Rouva Nella Töppönen

Esterin kuoltua tammikuussa otin Unskin sisälle asustamaan, ettei sen tarvinnut olla yksin. Hyvin se sisälle sopeutui, vaikka ajattelin sen läkähtyvän. Yksinäinen se oli silti vaikka saikin seuraa koirista ja meistä kaksijalkaisista.
Tässä kevään korvalla rupesin miettimään, että josko sitä kuitenkin löytyisi Unskille vielä jostain kaveri. Poikasta en halunnut.
Pistin ilmoituksen nettiin lähinnä kokeilumielessä, koska en uskonut että ihan helpolla löytyisi sopivaa kaveria. Sitten vain odotettiin.
Odotusta kesti vissiin vajaan päivän, kun sain sähköpostia Nella pupusta. 4,5 vuotiaasta kääpiöluppa rouvasta, joka estekani uransa jälkeen etsi uutta kotia. Omistajan viesti Nellasta kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Sähköpostitteluiden ja puhelinkeskustelun jälkeen sovimme, että menen Nellaa meille hakemaan Helatorstaina.

Perillä odotti Nellapallo, niin kuin omistaja Nellasta sanoi. Selällään sylissä rötköttävä pupunen jota sai väännellä ja käännellä minäkin, täysin vieras ihminen <3

Olin tehnyt (jälleen kerran) tarkat suunnitelmat siitä kuinka Unski ja Nella tulisi toisiinsa tutustutta ja vielä ajaessani kotiin niitä päässäni kertasin. Kuitenkin kotiin päästyäni ja nähtyäni Unskin nojailemassa tarhansa porttiin yhtä surkeana kun lähtiessäni päätin että katsotaan vähän mitä kanit toisistaan sanovat. Istahdin Nellan kuljetuskopan kanssa tarhaan ja saman tien loikki Unski katsomaan. Kanit nuuskivat toisiaan kalterien välistä ja Unski nuoli Nellan nenää. Eikun tulokas kopasta pois ja "herran haltuun". Varasin kyllä viereeni varmuuden vuoksi vadillisen haaleaa vettä, jonka olisin voinut kanien niskaan tarvittaessa viskata.
Pari-kolme tuntia kanit astuivat vuorotellen toisiaan, jonka jälkeen kopsahtivat yhdessä aurinkoon lepäilemään.

Eilen vielä Nella pelkäsi pihassa rallattelevia koiria, mutta tänään ei ole niistä enää korvaansa lotkauttanut.

Tämmöinen näky tarhassa odotti aamulla :)

Paras pentu vuosimallia 2014

Sain taannoin iloisen sähköpostin; Gora on valittu HSKK:n vuoden 2014 parhaaksi pennuksi. Yllätys oli kyllä melkoinen, sillä en todellakaan uskonut ukkelin sijoittuvan mitenkään. Valitettavasti en vain itse pääse paikalle vastaanottamaan palkintoamme.
Vuoden mustaterrieri 2014 - kilpailussa Gora sijoittui kämäisellä kolmen näyttelyn tuloksellaan uros pentujen toiseksi.

Huomenna suunnataan eläinlääkäriin rokotuksille ja puntariin koko sakki.
Olemme lähdössä toukokuun alussa vaeltamaan ja haluan varsinkin Hempasta tarkan painon, jotta osaan suunnitella sen retkisapuskat jotensakin älykkäästi. Hemppa on tällä hetkellä kohtuu hyvässä lihassa (tosin hiukan saisi olla enemmän lihaa luiden päällä) enkä halua, että reissun vuoksi tuosta ongelma ruokittavasta tippuu kiloakaan. Pelkällä normi sapuskalla se ei tule siellä pärjäämään, eikä toisaalta lihat ja läskit siellä säilyisikään + että painavat tuoreena aivan hillittömästi. Lihaa on siis kuivattava mukaan ja Hempalle hankittava vielä todennäköisesti jotain korkeaenergistä välipalaa aamu- ja iltaruoan lisäksi. Pörröt pärjäävät vähemmälläkin, mutta ei niidenkään ole reissussa tarkoitus nälkää nähdä.
Reissu ei ole pitkä, vain 4 päivää, ja lähdetäänkin nyt näin pienemmällä reissulla katsomaan kuinka homma koko sakin kanssa toimii. Ketään kun en raaski kotiinkaan jättää :D
Teltassa ei ole aikaisemmin nukkunut kuin Hemppa, joten sitäkin ajattelin kokeilla tuossa pihassa ennen lähtöä, vaikkakaan en usko sen tuottavan ongelmia.

Nyt Herätys!!

Ollaan kyllä oltu koko talvi sellaisessa koomassa, että eiköhän olisi aika jo alkaa hiukan aktivoitumaan.

Ilmoitin Goran yhdistyksen joukkotarkkiin Vihtiin, mutta ikävien sattumusten vuoksi päätin perua osallistumisemme kys. paikkaan ja mennään sitten syksymmällä Mevettiin. HUOM! mikäli joku on kiinnostunut joukkokuvauksesta kys. paikkaan niin pistäkää viestiä tulemaan :)

Turkin vetäisin Goralta alas tuossa helmikuun lopussa / maaliskuun alussa, joten ihan äkkiseltään ei olla näyttelyihin menossa. Kesän näyttelyitä on kuitenkin kalenteriin (ja tuonne tapahtumiin) laitettu, joten kunhan Gora on taas edustuskunnossa niin olemme back to the busines.

Meikäläisen niin kovasti iloitsema TOKO valmennuspaikkakin meni aivan mönkään, kun yhdistys meni muuttamaan meidän treeniaikaamme hallissa sellaiseksi, etten olisi päässyt paikalle kuin joskus ja jouluna. Ja nyt vielä kaiken lisäksi yhdistys päätti niin karmivat talkoovelvoitteet kenttää ja hallia käyttäville, että sai jäädä unholaan koko yhdistys. Ei minulla ole vuorotyön + Tuomon vuorotyön, lasten, koirien ja muun sosiaalisen elämän ohella aikaa talkoilla sellaisia tunteja mitä nyt päätettiin.
No onneksi on toinenkin yhdstys jossa voi harrastaa. Toisessa yhdistyksessä alkaakin ohjatut treenit parin viikon päästä. Nyt vaan täytyy talven jäljiltä kunnostautua, että saadaan paketti kasaan ja sitä myöten paikka ryhmästä.

Jotain kummaa Goralle onkin tässä talven aikana tapahtunut! Onko nyhveröstä kasvanut MIES?Ennen treenatessa niin rauhallinen, pehmeä koiruus onkin tulta ja tappuraa (HUOM! mustismittapuulla  ;) )
Palkkautuu patukasta aivan täysin, repii ja hyökkää patukkaan kiinni kuin sika limppuun. Jos jotakin asiaa korjaan, niin ei mene enää "lukkoon" vaan toteaa tyynesti, että "OK, selvä juttu ja nyt jatketaan".
Meillähän on siis ollut aivan jäätävän pitkä treenitauko, joka näemmä minun huonosta omatunnosta huolimatta, onkin ollut tosi positiivinen juttu.
Tästä on hyvä jatkaa kesää kohti. Mietiskelin tuossa viime yönä, että pitäisikö olla niin rohkea, että katson toko kokeen ja ilmoitan meidät sinne?? Treenattua tulisi aivan toiseen tyyliin ja tahtiin kun se selvä tavoite ja deadline on kalenterissa...
Uusiin tokokoeohjeisiin ja -sääntöihinkin olisi tosin varmasti hyvä luoda pari silmäystä.
http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/tottelevaisuuskoe/tottelevaisuuskokeen-luokat-ja-liikkeet