Minä kyllä tänään meinasin...
Tänään oli Hildan rokotuspäivä. Koira autoon ja nokka kohti Lopen kirkonkylää. Hildaa itketti ja minä yritin ajaessani rauhoitella pillittävää pentua parhaani mukaan. Vähän ennen määränpäätä alkoi nenääni tulvia tuttu tuoksu ou shit - kirjaimellisesti. Auto sukkana parkkiin ja koira ulos ennen kun se olisi yltä päältä siinä itsessään. Tilanne ei onneksi ollutkaan niin katastrofaalinen ja pentukin oli puhdas. Oma syy! Olisi vain pitänyt pidempään malttaa odotella ennen lähtöä että Hilda vääntää torttunsa, joita jo odottelinki, joten tyhmästä päästä taas kerran kärsittiin.
Kävelymatkaa eläinlääkäriin kertyi pikkuisen, mutta se oli tarkoituskin, että voitaisiin vähän harjoitella city-lenkkeilyäkin samalla.
Eipä siinä vaan mitään harjoittelemisen tarvetta ollut. Neiti kulki kauniisti vierellä hihna löysällä eikä edes jäänyt pällistelemään mitään uusia asioita.
Ihmiset ohitettiin kuin ne olisi olleet ilmaan. Ei väistetty, tai pelätty, mutta ei vaan kiinnostanut rynniä heitä tervehtimäänkään (Tapa josta minä tykkään ihan hirmuisesti). Kaupan kulmalla yhdet naiset halusivat Hildaa rapsuttaa. Hilda meni heidän luokseen häntä heiluen antoi rapsuttaa, nuoli kättä ja ilmoitti sitten itse, että "eiköhän tädeillä ole nyt hyvä mieli, jatketaan matkaa".
Eläinlääkäriin meni kuin kotiinsa. Odotustilassa jouduttiin odottamaan omaa vuoroamme kun eläinlääkäri oli hiukan myöhässä. Odotusajan Hilda makasi tuolin vieressä.
Rokotusta ei edes huomannut ja kun hommat oli tehty makasi Hilda reporankana kyljellään hoitopöydällä.
Kotimatkalla ei enää autossakaan itkettänyt, tai kakattanut ;)
On se niin reipas ja ihana ja kaunis ja.... ;P
Hienoa Hilda!
VastaaPoista