Nyt Herätys!!

Ollaan kyllä oltu koko talvi sellaisessa koomassa, että eiköhän olisi aika jo alkaa hiukan aktivoitumaan.

Ilmoitin Goran yhdistyksen joukkotarkkiin Vihtiin, mutta ikävien sattumusten vuoksi päätin perua osallistumisemme kys. paikkaan ja mennään sitten syksymmällä Mevettiin. HUOM! mikäli joku on kiinnostunut joukkokuvauksesta kys. paikkaan niin pistäkää viestiä tulemaan :)

Turkin vetäisin Goralta alas tuossa helmikuun lopussa / maaliskuun alussa, joten ihan äkkiseltään ei olla näyttelyihin menossa. Kesän näyttelyitä on kuitenkin kalenteriin (ja tuonne tapahtumiin) laitettu, joten kunhan Gora on taas edustuskunnossa niin olemme back to the busines.

Meikäläisen niin kovasti iloitsema TOKO valmennuspaikkakin meni aivan mönkään, kun yhdistys meni muuttamaan meidän treeniaikaamme hallissa sellaiseksi, etten olisi päässyt paikalle kuin joskus ja jouluna. Ja nyt vielä kaiken lisäksi yhdistys päätti niin karmivat talkoovelvoitteet kenttää ja hallia käyttäville, että sai jäädä unholaan koko yhdistys. Ei minulla ole vuorotyön + Tuomon vuorotyön, lasten, koirien ja muun sosiaalisen elämän ohella aikaa talkoilla sellaisia tunteja mitä nyt päätettiin.
No onneksi on toinenkin yhdstys jossa voi harrastaa. Toisessa yhdistyksessä alkaakin ohjatut treenit parin viikon päästä. Nyt vaan täytyy talven jäljiltä kunnostautua, että saadaan paketti kasaan ja sitä myöten paikka ryhmästä.

Jotain kummaa Goralle onkin tässä talven aikana tapahtunut! Onko nyhveröstä kasvanut MIES?Ennen treenatessa niin rauhallinen, pehmeä koiruus onkin tulta ja tappuraa (HUOM! mustismittapuulla  ;) )
Palkkautuu patukasta aivan täysin, repii ja hyökkää patukkaan kiinni kuin sika limppuun. Jos jotakin asiaa korjaan, niin ei mene enää "lukkoon" vaan toteaa tyynesti, että "OK, selvä juttu ja nyt jatketaan".
Meillähän on siis ollut aivan jäätävän pitkä treenitauko, joka näemmä minun huonosta omatunnosta huolimatta, onkin ollut tosi positiivinen juttu.
Tästä on hyvä jatkaa kesää kohti. Mietiskelin tuossa viime yönä, että pitäisikö olla niin rohkea, että katson toko kokeen ja ilmoitan meidät sinne?? Treenattua tulisi aivan toiseen tyyliin ja tahtiin kun se selvä tavoite ja deadline on kalenterissa...
Uusiin tokokoeohjeisiin ja -sääntöihinkin olisi tosin varmasti hyvä luoda pari silmäystä.
http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/tottelevaisuuskoe/tottelevaisuuskokeen-luokat-ja-liikkeet

Pahoittelut radiohiljaisuudesta!!

Montakohan kertaa olen aloittanut tämän kirjoittamisen? Päällä on ollut blogi-tympääntyminen, ei vaan kerta kaikkiaan ole huvittanut kirjoitella vaikka kaikenmoista on tapahtunut.

Syksyllä oltiin Kennel Druzkayan leirillä. Siellä oli mm. etsijäkoira luento sekä etsintätreenit. Goralla treenit menivät aivan pöpelikköön, niin kuin vähän arvasinkin. Eihän Goraa vieraat koirat kiinnosta lainkaan, joten nytkin se p*skat nakkasi siitä, että vieras koira paineli metsään ja sen jälkiä olisi pitänyt seurata. Siinä se meikäläisen jaloissa pörräsi ja silmiin nakotti, että mitäs nyt tehtäisiin.
Eipä ole meidän juttu ei :)

Taas yksi tokokurssi on käyty läpi. Kurssin jälkeen oli hiukan tylsä fiilis. Mitäs nyt?! Kaikki mahdolliset ja mahdottomat treeniryhmät treenailevat talvella sellaisiin aikoihin, ettei meillä ole mahdollisuuksia niihin osallistua. Jäätiin siis oman onnemme nojaan ja itseni tuntien tiedän, ettei sellaisesta hyvä seuraa tavoitteelisen treenaamisen osalta :(
Kesällä laitoin hakemuksen tokon valmennusryhmäänkin, mutta jo silloin sanottiin että hakijoita on paljon.
Torstaina sähköpostissa kuitenkin odotti mahtava yllätys: Tokovalmennusryhmään olisi meille nyt treenipaikka tarjolla!! Täytyy myöntää ettei yksi pieni ilonkyynel ollut kaukana!
Eilen käytiin treenihalliin ja tuleviin treenikavereihin tutustumassa ja nyt täytyy kyllä sanoa, että kylläpä meitä kerrankin lykästi. Treenipaikkahuolet on mennyttä elämää.

Pikkumiehestä alkaa tulemaan mies - isolla M:llä ja sen kyllä huomaan herran päänupista. Huoh!
Treenaukset keskittyvät tällä hetkellä vanhojen taitojen jonkinmoiseen ylläpitämiseen ja mukavaan yhdessä tekemiseen, perseilyn sijaan.
Pääosin kuitenkin keskitytään nyt näihin varsinaisiin harrastuksiin ja jätetään kauneuskilpailut ensi vuodelle.
Jossain mätsärissä voisi huvin vuoksi joskus piipahtaa, mutta ensi vuoden varsinaisia näyttelyitä en ole vielä edes katsellut.
Antaa pojan nyt kasvaa rauhassa ja katsotaan sitten mitä meille näytelmissä sanotaan. Nyt tuo on edelleen niiiin pentumaisen kakaran näköinen ilmestys että oikein naurattaa, se vaan on tuollainen pikkuinen koikkelisloikkelis.
Leirillä oli muitakin G-pentuja ja huvittavan (järkyttävää) oli huomata, että Gora oli kaikista pennuista kaikkein kakaramaisin, ei sillä ollut edes parta ja otsatukka yhtä pitkä kuin muilla :D

Tervis kuva