Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

...onko ihanampaa aamua kuin tää?

Ei ainakaan Goran mielestä! Tai no, automatkailun olisi voinut jättää väliin, kun autossa matkustaminen edelleen kovasti kuolatuttaa. Koita kestää pikkuinen, kyllä se siitä ohi menee.

Käytiin siis eläinlääkärissä ensimmäisillä penturokotuksilla Lopen eläinlääkäriasemalla.
Jätin auton jonkin matkan päähän, että päästiin vähän "city" kulkemistakin harjoittelemaan. No, kyllähän me vissiin 10 ihmistä nähtiin, yksi koira ja 20 autoa sekä traktori, että kovin kattavaa treenisessiota ei tuossa kirkonkylällä kyllä aikaan saa :)
Autoistahan tuo ei välitä mitään, vastaan tulleet ihmiset oli aivan mahtavia ja heitä kaikkia olisi pitäyt päästä tervehtimään. Sateenvarjon kanssa vastaan tullut rouva oli ihan "sikamakee" ja hänen mukaansa Gora meinasi lähteä kun muiden perään vain katsottiin haikeana. Hihnassa kulkeminen on kyllä poukkoilua puolelta toiselle, mutta siihen en viitsi vielä perehtyä. Pentusella on jo muutenkin niin paljon muistettavaa,"suoritettavaa" ja ihmeteltävää tuolla sivistyksen parissa, kun normaalisti kuljetaan vain näitä maalaisteitä ja metsässä, että keskitytään siihen myöhemmin kun kaupunkikulkemiset on tullut tutummiksi. Pääasia, että Gora ei vedä. Muutaman kerran kyllä yritti, kun edessä kulki joku ihana ihminen, mutta pysähtymällä löysäsi hihnan heti ja tuli luokse.

Eläinlääkäriasema oli JEE, puntarissa käynti oli JEE, eläinlääkäri oli JEE, edes rokotuksen aikana ei häntä lopettanut heilumistaan. Pienellä pojalla kaikki OK ja kuukauden päästä uudelleen. On kuulema todella hyvä luonteinen, reipas ja rohkea pentu. Ihan kun en tietäisi ;)

Maahanmeno on otettu harjoittelun alle. Minä vaan en meinannut millään saada pentua ymmärtämään mitä tässä olisi tarkoitus tehdä. Lopulta otin käyttöön "jalan ali" tyylin jolloin pääsin palkkaamaan koiruutta maahanmenosta ja lamppu pennun päässä syttyi. Seuraava "ongelma" tulikin sitten siitä, että Gora meinasi, että maahan käydään niin, että ensin istutaan. Juu ei! Tavoite on että maahan mennään hissinä (oli viisaampien mielestä sitten kuinka hidasta tahansa) jolloin en ainakaan onnistu pilaamaan liikettä sillä, että päästän koiran "huomaamattani" liikkumaan eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että homma on oivallettu, eikä Gora enää automaattisesti iske persusta maahan.

Ihka ensimmäinen räpsy uudella kameralla :)

Uusi ystäväni Nikon saapui tänään, joten lisää kuvasaastetta varmasti viikonlopun aikana luvassa :)