Sairauslomaa ja remonttireiskoja

Voiko jo sanoa kesän tulleen? Virallisestihan toukokuu on kevätkuukausi, mutta kyllä tuolla ihan kesäistä jo on. Lämpöä on riittänyt ja piha kukoistaa, tosin lähinnä vuohenputkista mutta vihreää mitä vihreää ; ) Ja Nella pupu varsinkin on vuohenputkista, joita on koko etupihasta alkava pelto sekä takapihan koiratarha aivan pullollaan, aivan innoissaan koska ne ovat sen suurta herkkua. Kai niistä jotain ihmisruokaakin voisi tehdä, itseasiassa yhteen piirakkareseptiin törmäsinkin jota aijon hiukan tuunatusti testata.

Pihan kuivuminen on siirtänyt koko meidän porukan enenevissä määrin ulos ja pihalla sekä lähimetsissä tuleekin vietettyä päivittäin tunteja aikaa. Nellan olen päättänyt pitää koko kesän tarhassa vain päivät, yöksi saa rouva siirtyä sisätiloihin ja sisällähän se on ollut koko talvenkin. Nellahan on ollut Unskin kuoltua yksin. Välillä tuntuu, että se todella kaipaa lajitoveria vaikka kuinka olemme yrittäneet sille pitää seuraa ja se saa kaiken aikaa loikkia täällä muiden jaloissa kotona ollessamme. Yksinolot rouva saa viettää uudessa hienossa häkissään, jonka tilasin Zooplussalta.

 Silittelyä ja vieressä köllimistä se on taatusti saanut monen kanin tarpeiksi, mutta niin kuin olen aikaisemminkin todennut, ei me voida korvata kanikaverin seuraa. Toisaalta, olen ajatellut että Nella saa jäädä meidän viimeiseksi kaniksemme joten nuoren kaninuorukaisen hankkiminen Nellan kaveriksi ajaisi väistämättä siihen, että Nellan kuoltua olisi uusi kani taas yksin.... Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan, varsinkaan jos on vastikään liittynyt facebookissa Belgianjätit- ryhmään : D 

Koirien remuaminen on siirtynyt taas uudelle levelille, kun niillä on käytössään riekkumiseen myös etupiha peltoineen. Ja kyllä täällä telmutaankin ja juostaan kuin päättömät kanat. Hilda on poikien personal trainer joka pitää jopa laiskaakin laiskemman Goran liikkeessä. Ja niin kovasti on Gorakin revitellyt, että kaksi viikkoa sitten loppui treenit lyhyeen, kun huomasin treenatessa, että Gora ontui etustaan ja istuessaankaan ei juuri varannut painoa vasemmalle jalalle. Kotona tutkin jalat, mutta en löytänyt kuin yhden hiukan haljenneen kynnen (ydin ei ollut näkyvissä eikä kynsi ollut haljennut tyveen saakka) jonka sain itse hiottua halppis Dremelilläni siistiksi. Muuta en siltä erää löytänyt, eikä Goran ilmekään värähtänyt kun kopeloin koko koiran läpi. Lepoa siis alku hätään ja jos ei auta niin lääkäriin. Lepo on kuitenkin selvästi auttanut, joten ilmeisesti vain jotain oli venähtänyt, kolahtanut, revähtänyt tmv. No jatkakaamme koiran kyttäämistä... eikä hierojalla käyntikään varmasti pahitteeksi olisi...

Treeneistä ollaan pidetty tämän vuoksi taukoa ja ajattelinkin että lomaillaan vielä pari viikkoa. Olin suunnitellut osallistuvani Jankk:in Tokokokeeseen 11.6, mutta taidan siirtää ihan laiskuuttani avoluokan korkkaamisemmekin myöhemmälle.  Gora ei tosin oikein käsitä, kuinka emme treenaa lainkaan. Joka kerta kun astun sen kanssa ovesta ulos, se napauttaa itsensä tiukkaan kontaktiin ja kysyy, että mitäs tehtäisiin. 

Hildalle on tapahtunut jotain?! Aikuistuminen? 

Meillä aloitettiin yläkerran rakentaminen ja siellä ahertaa Hildalle täysin vierasta porukkaa. 

Stressasin (yllättäen) koko kevään, että mitä hommasta tulee, kun työmiehet siellä ryskäävät ja Hilda hepuloi kaiken aikaa. Ensimmäisenä päivänä remonttireiskat vetäisivät moottorisahalla reijän talon seinään ja Hildan reaktio oli tämä:

(Anteeksi surkea puhelinkuva!!)

Minkäänlaista reaktiota ei siis tullut, eikä tullut muiltakaan koirilta! Aivan mahtavaa!! Ainoastaan jos miesten puhetta kuuluu pihalta tai yläkerrasta, niin koirat haukkuvat. Olenkin nauranut, että rosvojen kannattaa tulla meille mahdollisimman kovaäänisesti, mieluiten vaikka seinän läpi ryskäten, mutta pitäkööt suunsa kiinni : D 

Tänään tuli kuitenkin tuokin teoria tyrmättyä. Olin jo eilen nukkumaan mennessämme jättänyt toisen ulko-ovistamme sepposen selälleen, koska tiesin herrojen tulevan tänään töihin niin aikaisin että me todennäköisesti vetäisimme siinä vaiheessa vielä zetaa ja näin minun ei tarvitsisi herätä avaamaan heille ovea (miten niin laiska). Näin todellakin tapahtui, mutta ukkelit eivät päässeet kuin autostaan ulos, kun karvainen hälyytysjärjestelmä pärähti hirveällä metelillä päälle. Se siitä nukkumisesta sitten. 

Ja sorry murtoveikot, ette tekään sittenkään pääse ihan niin helpolla.

Nyt mars Goran turkin viimeistelyyn. Herran täytyy olla siisti viikonlopun häpeningin vuoksi, mutta siitä enemmän myöhemmin.