Hilda oli jo pitempään näyttänyt turjakkeelta = noin niin kuin suunnilleen buvvelta. Olin epätoivoisesti koittanut pitää pehmoisen höttökarvan takuttomana ja sitten meni hermo, kun tuntui että päivät kuluvat lastenhoidon ja koiran harjaamisen parissa. Tiistai iltana heiluessani taas harjan kanssa päästäni kuului tuttu napsahdus ;)
Andis sai päällensä reilun 6mm terän, koiruus käskytettiin hyppäämään pöydälle ja ei kun hommiin.
Lopputulos ei ole järin kaunis, mutta ah miten käytännöllinen.
Keskiviikkona tungettiin perheen tytöt autoon ja huristeltiin tänne Keski-Suomeen mummoani tapaamaan. Matka meni hienosti, vaikka Hilda ei varsinaisesti mikään autoilija koira olekaan. Nyt neiti kuitenkin hyppäsi itse käskystä autoon, kun välillä sitä on saanut metsästää pitkin pihaa ja nostaa autoon (kunhan on sen ensin saanut kiinni).
Ensimmäinen lenkkeily täällä "kaupungissa" (vastaan tuli 2 ihmistä ja 1 koira + pari autoa) olikin sitten mielenkinntoinen! Koiralle _sekä_ ihmisille(!!!) piti haukkua!?! Kyllä hävetti! Vaan ketäpä tästä saa taas syyttää muuta kun itseään? Äkkiseltään en muista koska meitä olisi lenkillä tullut koiria vastaan ja ihmisille se ei kyllä tähän mennessä ole alkanut avautumaan. Enemmän pitäisi suunnata lenkkejä vaikka Riihimäelle sivistyksen pariin, mutta kun "onks pakko jos ei taho?" Hihnalenkkeilyt jossain betonihelvetissä on meikäläisestä aivan j ä r k y t t ä v ä n puuduttavan tylsiä. Koirat, ainakin Hemuli, olisi varmaan tyytyväisiä kun pääsisi nuuskuttelemaan toisten koirien tuoksuja sekä merkkailemaan mielin määrin. Nyt ne käyvät vain naapurin uroksen kanssa kirjeenvaihtosotaa lenkkireiteillämme. Noh, ensimmäisen lenkin jälkeen Hilda usko, että se turpa ihan toden totta pidetään supussa kun ihmisiä tulee vastaan. Koiria ei sitten enempää ole tullutkaan, joten siihen en ole päässyt millään tavalla puuttumaan.
Neiti hienopierulle aiheutui myös ongelmia siitä, että mihin täällä voi pissiä ja kakkia. Hermo meinasi mennä kun raahustimme tuolla vesisateessa ees ja taas ja kalastimme yhtä helkkarin PISSIÄ. Tuli se sitten lopulta... mummun kynnysmatolle. Onnea on uroskoirat. Tänään aamulla ongema oli onneksi jo poistunut ja asiat kyettiin tekemään ulos.
Tänään käytiin metsäretkellä ja hiekkakuopilla kävelyllä koko poppoo:
Pahoittelut jälleen huonoista kuvista!
"1.) Jokainen haastettu kertoo 11 faktaa itsestään
VastaaPoista2.) Hän vastaa haastajan 11 kysymykseen
3.) Haastettu keksii haastamilleen bloggaajille omat 11 kysymystä
4.) Hänen tulee siis haastaa 11 bloggaajaa joilla on alle 300 lukijaa
5.) Tässä postauksessa haastettu kertoo kenet on haastanut, ja kertoo myös haastetuille
Itseään haastannutta ei saa haastaa takaisin!"
Käytän nyt sanaa "lemmikki" kysymyksissäni, vaikka haaste menee myös hevosbloggareille. Lemmikki kai se hevonenkin. :)
1. Kuinka päädyit nykyiseen lemmikkiisi? Pitkän etsinnän kautta vai puolivahingossa.
2. Mikä luonteenpiirre lemmikissäsi viehättää eniten?
3. Mikä lemmikkisi ulkonäössä on eniten mieleesi?
4. Oletko ikinä isojen vastoinkäymisten tms jälkeen miettinyt, olisiko elämäsi helpompaa ilman kyseistä lemmikkiäsi/lemmikkejäsi?
5. Pystytkö kuvittelemaan elämää ilman lemmikkiäsi?
6. Miksi valitsit kyseisen rodun tai "roduttomuuden"?
7. Mikä on elämäsi yksi hirveimmistä kokemuksista?
8. Entä mitä hetkeä et ikinä vaihtaisi pois?
9. Mitä toivot tulevaisuudeltasi?
10. Oletko koskaan kisannut? Yksin tai lemmikkisi kanssa.
11. Jos saisit toivoa joululahjaksi mitä tahansa tavaraa (ja vielä saisit sen), mitä toivoisit?
T. http://cummikarhun.blogspot.fi/ :)
Siis kerta kaikkiaan HYI, minkä menit tekemään ;P
VastaaPoistaMutta yritämmä vastata... :)