Hiljaiseloa

Olen suunnitellut tämän postauksen kirjoittamista jo hyvän tovin. Jotain olisi kirjoitettava, mutta kun ei ole mitään kirjoitettavaa :)

Hemuli on Hemuli on Hemuli. Sama meno jatkuu kun on aina jatkunut. Joka paikkaan juostaan ja hömpsötellään kuin pikkupentu :) Vatsaongelmien kanssa ollaan taas painittu oikeastaan koko kesä, mutta eipä sekään mikään uusi uutinen ole.

Hiltunen täyttää tammikuussa jo 3 vuotta. Minusta Hilda on pikkuriikkisen rauhoittunut. Ihmiset jotka käyvät meillä usein ovat Hildan mielestä nykyään kiva juttu, kun aikaisemmin se oli niistäkin sitä mieltä, että "Prkl, tänne ette tule ja kaikki kilon pailoiksi vain". Vieraiden kanssa saa edelleen olla todella varuillaan missä tahansa ollaankin.
Kotona tuo on edelleen (kovapäinen) mussukka.

Goran kanssa käytiin Kennel Druzkayan leirillä lokakuussa. Muuten onkin ollut melkoista hiljaiseloa. Treeneissä käydään ja ollaankin saatu aivan huippu kouluttaja, jonka opeilla ollaan päästy aikamoisia harppauksia eteenpäin.
AVO-koe koittaisi keväällä (maalis-huhtikuussa) ja se on ruutua vaille valmis. Toki muissakin liikkeissä tarvitaan vielä treeniä ja varmuutta, mutta pohjat on kunnossa.
VOI ja EVL liikkeitä on otettu tietenkin mukaan. Ryhmässämme on 4 muuta koirakkoa ja kaikki ollaan hyvin eri tasoisia. Siellä se meidän pikkumusta kuitenkin rivin jatkona suorittaa EVL:n paikallaolot (vielä en tosin uskalla piilossa kun käväistä) ja hienosti suorittaakin.

Näyttelyitä en ole katsellut yhtään, olen minä tuonne tulevien näyttelyiden listan kerännyt mutta siinä se. Jotenkaan ne hommat ei nyt kiinnosta tippaakaan. Täytyy katsoa kevään myöten jos innostus nousisi. Nyt meinaan kuitenkin vetäistä herran konella nakupelleksi ( EN jalkoja, sen opin viime talvesta, kun ei ne koipikarvat kasva kirveelläkään :D  )

Kuvia tulee nyt harvakseltaa, koska kamerassa on ilm. putkiongelmia enkä ole sen asian eteen ehtinyt pistämään tikkua ristiin.