Pienet partajaakot

Eilen hurautettiin taas pentuja ihmettelemään. Ja ihmeteltävää totisesti löytyi, kun niistä pienistä hieman hoippuvista nappuloista olikin parissa viikossa kasvanut vauhdikkaita naskalihampaita jotka kiipesivät päälle ja roikkuivat villasukassa.
Missioni oli löytää joukosta se meidän pentu, mikä aiheuttikin aikamoisia paineita, lähes tuskanhikeä pukkasi. En ole ikinä pentua saanut valita (tai no Hildan kyllä, mutta tuolloin vaihtoehtoja oli kaksi) joten olin aivan kuutamolla siitä mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota.
Olin aikaisemmin Marittan kanssa jutellut siitä millaista pentua ja millaiseen elämään pentua etsin, joten hän osasi meitä opastaa oikeiden yksilöiden äärelle.
Eipä siinä valinnassa lopulta kuitenkaan kauaa nokka tuhissut. Itse pentu antoi ymmärtää jo ovesta mennessämme, että hää on meille tulossa ja siitä ei tarvitsisi sen suuremmin edes keskustella ;p
Minulla oli mennessämme mielessä 3 jäppistä joihin ajattelin tutustua tarkemmin, ja yksi näistä oli juurikin tämä "meidän poika" ja pian tämä "meidän poika" nousikin sieltä ylitse muiden <3
Nyt vain, kun jaksamme odotella  3 piiiitkää viikkoa, että voidaan aloittaa yhteinen taipaleemme.

Ohessa joitakin kuvia naperoista. Kuvien laaduista, en jaksa enää jankata mitään - jokainen katsokoon itse...

Marittan blogissa enemmän kuvia pennuista.