Tänään ei yhtään huvittanut lähteä treeneihin ja vielä tuonne myräkkään. Ja flunssakin vaivaa.
Onneksi tuli mentyä, sillä fiilikset nousivat ja nyt taas jaksaa. Kouluttajan positiivinen ja kannustava palaute loi taas uskoa itseeni. Kaipa minä jotain olen osannut tehdä oikein tuon koulutuksen kanssa, vaikka viime päivät on taas tuntunut kun joutuisi rämpimään vyötäröään myöden suossa (lähinnä flunssasta johtuvan kaamean olon vuoksi).
Tuomo jaksaa ihmetellä miten minä jaksan vähintään viitenä päivänä viikossa raahautua treenaamaan, oli keli mikä tahansa. Mutta avainsana on päämäärä! Tavoite on asetettu ja sille deadline määrätty (ja vielä täysin tarkoituksella olen huudellut sitä ympäri kyliä, jotta en voi sitä vain kaikessa hiljaisuudessa jonnekin haudata) ja sinne ei pääse jos ei tee töitä sen eteen. Motivaatiota ja intoa on hirveästi ja mikäs se on tehdessä kun koirastakin on kuoriutunut ihan huippu harrastuskaveri.
Herra oli treeneissä oikein hienosti kuulolla ja mm. paikallaolo sujui 11 pisteen arvoisesti, vaikka kaiken muun häiriön ohella pistin pojan makaamaan kahden juuri juoksunsa lopettaneen nartun väliin. Hyvää treeniä, moiset viettelevät sulotuoksutkin ;)
Kyllä nenä kävi kumpaankin suuntaan, mutta ajatustakaan ei ollut että olisi noussut paikaltaan.
Aika hyvällä mallilla alkaa kaikki (uudet) ALO liikkeet olemaan.
Paikallaolo on varmaa ja rentoa. Aikaa olen kasvattanut noin 3 minuuttiin ja kaikki mahd. häiriöt on otettu mukaan (minä kierrän ympärillä, menen piiloon, joku leikkii minun ja Goran välissä pallolla/patukalla, minä heittelen ja pomputtelen Goran narupalloa, toiset koirat tekevät liikkeitään vieressä, koira räksyttää 4 metrin päässä, agilityä treenataan nenän edessä noin 10 m päässä, Hemppa ja Hilda leikkivät vieressä) Uskoisin siis ettei paikallaolosta tule ongelma. Välillä herra meinaa ennakoida sivulle käskyn ja tämä onkin tällä hetkellä se mihin panostetaan. Ennakointia ei tässä perheessä sallita.
Seuraamisessa meinaa joskus vähän "seilata", mutta tämä on selkeä vireongelma ja siihen onkin sitä kautta puututtu.
Käännökset on...no voisi ne olla tyylipuhtaampiakin, takapään käyttötreeniä tuon "norsu posliinikaupassa"-koiran kanssa ei kai voi koskaan unohtaa :D
Jäävistä maahanmeno (muita ei olla vielä treenattukaan). Käytössä vielä pikkuriikkinen avuste (sormi) joka tosin saadaan näillä näppäimillä häivytettyä. Omasta mielestä maahan meno saisi olla nopeampi, joten se on kai se mihin seuraavaksi puututaan. Tosin liike on täysin koekelpoinen tuollaisenaankin.
Luoksetulo ok. Olen opettanut Goran tulemaan suoraan sivulle. Takapään käyttöä ei voi taas liikaa korostaa perusasennonkaan yhteydessä ;)
Noutoesineen pitäminen, meidän mörkö. Gora EI halua pitää kapulaa suussaan, kapulan pitäminen on Goran mielestä siis erittäin surullinen liike. Kyllä se muuta pitää suussaan, mutta EI kapulaa. Olen saanut tehdä valtavan työn ja käyttää rutosti mielikuvitusta (ja Googlea), että olen löytänyt Goralle sopivan opetustyylin. Aloitin homman sheippaamalla ja homma etenikin siihen pisteeseen, että Gora avasi suunsa ja kopsautti hampaita kapulaan. Sitten tuli stoppi. Siitä en saanut hommaa edes milliä eteenpäin tai toisinsanoen olen sen verran surkea kouluttamaan asioita tuota kautta että en ilmeisesti osannut pilkkoa liikettä riittävän pieniin osiin. Todennäköisesti myös palkkasin tuosta hampaiden kalisuttamisesta kapulaa vasten liian kauan.
Seuraavaksi aloin leikkimään kapulalla itse (ja mulla oli olevinaan ihan pirun hauskaa) mutta en antanut kapulaa koiralle vaikka se sitä olisi itselleen halunnut. Muutama päivä tätä, jonka jälkeen aloin leikkiä kapulalla Goran kanssa, koska nyt se oli kiinnostunut kapulasta ja halusi sen. Vedin kapulaa pitkin maata ja kun Gora nappasi sen suuhunsa niin vetoleikki ja huuurjat palkkaukset. Sitten siirryttiin pelkkään vetoleikkiin: kun kapulasta on kunnon ote eikä sitä mällystetä niin hurja palkka. Seuraavaksi en enää palkannutkaan jos kapulaa kiskottiin vaan palkka tuli ainoastaan tiukasta oikeasta otteesta. Ja kaiken tämän jälkeen ollaan päästy tämän päivän kohokohtaan: Gora "sivu" - "pidä" ja kapula suuhun - odotan... sekuntti, toinen, viisi, kahdeksan, kymmenen - otan kapulasta kiinni ja sanon "kiitos". JEEEEEE! Mahti fiilis. Gora EI pudottanut kapulaa, ei edes siinä vaiheessa kun käteni lähestyi kapulaa. Ehkä tämäkin tästä :)
Kauko-ohjausta ei olla paljoa treenattu. Käsimerkit on mukana ja pidänkin ne mukana. Maahan menee hienosti, mutta istuminen ei ole vielä varmaa. Pääasia kuitenkin on että koira pysyy paikoillaan liikkeitä tehdessään. Etäisyyttä ei vielä ole kun ehkä juuri ja juuri se kokeissa vaadittava 2m joten meinaan etäisyyttäkin vielä kasvattaa.
Hyppyä olen treenannut sekä avo- että normiesteellä. Avoeste meillä on kotona. Vaikka kuvittelin tehneeni pohjatyön huolella, niin silti ukkeli yrittää silloin tällöin kiertää esteen :( Ei hyvä, ei olleenkaan. Esteen korkeuden olen saanut jo nostettua sinne 50cm ja käskysanana toimii tässäkin sivu jonka tosin tulen vaihtamaan ja uskon tuon esteen kiertämisongelmankin ratkeavan sillä.
Näiden lisäksi ollaan jo merkinkiertoa ja ruutua ehditty puuhastelemaan + seisomista ja muita pikkujuttuja, suuruudenhulluna haaveena saada joskus rämmittyä alo läpi :D
Luulen että kokeissa suurin ongelmamme tulee olemaan sopiva vire ja sen ylläpitäminen, mutta vaikka koemaisia treenejä ollaan jo pidettykin, niin tuo ongelma tulee sitten ratkaistavaksemme vasta kokeissa yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen nimittäin aivan järkyttävä jännittäjä ja se vaikuttaa myös koiraan. Valitettavasti.
Nyt siirrymme viettämään leppoisaa loppuviikkoa (tosin treenejä ei sovi unohtaa ;) ) ja maanantaina on jälleen luvassa mukava reissu uimalaan polskimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti