Tuhmuuksia!

Juniorit ne keksii ja ehtii!

Gora oli keksinyt eräänä yönä, että kun ei nukuta (pentukin heräilee jos vauva meitä kaksijalkaisia öisin valvottaa) niin mikä voisi olla hauskempaa tekemistä kuin sellällään kölliessä (sain herran kiinni itse teossa) samalla rouskutella vähän syöttötuolin jalkaa. No, noilla minileegoilla nyt ei kummoistakaan jälkeä ole aikaan saatu, hiukan on vain maalit hävinneet parempiin suihin, mutta meillä ei moista touhua silti hyvällä katsota.
Ajattelin tehdän nuoren miehen gourmet-hetkestä vähän maistuvamman ja hieroin syöttötuolin jalkoihin sitruunamehulla vähän valkopippurijauhetta. Kumma juttu, kun öinen harrastus ei ollutkaan herran mielestä enää hyvä idea ;)

Nuori neiti 2 vee sitten...
Päätti uittaa tikrua koirien vesikupissa ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli tikru isketty istumaan läppärin näppäimistölle. Kiva! Ei toimi M, space, pilkku tai piste. Käyttöön täytyi kaivaa vanha läppäri johon en saa sitten taas syystä X siirrettyä kuvia, kun kone ei tahdo tunnistaa muistikorttia. Täytyy ottaa piuha käyttöön.
Nyt sitten vain koitetaan pärjäillä tällä vanhalla masiinalla, koska hankintalistan kärjessä on ehdottomasti veräjä auton takaboksiin.

Kuvia olisi kyllä olemassa eväsretkestä jonka teimme keskiviikkona Melkuttimille. Mukana oli tällä kertaa Hilda ja Hemppa joille päätin antaa pentuvapaan aamupäivän. Patikointi oli hauskaa ja grillipaikalla maistui kuivatut siansuolet ja makkara.

Goran kanssa ollaan TOKO-jutskia puuhasteltu pikkuisen jokapäivä. Ei mitään uutta sillä saralla. Homma etenee hitaasti mutta varmasti. Sen verran kuitenkin ollaan ahkeria, että suoriudumme loppukesästä/alku syksystä järjestettävästä tasokokeesta joka on suoritettava että pääsemme (mikäli vain mukaan mahdumme!) jatkamaan ryhmässä joka on tarkoitettu TOKO:ssa kilpailemaan pyrkiville. Ryhmä on siis tarkoitettu pennuille/aloittelijoille joten tasokoekin on sitten sen mukainen.
Pentunen on kuitenkin innoissaan aina valmiina puuhastelemaan, kunhan palkka on kohdallaan. Ja sehän on ;) Joten eipä sen intoa näillä treenimäärillä saa tapettua mitenkään päin.
Näyttelyhihna on hankittu, joten kai pitäisi yhdessä tuumin Goran kanssa alkaa senkin käyttöön tutustumaan. Näyttelytouhuthan on minulle aivan uusi tuttavuus :)

Nyt kun on taas lumet sulaneet voisi alkaa suunnittelemaan jälkitouhujakin. Jotenkin vain motivaatio sillä saralla on nyt pahasti hukassa ja kieltämättä vähän ajanpuutekin vaivaa, varsinkin Hempan MEJÄ hommien kanssa. Verijäljen vetämiseen kun saa kulumaan aikaa ja autolla ajoa, eikä jälkeä voi ihan mihin tahansa pusikkoon lähteä vetämään. Hempalla ei riitä, että jäljen antaa vanheta muutaman tunnin, kun silloin jäljestys on häsläämistä, kuin myös jäljellä saa olla ihan kunnolla pituutta. Mitä vanhempi jälki sen tiiviimmin nenu pysyy maassa ja työnteko on rauhallista. Parasta olisi jos jäljen saisi vedettyä vaikka aamulla ja illalla sitten kävisi sen ajamassa. Vauva kyllä kulkee niin jälkeä tehdessä kuin ajaessakin kantorepuussa, mutta ei tuota vanhempaa pysty mukaan ottamaan. Tai pystyy toki, mutta sitten taas vauva ei mahdu mukaan. Valintoja, valintoja ;)