Kesäsuunnitelmia, painia ja naudan sisäfilepihviä

Viikonloppu on sujunut ulkoillen, hurvitellen ja pihviä paistellen.

Ei ole köyhänmiehen harrastus tämä koiraharrastus kun palkkanamina piffiä tarjoillaan. Henkilökunta saakin sitten tyytyä makaronilaatikkoon.
Todellisuudessa pakastimessa on taannoisten sähkökatkojen jäljiltä maannut kunnon köntsä naudanlihaa, joka ehti niin sopivasti sulaa katkon aikana, ettei sitä enää uskaltanut itse syödä (eikä ehditty, kun pakastimessa oli ihan mukavasti muutakin evästä mutusteltavaksi). Ei sitä kuitenkaan poiskaan raaskinut heittää, joten vihdoin kaivoin sen esiin ja paistelin siitä sellaiset palkkanamit, että ei pitäisi olla koirilla valittamista tarjoilujen laadusta. Voissa paistettu mediumiksi, Tuomon kirotessa vieressä kuivaa leipää mumeltaen.
Ei ole helppoa olla hullun koiranaisen aviomies.

Kevät on tullut ihan tosissaan ja toivottavasti myös jäädäkseen. Peipot laulavat ja krookukset kukkivat. Ainakin vielä toistaiseksi kukkivat, kovin on reppanoilla rankka elämä, koirat talloo ja nuori neiti 2vee repii ressukoita sipuleineen maasta ylös. Minä sitten yritän istutella niitä takaisin ja karjua koiria muualle ravittamaan.
Ulkona ollaan vietetty tuntitolkulla ailkaa reippailen, palloa pelaten ja päättömästi vain juosten. Minä olen taas keskittynyt enemmän seisomaan kameran takana ja kuvaamaan välistä jotain muutakin kuin koiria. Mm. niitä nuupahtaneita krookuksia...

Kesäsuunnitelmat ovat täydessä touhussa ja noiden normaalien päiväreissujen lisäksi on suunnitelmissa tehdä elokuussa reissu Helvetinjärven kansallispuistoon. Ensin ajatuksissani oli lähteä reissuun yksin koirien kanssa, mutta sain houkuteltua mukaani siskoni (tosin eipä siihen tarvinnut juuri energiaa käyttää). Lapset ja pentukoirat saavat jäädä isäntien hoitoon siksi aikaa. Reissusta on tarkoitus tulla kahden päivän taaperrus, eli yhden yön olemme reissunpäällä. Juuri pidemmäksi aikaa minä en täältä kotoa vielä voi irrotakaan.
Jänskää! Vielä on hiukan hakusessa koirakokoonpano, kumpi  lähtee mukaan Hemuli vai neiti Hiltunen. Molemmat koirat + minä+ siskoni + siskon koira emme mahdu 2 hengen telttaan, joten toisen on jäätävä kotio. Jos haluamme, että teltta on pystyssä vielä aamullakin olisi järkevä valita mukaan Hilda, mutta toisaalta taas Hilda on taas sen verran täpäkkä tyttö, että se, minä ja lauman ulkopuolinen koira tiiviisti samassa teltassa ei ehkä ole toimivin yhdistelmä... Toisaalta voisin opettaa neidin nukkumaan absidissa, jolloin törmäyskurssille ei jouduta. No, tätä ehtii pohtia.

Hurvittelemassa käytiin Hyvinkäällä Tivoli Seiterän kutsuvieras tapahtumassa ja Gora lähti mukaan. Lähinnä kuitenkin vain autoajelulle, kun tuo autossa matkustus pistää edelleen kuolan valumaan aivan valtoimenaan. Joka kerta kohtuu pienenkin matkan jälkeen on jätkän suupielissä roikkunut sellaiset jojot, että jopa Hemppa on kateudesta vihreänä. Vaan nytpä perille päästyämme ei ollut jojoja! Kuolannut Gora kyllä oli, mutta selvästi ollaan jo menossa parempaan suuntaa. :)


Mistä tuo pentu on saanut päähänsä alkaa pullikoimaan tuota kynsien leikkuuta vastaan?? Ikinä en ole sitä suoneen saakka leikannut eikä se ikinä ole pullikoimalla päässyt mistään tilanteesta pois. Niin vain saatiin tänäänkin käydä pienimuotoinen palaveri siitä että leikataanko vaiko eikö. No leikattiinhan ne, lopulta. Kun olin saanut "nujerrettua vastarinnan" makoili tyyppi aivan rauhassa kyljellään toimenpiteen ajan. Omituinen vänkääjä ;)

No näyttelyseisominen sitten... Toko-seisomisen kanssa olen pienimuotoisesti vaivannut päätäni kun ei toimi niin ei toimi, minun tyylini opettaa siis, tai lähinnä taas vaivaa itseluottamuspula ja pelkään ryssiväni koko homman. Mutta huomenna saamme siihen ihan kädestäpitäen oppia joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Näyttelytouhuja varten olen alkanut pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan. Näyttelyhihna on ostettu. Vähän se tuntuu vempulalta, mutta treenaillaan nyt tuolla. Seisotuksen kanssa yritin edetä niin koiraystävällisesti kuin vain suinkin mahdollista, mutta homma ei edennyt senttiäkään. Tänään sain sitten taas Kaimion Pennun kasvatus-oppaalta makkarin kirjahyllystä pahaa silmää, kun yksin kertaisesti vain pakotin jätkän seisomaan. Joka kerta kun persus oli iskeytymässä penkkiin siinä pihviä popsiessa  niin tylysti nosti herran takaisin neljälle jalalle. Ja tuo tyyli jopa toimi, joten lopputulemana herra seisoi, mussutti tyytyväisenä herkkujaan ja sain jopa jalkoja siirrellä.
Kyllä kannatti yrittää tätäkin asiaa vääntää päivätolkulla keinoilla jotka eivät toimineet.

Surulliset krookukset

Ruusukin on jo herännyt

Sireeni pulleana

Ei ole kuvaaja juonut "naista vahvempaa" vaikka kuva onkin näin vino :)

Lapset ne leikkiä lyö...

Käymme yhdessä ain...

...käymme aina rinnakain...

Nimmarini alla linkki, jos joku ei huomannut, josta pääsee katsomaan postauksen loppuu. Kuvia tuli nin paljon, etten viitsinyt niitä tähän etusivulle läväyttää kun oma koneeni ainakin hidastui huomattavasti.

Honeymoon ohi

On se sittenkin ihan oikea koiranpentu. Välillä olen jo pohtinut, että Maritta on myynyt meille jonkun täydelliseksi ohjelmoidun robottipennun joka vain heiluttaa peppua ja tekee kaiken mitä pyydetään ;) Ei sillä, että olisin valittanut!

Nyt on alkanut olemaan ilmassa pentumaista lälläslää ja aina kannattaa yrittää- meininkiä.
Ulkoa ei välttämättä tullakaan ensimmäisestä kutsusta sisälle, vaan jäädään lällättelemään oven eteen "tule hakemaan jos saat kiinni" meiningillä. No en tasan tarkkaan tule! Ovi napataan kiinni ja sisään pääsee sitten kun pääsee. Sitten istutaan oven takana itkemässä, kun yksin tuolla tavalla ulos hyljättiin. Ja hirveä pennunrääkkääjä omistaja antaa herran mietiskellä ulkona itsekseen itkien, että kannattaako sisään tulla silloin kun pyydetään vaiko eikö. Lopulta kun ovi avataan niin sisälle tullaan hippulat vinkuen. Kunnes taas päivän-parin päästä kokeillaan onneaan.

Kynsien leikkuuta vastaan kannattaa myös (yrittää!) taistella vetämällä tassuaan pois kädestäni.

Pentukoulussa ei enää olekaan päivänselvää, että herra vain istuisi ja tuijottaisi minua. Kyllä se edelleen täysillä tekee, mitä nyt sitten tehdäänkään ja tulee itse myös kontaktilla pyytämään että puuhattaisiinko jotakin (jotta saisin herkkuja), mutta kiinnittää selkeästi enemmän huomiota muihin pentuihin.

Ruokaa on odotettu tähän saakka istuen ja silmiin tuijottaen, kunnes saadaan lupa mennä kupille. Nyt Gora on kerran tai kaksi kokeillut onneaan ja yrittänyt vain suoraan ryysätä kupille. Kuin myös ulos yritetään välillä rynniä karmit kaulassa, vaikka tähän saakka on istuttu ja odotettu lupaa mennä ulos. Tämän suhteen olen erityisen tarkka, koska yleensä tyrkkään tuon isomman muksun ensin pihalle ja vauvan vaunuihin ja jos sinne sitten (Goran kasvettua) ryysää pahemmin eteensä katsomatta yhteensä noin 120 kiloa koiraa niin edessä seisovista mukuloista ei ole jäljellä kuin märkä läntti.

Minimies kokeilee onneaan myös Hildan ja Hempan suhteen mm. nipistelemällä näitä takapuolesta. Kumpikaan ei tätä erityisesti arvosta ja kun ne rähähtävät pennulle tämä sen sijaan, että lopettaisi moisen toiminnan ja siirtyisi nöyränä takavasemmalle, alkaakin räkyttää vastaan ja härppiä kovemmin. Hemuli luikkii tässä vaiheessa itse meikäläisen helmoihin turvaan ja minä saan sitten häätää pikkupirun teroittelemaan hampaitaan johonkin muualle. Hilda myös siirtyy pois pennun luota, mutta herra piraijapa menee perässä. Sitä päivää odotellessa, että Hilda sanoo sille että NYT loppu, ihan aikuisten oikeasti. Mikäli se nyt koskaan sanoo. Hildasta on nimittäin hormonihöyryjensä tasaannuttua kuoriutunut oikea Vuoden Isosisko jolla näyttää pinnaa riittävän pennun suhteen.

Voi voi, ei ole kukaan vielä Goralle kertonut kuinka kovapäisen omistajan hoteisiin se ressukka onkaan joutunut. Ja kuinka tämä täti jaksaa sulkea sitä ovea ryysivän pennun nenän edestä vaikka 150 kertaa (onneksi kuitenkaan ei ole ollut tarvis) kunnes ovesta kuljetaan asiallisesti ja kuinka tätä ei voisi mitkään lälläsläät vähempää kiinnostaa. Huonosti menee pienellä miehellä :(