Kesäsuunnitelmia, painia ja naudan sisäfilepihviä

Viikonloppu on sujunut ulkoillen, hurvitellen ja pihviä paistellen.

Ei ole köyhänmiehen harrastus tämä koiraharrastus kun palkkanamina piffiä tarjoillaan. Henkilökunta saakin sitten tyytyä makaronilaatikkoon.
Todellisuudessa pakastimessa on taannoisten sähkökatkojen jäljiltä maannut kunnon köntsä naudanlihaa, joka ehti niin sopivasti sulaa katkon aikana, ettei sitä enää uskaltanut itse syödä (eikä ehditty, kun pakastimessa oli ihan mukavasti muutakin evästä mutusteltavaksi). Ei sitä kuitenkaan poiskaan raaskinut heittää, joten vihdoin kaivoin sen esiin ja paistelin siitä sellaiset palkkanamit, että ei pitäisi olla koirilla valittamista tarjoilujen laadusta. Voissa paistettu mediumiksi, Tuomon kirotessa vieressä kuivaa leipää mumeltaen.
Ei ole helppoa olla hullun koiranaisen aviomies.

Kevät on tullut ihan tosissaan ja toivottavasti myös jäädäkseen. Peipot laulavat ja krookukset kukkivat. Ainakin vielä toistaiseksi kukkivat, kovin on reppanoilla rankka elämä, koirat talloo ja nuori neiti 2vee repii ressukoita sipuleineen maasta ylös. Minä sitten yritän istutella niitä takaisin ja karjua koiria muualle ravittamaan.
Ulkona ollaan vietetty tuntitolkulla ailkaa reippailen, palloa pelaten ja päättömästi vain juosten. Minä olen taas keskittynyt enemmän seisomaan kameran takana ja kuvaamaan välistä jotain muutakin kuin koiria. Mm. niitä nuupahtaneita krookuksia...

Kesäsuunnitelmat ovat täydessä touhussa ja noiden normaalien päiväreissujen lisäksi on suunnitelmissa tehdä elokuussa reissu Helvetinjärven kansallispuistoon. Ensin ajatuksissani oli lähteä reissuun yksin koirien kanssa, mutta sain houkuteltua mukaani siskoni (tosin eipä siihen tarvinnut juuri energiaa käyttää). Lapset ja pentukoirat saavat jäädä isäntien hoitoon siksi aikaa. Reissusta on tarkoitus tulla kahden päivän taaperrus, eli yhden yön olemme reissunpäällä. Juuri pidemmäksi aikaa minä en täältä kotoa vielä voi irrotakaan.
Jänskää! Vielä on hiukan hakusessa koirakokoonpano, kumpi  lähtee mukaan Hemuli vai neiti Hiltunen. Molemmat koirat + minä+ siskoni + siskon koira emme mahdu 2 hengen telttaan, joten toisen on jäätävä kotio. Jos haluamme, että teltta on pystyssä vielä aamullakin olisi järkevä valita mukaan Hilda, mutta toisaalta taas Hilda on taas sen verran täpäkkä tyttö, että se, minä ja lauman ulkopuolinen koira tiiviisti samassa teltassa ei ehkä ole toimivin yhdistelmä... Toisaalta voisin opettaa neidin nukkumaan absidissa, jolloin törmäyskurssille ei jouduta. No, tätä ehtii pohtia.

Hurvittelemassa käytiin Hyvinkäällä Tivoli Seiterän kutsuvieras tapahtumassa ja Gora lähti mukaan. Lähinnä kuitenkin vain autoajelulle, kun tuo autossa matkustus pistää edelleen kuolan valumaan aivan valtoimenaan. Joka kerta kohtuu pienenkin matkan jälkeen on jätkän suupielissä roikkunut sellaiset jojot, että jopa Hemppa on kateudesta vihreänä. Vaan nytpä perille päästyämme ei ollut jojoja! Kuolannut Gora kyllä oli, mutta selvästi ollaan jo menossa parempaan suuntaa. :)


Mistä tuo pentu on saanut päähänsä alkaa pullikoimaan tuota kynsien leikkuuta vastaan?? Ikinä en ole sitä suoneen saakka leikannut eikä se ikinä ole pullikoimalla päässyt mistään tilanteesta pois. Niin vain saatiin tänäänkin käydä pienimuotoinen palaveri siitä että leikataanko vaiko eikö. No leikattiinhan ne, lopulta. Kun olin saanut "nujerrettua vastarinnan" makoili tyyppi aivan rauhassa kyljellään toimenpiteen ajan. Omituinen vänkääjä ;)

No näyttelyseisominen sitten... Toko-seisomisen kanssa olen pienimuotoisesti vaivannut päätäni kun ei toimi niin ei toimi, minun tyylini opettaa siis, tai lähinnä taas vaivaa itseluottamuspula ja pelkään ryssiväni koko homman. Mutta huomenna saamme siihen ihan kädestäpitäen oppia joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Näyttelytouhuja varten olen alkanut pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan. Näyttelyhihna on ostettu. Vähän se tuntuu vempulalta, mutta treenaillaan nyt tuolla. Seisotuksen kanssa yritin edetä niin koiraystävällisesti kuin vain suinkin mahdollista, mutta homma ei edennyt senttiäkään. Tänään sain sitten taas Kaimion Pennun kasvatus-oppaalta makkarin kirjahyllystä pahaa silmää, kun yksin kertaisesti vain pakotin jätkän seisomaan. Joka kerta kun persus oli iskeytymässä penkkiin siinä pihviä popsiessa  niin tylysti nosti herran takaisin neljälle jalalle. Ja tuo tyyli jopa toimi, joten lopputulemana herra seisoi, mussutti tyytyväisenä herkkujaan ja sain jopa jalkoja siirrellä.
Kyllä kannatti yrittää tätäkin asiaa vääntää päivätolkulla keinoilla jotka eivät toimineet.

Surulliset krookukset

Ruusukin on jo herännyt

Sireeni pulleana

Ei ole kuvaaja juonut "naista vahvempaa" vaikka kuva onkin näin vino :)