Tässä kevään korvalla rupesin miettimään, että josko sitä kuitenkin löytyisi Unskille vielä jostain kaveri. Poikasta en halunnut.
Pistin ilmoituksen nettiin lähinnä kokeilumielessä, koska en uskonut että ihan helpolla löytyisi sopivaa kaveria. Sitten vain odotettiin.
Odotusta kesti vissiin vajaan päivän, kun sain sähköpostia Nella pupusta. 4,5 vuotiaasta kääpiöluppa rouvasta, joka estekani uransa jälkeen etsi uutta kotia. Omistajan viesti Nellasta kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Sähköpostitteluiden ja puhelinkeskustelun jälkeen sovimme, että menen Nellaa meille hakemaan Helatorstaina.
Perillä odotti Nellapallo, niin kuin omistaja Nellasta sanoi. Selällään sylissä rötköttävä pupunen jota sai väännellä ja käännellä minäkin, täysin vieras ihminen <3
Olin tehnyt (jälleen kerran) tarkat suunnitelmat siitä kuinka Unski ja Nella tulisi toisiinsa tutustutta ja vielä ajaessani kotiin niitä päässäni kertasin. Kuitenkin kotiin päästyäni ja nähtyäni Unskin nojailemassa tarhansa porttiin yhtä surkeana kun lähtiessäni päätin että katsotaan vähän mitä kanit toisistaan sanovat. Istahdin Nellan kuljetuskopan kanssa tarhaan ja saman tien loikki Unski katsomaan. Kanit nuuskivat toisiaan kalterien välistä ja Unski nuoli Nellan nenää. Eikun tulokas kopasta pois ja "herran haltuun". Varasin kyllä viereeni varmuuden vuoksi vadillisen haaleaa vettä, jonka olisin voinut kanien niskaan tarvittaessa viskata.
Pari-kolme tuntia kanit astuivat vuorotellen toisiaan, jonka jälkeen kopsahtivat yhdessä aurinkoon lepäilemään.
Eilen vielä Nella pelkäsi pihassa rallattelevia koiria, mutta tänään ei ole niistä enää korvaansa lotkauttanut.
Tämmöinen näky tarhassa odotti aamulla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti