sunnuntai 16. elokuuta 2015

Möllitokoilemassa

Käytiin perjantaina möllitokossa. Torstain kisamaiset treenit sujui kuin unelma, joten hyvällä fiiliksellä mentiin. Hyvällä fiiliksellä tultiin kyllä kotiinkin, vaikka eppis ei ihan mennyt niin  kuin strömsössä.

Gora näki paikalla Musja-systerin, joka osallistui samaiseen mölliin. Sen jälkeen Gora ei sitten enää nähnytkään mitään muuta. Se itki Musjan perään kun Musja ei ollut näköpiirissä ja veti sen luokse. Ikinä se ei ole tuolla tavalla Musjaan suhtautunut. Muita koiria Gora ei tuntunut huomaavankaan. Kovasti se Musjan bebaa myöhemmin nuuskutteli vaikka Musjan juoksut on olleet ja menneet. Olisiko Hildan juoksut kuitenkin jotenkin vaikuttanut ja pistänyt nuoren miehen noin sekaisin? Meillä on käytössä kehän laidalla oleva palkka, jonka Gora aina hotaisee kitusiinsa JESS kiitoksen jälkeen alta aikayksikön. Nyt se ei edes sitä syönyt, kun piti Mussun suuntaan kuikuilla ja vollottaa.

Keskittyminen oli siis ihan jossain muualla kun hommien tekemisessä, enkä saanut tätä seikkaa muutettua. Kesken meidän oman suorituksen Gora meinasi kolmesti karauttaa ulos kehästä Musjan luokse, käskyllä kuitenkin pysyi kehässä.

Tämä häseltävä herra keksikin, sitten aivan uusia tyylejä suorittaa liikkeitä. Sellaisia, mitä ei ole ikinä treeneissä nähty, kuten mm. pieni kunniakaarros luoksetulossa (selkeästi arpoi, että voisiko painella ulos kehästä, mutta päättikin sitten tulla sivulle). Tässä sivulletulossakin nähtiin myös ihan uusi tyyli - herra istui sivulle poikittain. Seuraaminen oli _aivan_ järkyttävää! Seuraamisesta tulikin kokonaiset 7½ pistettä. Kapulaa ei herra suostunut ottamaan suuhunsa laisinkaan, vaikka siinäkään ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan ja esteen kiersi, mitä ei ole tehnyt moneen kuukauteen. Päinvastatoin hypystä on tullut yksi Goran lempiliike.
Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä ja kaukoista saatiin 9½. Kaukoissa tuo on työvoitto, koska se ei todellakaan kuulu Goran suosikeihin.

No annettiin yleisölle huvia koko rahan edestä ja myönnettävä on, että touhu oli jo ensi metreistä niin hupaisaa katseltavaa ettei siinä kyllä täysin pysynyt pokka itse ohjaajallakaan.
Hyvä fiilis siis jäi kaikesta huolimatta. Ehdottoman positiivinen asia oli meidän molempien mielentila. Minä olen aivan kamala jännittäjä, mutta kun astuin "areenalle" niin jännitys loppui siihen paikkaan. Vaikka Gora teki lähes kaiken miten sattuu, niin se teki kuitenkin kaiken iloisesti ja häntä heiluen, eikä ollut muuli. Pelkäsin, että Gora oli tuollainen perässä vedettävä muuli kolmen tunnin odottamisen jälkeen, joten tuo sen onnellinen hömppäasenne oli jo iso asia.

Tuloksena siis 131 pistettä, josta olisi virallisissa napsahtanut kolmos tulos.
Tuomarina oli Oili Huotari ja hän on arvostelulippuseen kirjoittanut muiden kommenttien ohella mm. että "koira oli vähän ällistynyt ja että kisarutiinipuuttuu, mutta potentiaalia on". No kerran ollaan oltu aikaisemmin hallissa treenaamassa, joten hiukan oli kyllä "maalainen kaupungissa" meininki jo ihan senkin takia kun vähän kaikkea piti ihmetellä.


Meillä on ihka oikea koe parin viikon päästä. Tai siis pitäisi olla. Nyt vaan arvon, että kehtaanko/uskallanko sinne mennä?? Liikkeet tuo osaa. Ihan todella osaa. Oili kyllä siellä kannustavasti kaikille sanoi, että kisoissa toimiminen / kisarutiini tulee vain sillä että sinne kokeisiin menee. Olenkin yrittänyt tässä itselleni tämän parin päivän aikana uskotella, että vaikka oikea koekin menisikin samanlaiseksi pelleshowksi, niin ei se ole vakavaa. kyse on kuitenkin vaan tokokokeesta. Paikkamakuu on tuolla varma ja sitä on treenattu vaikka ja minkälaisissa häiriöissä, ikinä ei ole edes harkinnut siitä nousemista ilman lupaa, eikä siinä nytkään ollut ongelmia. Ja sehän on tärkeintä, että ei pilata kenenkään muun koetta tai mahdollisesti koko tokouraa : /
Ongelma on nyt taas osaamaton ohjaaja, joka ei osaa pitää pakettia kasassa.

No vielä on pari päivää aikaa pohtia, että mennäkö vaiko ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti