Nyt on alkanut olemaan ilmassa pentumaista lälläslää ja aina kannattaa yrittää- meininkiä.
Ulkoa ei välttämättä tullakaan ensimmäisestä kutsusta sisälle, vaan jäädään lällättelemään oven eteen "tule hakemaan jos saat kiinni" meiningillä. No en tasan tarkkaan tule! Ovi napataan kiinni ja sisään pääsee sitten kun pääsee. Sitten istutaan oven takana itkemässä, kun yksin tuolla tavalla ulos hyljättiin. Ja hirveä pennunrääkkääjä omistaja antaa herran mietiskellä ulkona itsekseen itkien, että kannattaako sisään tulla silloin kun pyydetään vaiko eikö. Lopulta kun ovi avataan niin sisälle tullaan hippulat vinkuen. Kunnes taas päivän-parin päästä kokeillaan onneaan.
Kynsien leikkuuta vastaan kannattaa myös (yrittää!) taistella vetämällä tassuaan pois kädestäni.
Pentukoulussa ei enää olekaan päivänselvää, että herra vain istuisi ja tuijottaisi minua. Kyllä se edelleen täysillä tekee, mitä nyt sitten tehdäänkään ja tulee itse myös kontaktilla pyytämään että puuhattaisiinko jotakin (jotta saisin herkkuja), mutta kiinnittää selkeästi enemmän huomiota muihin pentuihin.
Ruokaa on odotettu tähän saakka istuen ja silmiin tuijottaen, kunnes saadaan lupa mennä kupille. Nyt Gora on kerran tai kaksi kokeillut onneaan ja yrittänyt vain suoraan ryysätä kupille. Kuin myös ulos yritetään välillä rynniä karmit kaulassa, vaikka tähän saakka on istuttu ja odotettu lupaa mennä ulos. Tämän suhteen olen erityisen tarkka, koska yleensä tyrkkään tuon isomman muksun ensin pihalle ja vauvan vaunuihin ja jos sinne sitten (Goran kasvettua) ryysää pahemmin eteensä katsomatta yhteensä noin 120 kiloa koiraa niin edessä seisovista mukuloista ei ole jäljellä kuin märkä läntti.
Minimies kokeilee onneaan myös Hildan ja Hempan suhteen mm. nipistelemällä näitä takapuolesta. Kumpikaan ei tätä erityisesti arvosta ja kun ne rähähtävät pennulle tämä sen sijaan, että lopettaisi moisen toiminnan ja siirtyisi nöyränä takavasemmalle, alkaakin räkyttää vastaan ja härppiä kovemmin. Hemuli luikkii tässä vaiheessa itse meikäläisen helmoihin turvaan ja minä saan sitten häätää pikkupirun teroittelemaan hampaitaan johonkin muualle. Hilda myös siirtyy pois pennun luota, mutta herra piraijapa menee perässä. Sitä päivää odotellessa, että Hilda sanoo sille että NYT loppu, ihan aikuisten oikeasti. Mikäli se nyt koskaan sanoo. Hildasta on nimittäin hormonihöyryjensä tasaannuttua kuoriutunut oikea Vuoden Isosisko jolla näyttää pinnaa riittävän pennun suhteen.
Voi voi, ei ole kukaan vielä Goralle kertonut kuinka kovapäisen omistajan hoteisiin se ressukka onkaan joutunut. Ja kuinka tämä täti jaksaa sulkea sitä ovea ryysivän pennun nenän edestä vaikka 150 kertaa (onneksi kuitenkaan ei ole ollut tarvis) kunnes ovesta kuljetaan asiallisesti ja kuinka tätä ei voisi mitkään lälläsläät vähempää kiinnostaa. Huonosti menee pienellä miehellä :(
Ulkoa ei välttämättä tullakaan ensimmäisestä kutsusta sisälle, vaan jäädään lällättelemään oven eteen "tule hakemaan jos saat kiinni" meiningillä. No en tasan tarkkaan tule! Ovi napataan kiinni ja sisään pääsee sitten kun pääsee. Sitten istutaan oven takana itkemässä, kun yksin tuolla tavalla ulos hyljättiin. Ja hirveä pennunrääkkääjä omistaja antaa herran mietiskellä ulkona itsekseen itkien, että kannattaako sisään tulla silloin kun pyydetään vaiko eikö. Lopulta kun ovi avataan niin sisälle tullaan hippulat vinkuen. Kunnes taas päivän-parin päästä kokeillaan onneaan.
Kynsien leikkuuta vastaan kannattaa myös (yrittää!) taistella vetämällä tassuaan pois kädestäni.
Pentukoulussa ei enää olekaan päivänselvää, että herra vain istuisi ja tuijottaisi minua. Kyllä se edelleen täysillä tekee, mitä nyt sitten tehdäänkään ja tulee itse myös kontaktilla pyytämään että puuhattaisiinko jotakin (jotta saisin herkkuja), mutta kiinnittää selkeästi enemmän huomiota muihin pentuihin.
Ruokaa on odotettu tähän saakka istuen ja silmiin tuijottaen, kunnes saadaan lupa mennä kupille. Nyt Gora on kerran tai kaksi kokeillut onneaan ja yrittänyt vain suoraan ryysätä kupille. Kuin myös ulos yritetään välillä rynniä karmit kaulassa, vaikka tähän saakka on istuttu ja odotettu lupaa mennä ulos. Tämän suhteen olen erityisen tarkka, koska yleensä tyrkkään tuon isomman muksun ensin pihalle ja vauvan vaunuihin ja jos sinne sitten (Goran kasvettua) ryysää pahemmin eteensä katsomatta yhteensä noin 120 kiloa koiraa niin edessä seisovista mukuloista ei ole jäljellä kuin märkä läntti.
Minimies kokeilee onneaan myös Hildan ja Hempan suhteen mm. nipistelemällä näitä takapuolesta. Kumpikaan ei tätä erityisesti arvosta ja kun ne rähähtävät pennulle tämä sen sijaan, että lopettaisi moisen toiminnan ja siirtyisi nöyränä takavasemmalle, alkaakin räkyttää vastaan ja härppiä kovemmin. Hemuli luikkii tässä vaiheessa itse meikäläisen helmoihin turvaan ja minä saan sitten häätää pikkupirun teroittelemaan hampaitaan johonkin muualle. Hilda myös siirtyy pois pennun luota, mutta herra piraijapa menee perässä. Sitä päivää odotellessa, että Hilda sanoo sille että NYT loppu, ihan aikuisten oikeasti. Mikäli se nyt koskaan sanoo. Hildasta on nimittäin hormonihöyryjensä tasaannuttua kuoriutunut oikea Vuoden Isosisko jolla näyttää pinnaa riittävän pennun suhteen.
Voi voi, ei ole kukaan vielä Goralle kertonut kuinka kovapäisen omistajan hoteisiin se ressukka onkaan joutunut. Ja kuinka tämä täti jaksaa sulkea sitä ovea ryysivän pennun nenän edestä vaikka 150 kertaa (onneksi kuitenkaan ei ole ollut tarvis) kunnes ovesta kuljetaan asiallisesti ja kuinka tätä ei voisi mitkään lälläsläät vähempää kiinnostaa. Huonosti menee pienellä miehellä :(
Onpas lohdullista luettavaa. Aloin jo kuvitella, että vain meille on osunut se pentueen terävähampainen riiviö, joka nippailee ja toruttaessa vaan räksyttää vastaan ;)
VastaaPoistaTäälläkin velipojalla saman suuntaista toimintaa. Ainut vaan että ulos yksin jäädessään ei ole moksiskaan. Hoitotoimenpiteet tehdään mielellään, niissä ei ole minkäänlaista hankaluutta.
VastaaPoistaMutta nuo hampaat..voi meidän vanhempia koiria.. :)
Riiviöikä meneillänsä :)
VastaaPoistaTaitaa olla liikkeellä tuota korvattomuutta:/ Juuri pikaisesti ulkona lauman kanssa. Ja mitä tekee pikkupirulainen? Häviää metsään korvat tötteröllä isojen tyttöjen perään. Ei edes voimasanat sisupussia pysäyttänyt! Saahan se tietty mennä, mutta nämä isot leidit saattaa "tovin" tuolla metsässä viivähtää ja varmaan matkalla eksyttävät pienen häntäkärpäsen:(
VastaaPoistaPääsin joku aika sitten kehumaan, ettei Leimu pureskele ollenkaan. Nooh, se varmaan tulee jälkijunassa, koska nyt se iskee hampaansa pohkeeseen, useasti matkalla keittiöstä sohvalle. Roikkuu Kiran remmissä, kun se ei saa kulkea irti yms. yms.