Oli siis aika ottaa astetta kovemmat keinot käyttöön! Keitetyt broilerin kivipiirat pakastimesta esille ja jo alkoi tapahtumaan. Ensimmäinen palanen syötiin samaan tapaan kun muutkin tarjotut herkut: haistelua, maistelua, käyn makaamaan ja kaikessa rauhassa mussutan sen minimini kokoisen herkun. Sitten syttyi päässä lamppu ja loppu tapahtumaketjua voisi kuvata niin, että pentu menee kivipiirojen vuoksi vaikka perse edellä puuhun. JES!
Meidän vapaamuotoisen luoksetulon "Täällä" opetteluunkin saatiin aivan uutta puhtia, kun minimiehellä on päässään hatara kuva siitä, mitä sieltä taskusta suuhun putoaa kun kutsu käy (missään nimessä tuo ei siis osaa vielä tulla kutsusta luokse). Ja nyt on eväitä alkaa opettamaan juniorille naksuttimenkin toimintaperiaatetta :) Selkeästi kyllä huomasi, että kun se herkkujenherkku löytyi niin kyllä tuolla on intoa tuusailla herkkujen perässä kaikenlaista :)
Neiti Hiltusen suhtautuminen Goraan on mielenkiintoista seurattavaa. Pentu kiinnostaa, ärsyttää ja ällöttää neitiä, mutta samalla herättää äidillisiä tunteita. Sisällä pennun lähentelyyn vastataan murahtamalla ja paikkaa vaihtamalla (karkuun juoksemalla). Ulkona kuljetaan kun pentua ei olisikaan, mutta silti vähän kuin salaa kuitenkin aina kurkataan olan takaa, että pentu pysyy mukana ja jos Gora on jäänyt jälkeen ja kadonnut ehkä jopa Hildan näköpiiristä niin likka vetää hirveää ryydloikkaa tarkistamaan mihin pikkukaveri jäi. Meillä on tarhassa suuri kataja ja Gora pujahti tänään katajan alle näkymättömiin. Siitäpä iski Hildalle paniikki. Se juoksi hulluna puuta ympäri ja koitti löytää pennun ja kun Gora ilmestyi puun alta esille hyökkäsi Hilda samantien nuuskuttelemaan pennun läpikotaisin kunnes jatkettiin tarhassa käyskentelyä normaaliin tapaan.
Pari kertaa on neiti meinannut erehtyä vastaamaan Goran leikkiinkutsuunkin, kunnes se muistaa ettei se ole hänen arvolleen sopivaa toimintaa ;)
Hemuli on Goran ehdoton idoli! Hemulia seurataan, Hemulia pussataan, Hemulia komennetaan ja Hemulia kutsutaan leikkiin tuon tuostakin. Ja Hemppa on onnensa kukkuloilla.
Ehdottomasti rasittavin parivaljakko on meidän 2vee Lumi-tyttö ja Gora. Bestikset. Kun selkäsi käännät (ja sitähän tulee pakostikin käännettyä, siitä pitää huolen meidän 3 viikkoa vanha "VeliMies") niin nämä kaverit taatusti keksivät jotain "älykästä" ajanvietettä (kuten mm. yhteistuumin vaatekaapin alahyllyjen tyhjentämisen lattialle...) Silmät saa olla selässäkin, kunnes saadaan hakattua (kuvainnollisesti ilmaistuna ;) )näille mukuloille pelisäännöt selviksi, ja veikkaan ettei se tule tapahtumaan hetkessä... :)
En ole halunnut Goraa verrata Gertsiin, mutta kaipa se on ollut osaksi väistämätöntäkin, kun Gertsin kuolemasta on niin lyhyt aika ja Gero oli minulle se Elämäni Koira. Vertaaminen on ollut Geron blogin myötä myös vähän liiankin helppoa. Kauan mietin jo tuota nimeäkin johon molemmat Tuomon kanssa ihastuttiin. Gora . Onko se liian samanlainen kuin Gero? Kuvitellaanko me molemmat saavamme pennun mukana uusi Gero? Ehkä kuitenkaan ei :)
Näin vajaan viikon jälkeen jo huomaan, että tämä kaveri ei tule päästämään allekirjoittanutta yhtä helpolla kuin edeltäjänsä. Gero oli unelma pentu, niin helppo ettei toista voi ollakaan. Gora tulee vielä aiheuttamaan päänvaivaa tempauksillaan :)
Geron jättämiä saappaita ei todellakaan ole helppo täyttää ja sitä sydämessäni olevaa mustiksen muotoista koloa tuskin kukaan pystyy täysin täyttämään, mutta Gora on totisesti alkanut jo hommiin <3
Meillä on täällä kuulkaa aikas mahtava pikkumusta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti