko ei.
Gora näki paikalla Musja-systerin, joka osallistui samaiseen mölliin. Sen jälkeen Gora ei sitten enää nähnytkään mitään muuta. Se itki Musjan perään kun Musja ei ollut näköpiirissä ja veti sen luokse. Ikinä se ei ole tuolla tavalla Musjaan suhtautunut. Muita koiria Gora ei tuntunut huomaavankaan. Kovasti se Musjan bebaa myöhemmin nuuskutteli vaikka Musjan juoksut on olleet ja menneet. Olisiko Hildan juoksut kuitenkin jotenkin vaikuttanut ja pistänyt nuoren miehen noin sekaisin? Meillä on käytössä kehän laidalla oleva palkka, jonka Gora aina hotaisee kitusiinsa JESS kiitoksen jälkeen alta aikayksikön. Nyt se ei edes sitä syönyt, kun piti Mussun suuntaan kuikuilla ja vollottaa.
Keskittyminen oli siis ihan jossain muualla kun hommien tekemisessä, enkä saanut tätä seikkaa muutettua. Kesken meidän oman suorituksen Gora meinasi kolmesti karauttaa ulos kehästä Musjan luokse, käskyllä kuitenkin pysyi kehässä.
Tämä häseltävä herra keksikin, sitten aivan uusia tyylejä suorittaa liikkeitä. Sellaisia, mitä ei ole ikinä treeneissä nähty, kuten mm. pieni kunniakaarros luoksetulossa (selkeästi arpoi, että voisiko painella ulos kehästä, mutta päättikin sitten tulla sivulle). Tässä sivulletulossakin nähtiin myös ihan uusi tyyli - herra istui sivulle poikittain. Seuraaminen oli _aivan_ järkyttävää! Seuraamisesta tulikin kokonaiset 7½ pistettä. Kapulaa ei herra suostunut ottamaan suuhunsa laisinkaan, vaikka siinäkään ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan ja esteen kiersi, mitä ei ole tehnyt moneen kuukauteen. Päinvastatoin hypystä on tullut yksi Goran lempiliike.
Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä ja kaukoista saatiin 9½. Kaukoissa tuo on työvoitto, koska se ei todellakaan kuulu Goran suosikeihin.
No annettiin yleisölle huvia koko rahan edestä ja myönnettävä on, että touhu oli jo ensi metreistä niin hupaisaa katseltavaa ettei siinä kyllä täysin pysynyt pokka itse ohjaajallakaan.
Hyvä fiilis siis jäi kaikesta huolimatta. Ehdottoman positiivinen asia oli meidän molempien mielentila. Minä olen aivan kamala jännittäjä, mutta kun astuin "areenalle" niin jännitys loppui siihen paikkaan. Vaikka Gora teki lähes kaiken miten sattuu, niin se teki kuitenkin kaiken iloisesti ja häntä heiluen, eikä ollut muuli. Pelkäsin, että Gora oli tuollainen perässä vedettävä muuli kolmen tunnin odottamisen jälkeen, joten tuo sen onnellinen hömppäasenne oli jo iso asia.
Tuloksena siis 131 pistettä, josta olisi virallisissa napsahtanut kolmos tulos.
Tuomarina oli Oili Huotari ja hän on arvostelulippuseen kirjoittanut muiden kommenttien ohella mm. että "koira oli vähän ällistynyt ja että kisarutiinipuuttuu, mutta potentiaalia on". No kerran ollaan oltu aikaisemmin hallissa treenaamassa, joten hiukan oli kyllä "maalainen kaupungissa" meininki jo ihan senkin takia kun vähän kaikkea piti ihmetellä.
Meillä on ihka oikea koe parin viikon päästä. Tai siis pitäisi olla. Nyt vaan arvon, että kehtaanko/uskallanko sinne mennä?? Liikkeet tuo osaa. Ihan todella osaa. Oili kyllä siellä kannustavasti kaikille sanoi, että kisoissa toimiminen / kisarutiini tulee vain sillä että sinne kokeisiin menee. Olenkin yrittänyt tässä itselleni tämän parin päivän aikana uskotella, että vaikka oikea koekin menisikin samanlaiseksi pelleshowksi, niin ei se ole vakavaa. kyse on kuitenkin vaan tokokokeesta. Paikkamakuu on tuolla varma ja sitä on treenattu vaikka ja minkälaisissa häiriöissä, ikinä ei ole edes harkinnut siitä nousemista ilman lupaa, eikä siinä nytkään ollut ongelmia. Ja sehän on tärkeintä, että ei pilata kenenkään muun koetta tai mahdollisesti koko tokouraa : /
Ongelma on nyt taas osaamaton ohjaaja, joka ei osaa pitää pakettia kasassa.
No vielä on pari päivää aikaa pohtia, että mennäkö vaiko ei.
perjantai 7. elokuuta 2015
Juoksuaika
Kirjaimellisesti!
Hemuli juoksee kiihkoissaan ympyrää, itkee ja ulvoo. Minä juoksen 237 kertaa päivässä (ja yössä) sanomaan mölyävälle Hemulille, että nyt se lärvi umpeen. Se auttaa, ehkä jopa tunnin.
Nukkuminen on jäänyt melko vähälle minulla ja Hempalla viime öinä.
Goraa ei hetkauta, eikä itketä, eikä liioin Neiti Hiltusta. Hiltunen on kuin mitään erikoista ei olisi meneillään.
Nämä ovat Hildan kolmannet juoksut. Edelliset on menneet hyvin kaikkien osalta. Hemuli on selvästi lutkuttanut Hildan pissoja jos on sellaisen pihalta bongannut, itkeskellyt vähän ja tärppipäivinä vähän enemmän, mutta siinä kaikki.
Nyt kaikki muuttui. Hemuli on aivan sekaisin, ressukka. Itkee, ulvoo, yrittää (ja tulee) ovista ja porteista läpi ja nyt vielä kauhukseni totesin ettei sille ruokakaan maistu.
Jos olisin tämän tiennyt, olisin vienyt Hildan steriloitavaksi jo aikaisemmin. No nyt kun tämä kiima on saatu kunnialla läpi niin pääsee Hiltunen eroon värkeistään.
Nyt vain koitetaan selviytyä. Hilda on eristetty täysin pojista. Pissatukset hoidetaan luonnollisesti eri aikaan ja pojat menevät hoitamaan asioitaan ensin, Uloskin kuljetaan eri ovista ja kuskaan juoksujalkaa Hildan pihan poikki ettei se vain ehdi sinne pissata. Pojat eivät pääse sinne suuntaankaan lenkille, missä Hilda käy. Hempan olen joutunut eristämään kuisti-eteinen-vessa-kylpyhuone-saunaosastolle, koska muuten se yrittää tulla ovista läpi Hildan luokse. Keittiön ja eteisen väliseen oveen värkkäsin sellaisen portin ettei siitä tule läpi edes Hemuli.
Kaipa tämä jotenkin toimii. Ainaki juuri ilokseni huomasin, että Hemuli on nukkumaanmenon jälkeen ollut melko hiljaa. Vähän se kuului itkeskelevän, mutta kun käskin sen hiljaiseksi, niin nyt se nukkuu. Viime yö oli aivan kammottava ja sain nukuttua vain noin 1,5 tuntia Hemulin mölinöiden vuoksi joten parannusta tämä siihen on. Vaikka Hemppa tietenkin haistaa että juoksuinen neito edelleen samassa talossa asustaa, niin helpotusta näyttää tuovan se ettei mitään varsinaista kontaktia saa siihen kuitenkaan otettua. Hyvä niin!
Näillä mennään, pakko mennä.
Jos nyt näyttää ettei tämä tästä mitenkään lutviudu, niin täytyy sitten alkaa miettimään Hemulin lykkäämistä hoitoon. Voi sitä ressua joka sen "kunnian" itselleen saa!
Tyhmästä emännästä kärsii koko perhe : (
Hemuli juoksee kiihkoissaan ympyrää, itkee ja ulvoo. Minä juoksen 237 kertaa päivässä (ja yössä) sanomaan mölyävälle Hemulille, että nyt se lärvi umpeen. Se auttaa, ehkä jopa tunnin.
Nukkuminen on jäänyt melko vähälle minulla ja Hempalla viime öinä.
Goraa ei hetkauta, eikä itketä, eikä liioin Neiti Hiltusta. Hiltunen on kuin mitään erikoista ei olisi meneillään.
Nämä ovat Hildan kolmannet juoksut. Edelliset on menneet hyvin kaikkien osalta. Hemuli on selvästi lutkuttanut Hildan pissoja jos on sellaisen pihalta bongannut, itkeskellyt vähän ja tärppipäivinä vähän enemmän, mutta siinä kaikki.
Nyt kaikki muuttui. Hemuli on aivan sekaisin, ressukka. Itkee, ulvoo, yrittää (ja tulee) ovista ja porteista läpi ja nyt vielä kauhukseni totesin ettei sille ruokakaan maistu.
Jos olisin tämän tiennyt, olisin vienyt Hildan steriloitavaksi jo aikaisemmin. No nyt kun tämä kiima on saatu kunnialla läpi niin pääsee Hiltunen eroon värkeistään.
Nyt vain koitetaan selviytyä. Hilda on eristetty täysin pojista. Pissatukset hoidetaan luonnollisesti eri aikaan ja pojat menevät hoitamaan asioitaan ensin, Uloskin kuljetaan eri ovista ja kuskaan juoksujalkaa Hildan pihan poikki ettei se vain ehdi sinne pissata. Pojat eivät pääse sinne suuntaankaan lenkille, missä Hilda käy. Hempan olen joutunut eristämään kuisti-eteinen-vessa-kylpyhuone-saunaosastolle, koska muuten se yrittää tulla ovista läpi Hildan luokse. Keittiön ja eteisen väliseen oveen värkkäsin sellaisen portin ettei siitä tule läpi edes Hemuli.
Kaipa tämä jotenkin toimii. Ainaki juuri ilokseni huomasin, että Hemuli on nukkumaanmenon jälkeen ollut melko hiljaa. Vähän se kuului itkeskelevän, mutta kun käskin sen hiljaiseksi, niin nyt se nukkuu. Viime yö oli aivan kammottava ja sain nukuttua vain noin 1,5 tuntia Hemulin mölinöiden vuoksi joten parannusta tämä siihen on. Vaikka Hemppa tietenkin haistaa että juoksuinen neito edelleen samassa talossa asustaa, niin helpotusta näyttää tuovan se ettei mitään varsinaista kontaktia saa siihen kuitenkaan otettua. Hyvä niin!
Näillä mennään, pakko mennä.
Jos nyt näyttää ettei tämä tästä mitenkään lutviudu, niin täytyy sitten alkaa miettimään Hemulin lykkäämistä hoitoon. Voi sitä ressua joka sen "kunnian" itselleen saa!
Tyhmästä emännästä kärsii koko perhe : (
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)