Syksy?

Oho! Kesä tuli - ja meni. Minä ainakin (en niin kesäihmisenä) olen jo päättänyt, että nyt on syksy.

Meillä on kesä sujunut vähän "siinä sivussa". Ollaan uitu, ulkoiltu, eletty perusarkea ja odotettu syksyä. Olen tehnyt todella ahkerasti keikkahommia (virallisestihan olen edelleen hoitovapaalla) ja nyt syksyn tullen alkaa vähän helpottaa, joten varsinainen koiraelämä voi taas täysillä pyörähtää käyntiin.

Missään pitemmillä retkillä en ole koiruuksien  kanssa käynyt, mutta suunnitelmia on sitäkin enemmän. Torronsuo ja  Poronpolku olisi ainakin tarkoitus tsekata tässä ennen talvea ja huisia olisi jos vielä päästäisiin Evokin katsastamaan. Ihan päiväreissuja siis. Mielummin kuitenkin retkeilen hirvikärpästen kanssa, kun helikopterin kokoisten paarmojen!
Sienestämään täytyy mennä, geokätköilemään olisi ihana päästä parinvuoden tauon jälkeen ja suurimpana missionina jatkuu edelleen "Buvven Pennulle Perustottis Haltuun".

Ollaan oltu Neiti Hiltusen kanssa aika (lue: todella) laiskoja minkään treenauksen suhteen koko kesä.
Istu, maahan, seiso, sivulle, seuraa, perusasento ja eteenmeno on niitä mitä ollaan treenailtu ja laiskasti niitäkin.
Neito kuitenkin osaa nämä arkiasiat kuten hihnassa kulkeminen, koirien ohittaminen, yksinolo, sisäsiisteys, autoilu, luvan odottaminen, luoksetulon, asiallisen vieraiden tervehtimisen jne. hyvin, joten kaikki muuhan on vain plussaa. Nyt odotetaan sitten pahinta "murkkuikää" niin voin tulla tänne taas itkemään, kuinka koiruus ei enää osaakaan mitään =D

Kooltaan Hilda on nyt n. 60cm eli muutama sentti enää ja sitten ovat Hempan kanssa saman kokoisia.

Kuvia piti äsken ihan vartavasten käydä pihalla napsimassa, kun tajusin etten ole kuvannut koiria koko kesänä :(
Kuvat ovat surkeita, mutta näkee niistä ettei meno ole ainakaan hiljentynyt :)

Pikainen kuvabloggaus

Kevät on jo pitkällä :)

Koiratarhassakin vihertää (vuohenputket) niin nätisti.

Raahasin vanhan kaisloista tmv. punotun sohvanraatomme koiratarhaan  (kuvan oikea alareuna). Mikä onkaan mukavampaa kun istuskella iltaisin (öisin) pihalla, kuunnella pöllöjen huhuilua ja katsoa kun koirat leikkivät. 

Unskilla antibioottikuuri on loppunut ja herra on voimissaan. Niin voimissaan, että tuntui tulevan hulluksi jättimäisessä koirien näyttelyhäkissä jossa joutui suurimman osan ajasta viettämään. Ei tuntunut herraa virkistävän edes asunnossa sisällä loikkiminen, vaan ryskäsi ja rynkytti häkkinsä ovea jatkuvasti.

Niinpä rikoimme ulkoilukieltoa ja lopputulos on tämä:

Toisiinsa totuttaminen suijui täysin ilman ongelmia. Puput samaan tarhaan ja se oli siinä. Ensimmäinen päivä alistettiin astumalla toinen toisiaan, mutta mitään riitoja ei ole ollut missään välissä.

Puput nukkuvat vieretysten, syövät vieretysten ja pesevät toinen toisiaan. JEI! Olin kyllä varautunut pitkään ja vaikeaan totuttamisprojektiin, mutta hyvä ettei tarvinnut.

Neiti Hiltunen sen kun kasvaa ja kehittyy. Säkä on tällä hetkellä hieman  reilu 50cm (kotimittaus ilman hienoa ja virallista säkämittaa) ja Hemuli saa jo tehdä töitä, että pärjää vetoleikeissä pennulle.

 Hemppa parani vesihäännästään 4 vuorokaudessa ja meno on taas entisen mallista...

Söpöläinen

Jo toinen neljä-jalkaa-maassa-samaan- aikaan - kuva pienen ajan sisällä! Mitä Hempalle on tapahtunut??

Pienet pojat sairastaa, heitä hellikäämme....

Hemuli on perheemme toinen potilas ja Unski toinen.

 Olimme eilen siskoni kanssa taas retkeilemässä koirien kanssa ja Hemuli ui, ui, ui ja ui. Mikään yllätys ei siis ole, että poika kärsii tällä hetkellä vesihännästä. Kipulääkkeellä ja lämmöllä on Hemulia hoidettu. Iltapäivällä häntää kärsi jo vähän heiluttaa ja pelata frisbeetä, mutta kovin painovoima vetää edelleen häntää puoleensa.

Taidamme odotella vesien lämpiämistä ennen seuraavaa uintia. 

Unski Töppönen taas joutui tänään luopumaan jostain kallisarvoisesta, eli pallit läks.

Leikkaus sujui kuin tanssi, mutta koko päivän on rukka ollut aivan kuutamolla. Vasta ilta kahdeksan aikaan alkoi heinä maistua ja kokonainen omenakin upposi pupusen vatsaan. Herra asustelee tällä hetkellä kuistilla koirien näyttelyhäkissä ja sekös poikaa sylettää, ja kun päässä on vielä kauluri niin ei ole pienen pojan asiat kovinkaan hyvin.

Ulkoilukieltoa tuli kokonaiseksi 12 vuorokaudeksi ja uskon että olemme aivan kypsiä koko sakki jo viikonloppuun mennessä. Huomenna Unski pääsee rellästämään tuvan puolelle ja näen aivan taatusti tästä tapahtumasta ensi yönä painajaisia ;)